Painavaa asiaa :)

Tänä aamuna meillä oli viikottaiset punnitukset. Viikottainen nyt on tässä kohtaa "hieman" liiottelua, sillä Wii ilmoitti viime punnituksesta olevan 37 päivää :D Normisti kyllä punnitaan vähintään kerran kahteen viikkoon, jos on painon kanssa jotain tarkkailtavaa, niin sitten ihan joka viikko. Nyt tarkoitus olisi palata taas ihan jopa viikottaiseen rytmiin, meillä kun on kaksi koiraa, joiden ruokamäärien kanssa ollaan vielä vähän hakusassa. Kunhan nämäkin kaksi poikkeusta saadaan selville, että miten ihannepainot pidetään, niin sit voidaan palata takaisin tuohon 37 päivään taas ;D

Oodilla ja Almalla on molemmilla löytynyt oikeat määrät raakaruokaa, jonka neidit päivittäin syövät ja paino pysyy hallinnassa. Alman paino on nyt jo kuukausia ollut sama, vähän hoikassa kunnossa tyttö tarkoituksella pidetään, ettei ainakaan painosta tulisi enää lisää kuormitusta selkään. Oodi sen sijaan sais kyllä syödä vähän enemmänkin (onnistuu vain ja ainoastaan Sussulla ollessa viikon hoidossa ;D), mutta on nyt blondiinkin saatu sen verran painoa, ettei nyt ihan tuulen mukaan enää lähde.

Hipun paino oltiin saatu tippumaan oikeisiin mittoihin (-200g), vaikka tukka kyllä hämääkin kovasti. 4,8 kg on Pikkumustalle just hyvä ja siinä me nyt sit koitetaan pysytellä. Tulevien kuukausien aikana tässä sitten tullaan näkemään, miten sterilointi vaikuttaa painoon ja toisaalta nyt yritetään tasapainotella vähentämään nappulaa ja lisäämään raakaruokaa samalla, joten siltäkin osin punnitaan sekä koiraa että ruokaa. Saa myös nähdä, että mihin suuntaan tuo turkki tulee menemään leikkauksen jälkeen. Ennenkin sitä on ollut tosi paljon (Hipulla on paksumpi turkki kuin Oodilla :O), mutta jotenkin se tuntuu nyt osittain raakaan siirryttyä vielä paksuuntuneen entisestään ja kun pituutta siinä ei ole, niin se kaikki kasvaa suoraan sivuille. Muutama päivä sitten lenkillä meinasinkin saada jo kohtauksen, et miten lihavaksi oon sen oikein päästänyt, mutta soli vaan kosteus kaiken lisäksi, mikä sai Hipun palloontumaan entisestään. Onneksi tuo karvapallous aksaakaan haittaa, mutta kyllä tässä jo naurettiinkin, että tuolla karvankasvulla Hipusta tulee vielä Kleinspitz :D

Myrtin painolukemat olivatkin sitten enemmän oikean shelttinartun luokkaa ja kyllä sen tässä ihan normielämässä jo ihan huomaa :) Myrtin suurin halu on tulla sohvalla niin liki, että välillä tuntuu, ettei voi olla ihan varma missä mä lopun ja mistä Myrtti alkaa <3 Tuollanen 7kg, kun painautuu kaikella voimallaan vasten niin sen jo ihan erilailla huomaa, kun Alman lähentelyt, Alma kun on koko porukan kevyin (muutamalla sadalla grammalla tosin vain erona Hippuun). Jonikin sai eilen ekaa kertaa osansa Myrtin lähelle tunkemisesta eikä sitä voi kyllä hymyilemättä katsoa, kun toinen tunkee ja änkää niin liki, ettei ees vois uskoa sitä edes mahdolliseksi ja sit painaa niin onnellisena silmät kiinni, et tässä se on nyt täydellistä <3 Mä siis menetin paikkani, kun Myrtti valtasi Jonin kainalon. Saas nähä, miten asian laita on sit tänä iltana ;D

Myrtti syö Acanaa, mutta on saanut nyt raakaakin muun porukan mukana, ei mulla sydän kestä antaa yhdelle nappulaa ja muille broilerinsiipiä ;) Hyvin on siivet ahneelle siskolle maittaneet ja vielä erityisen nätisti Myrtti on ne syönyt, oikein yllätyin, kun odotin samanlaista ahmattimenoa kuin Hipullakin. Myrtti on tosiaan siis siskoista se Ahne, ei tarvia miettiä, miksi Oodi on krantumpi, kun Myrtti omi selkeästi itselleen ekana kaikki ahneuteen liittyvät geenit :D

Geeneistä puheen olleen pakko vielä loppusöpistelyksi kertoa, että Myrtti nuoli eilen Hipun korvia. Liekö sekin sitten geeneissä, kun ei sitä muut tunnu tekevän kuin nää siskot, molemmilla tuntuu olevan tarve hoitaa ja helliä Pikkumustaa :) Ja Hippuhan siittä nauttii <3