torstai 21. tammikuuta 2016

Pakkaspukemisgallup

Pakkasärsytyspukemisgallup:

1) Puetko koiraasi? Jos puet, mikä on pakkasraja? Entä vaikuttaako ulkoilun/lenkin pituus pukemiseen? Tai joku muu asia?

2) Käytätkö koirallasi tossuja, manttelia, villapaitaa, mitä?

3) Näyttääkö koirasi palelevansa? Jos näyttää, miten?

Kyselin samaa Facessa, mutta laitetaanpa tännekin, jos joku jaksaisi vastata ;) Ihan mielenkiinnosta vaan kyselen, sillä pukemiseen löytyy aikas monenlaista näkökantaa ja perustelua. Meillä siis puetaan, kyllästymiseen asti. Laskin just, että päivässä tulee pujotettua vähintään 60 tossua (!!). Siihen päälle manttelit, villapaidat (kun mennään yli 30 pakkasasteen) ja itsellekin ois hyvä laittaa jotain päälle ;)

Osa ei pue. Tässä koneella gradun kanssa istuessa tulee välillä vilkuiltua ulos auringon suuntaan. Suurin osa koirista kävelee ulkona ilman minkäänlaisia lisiä. Tällä hetkellä mittari näyttää -24. Myös Facessa on paljon kuvia koirista paljon pohjoisempaakin, joita ei ole puettu. Meillä ei ainakaan edes kyetä tottumaan noihin paukkupakkasiin, niin, että uskaltas olla pukematta. En mä, eikä koirat. Ja onhan se nyt huimaa, jos sisältä ulos siirryttäessä ero on tyyliin 50 astetta. Ei ihan samoilla vaatteilla/turkilla kykene.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Missä menee pennun raja?

Rikkoutuuko oikeus olla pentu, kun syntymästä tulee vuosi? Vai menikö se siinä, kun Penku sai mustan kiiltävän turkin ja alkoi nostaa jalkaa? Odotetaanko vielä massaa (ja järkeäkin :D) ja leimataan jätkä sitten vasta aikuiseksi?

Penku, Penks ja sitä myöten myös pentu. Ei taida ihan hevillä sanavarastostamme nuo sanat katoamaan. Vaikka täytyy myöntää, että mustamies on välillä jo Yoshikin, itse asiassa jopa aika usein. Penks on joka tapauksessa porukan nuorin ja veikkaan, et pentu pysyy nimikkeenä helposti siihen asti, kun seuraava kakara taloomme saapuu :D Ja asuuhan meillä myös 6-v OoPee, joka ei suinkaan viittaa Olli-Pekkaan, vaan Miiran kehittämään Oodi-pentuun :D

Yy, Penks, Penku, Yoshi, Musta jätkä/mies, mitähän vielä. Yoshin kautta tutustuttiin Eraan paremmin ja yllytettyäni Marian porukkaa ottamaan Redin (sepä olikin todella vaativa homma :D) veljekset vahvisti meidän ihanaa ystävyyttä entisestään. Arjessa Penks on helppo kaveri, joka todella tykkää kaikista. Tokokaverina sellainen, että vaikka välillä itse mein menoa (kotona) epäilen, todistaa Yoshi itsensä loistoharrastuskaveriksi treeneissä kerta toisensa jälkeen. Agilityn suhteen jäämme odottelemaan ensi viikon terveystarkkeja ja niiden salliessa sitä maagista ruksia kisakirjassa oikealla paikallaan ja treenaillaankin ehkä tässä välissä jo sitäkin ;)

Penks jatkaa uskollisesti iästä riippumattomasti tyylillään, kantaa pihalla Aarteitaan suussaan ja loikkii totaalisen holtittomasti Aarteen kanssa, joten veikkaan, ettei Penkulle ole iällä mitään merkitystä suuntaan vai toiseen :D Otetaan mekin mallia! Sehän on vaan numero!

Töppönenä <3

Onnea Yoshi! <3

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Joo, kiitos talvi, tää jo riittää.

Kevät! Moon ihan valmis! Tule jo!!

Jo lenkille lähtö saa hien pintaan. Ja toisaalta itse lenkki sitten taas ei. On kylmä, eikä noita pakkopyörähdyksiä ulkona melkein -30 asteessa voi hyvällä tahdollakaan kutsua edes lenkiksi.

Käytiin Yoshin ja tyttöjen kanssa torstaina Jerryllä ja Yoshin tuomio oli, että son kauttaaltaan sellasessa jumijäkissä (joka kyllä aukeni tosi helposti, huh!), minkä Jerry epäili johtuvan siitä, että Yoshi palelee. Itsekin tunnustan sortuvani tuohon lihasten jännittämiseen palellessa ja sitäpä tuo Penkukin siis vaikuttaa tekevän. Yoshista ei millään muotoa nää, että sillä ois kylmä. Se vaan painattaa menemään, mikä tassuista lähtee. Lumi: ihanaa. Pakkanen: juu, ihan sama. Pitkä lenkki: kyyyyllä kiitos, säästä viis! Onni on koira, joka ei välitä, vaikka sen pukee Michelin-mieheksi. Niinpä Hurtan uusia puolijoukkuetelttamallia (jotta meis ens vuonnakin) oleva takki sai alleen Rukan villapaidan. Äipällä on Yoshille villapaita työn alla, mutta mun mittaamattomuuksien vuoksi työ ei ole edennyt. No, parempi ollakin kaksi, niin saa välillä toista pesuun. Eikä se toisaalta ihme ole, jos palelee. Sisä- ja ulkolämpötilan ero melkein 50 (!!) astetta, teinipoikanen on kovin hoikka (vaikka saa syödä kuin hevonen, öljyjä menee molemmilla ruuilla ja rasvalisät päälle), eikä kovin karvainen (mallia sportti), niin ehkä tuohon jotain todella tarviaa lämmikkeeksi. Ymmärrettävästi.

Eikä tytötkään pukemisilta välty. Myrtti on niiiiin innoissaan uusista tossuistaan (NOT), mutta kävelee niillä onneksi kuitenkin ok ulkona. Penkua ei voi vähempää tossut kiinnostaa. Oodi taas on tossujen ystävä. Pakkaset hellitti muutamaksi päiväksi ja kun mittari näytti -12, päätin käydä Oodin ja Yoshin kanssa pitkän lenkin ilman vaatteita. Viisi minuuttia meni ja Oodi pysähtyi, katsoi mua reppanailme naamallaan ja nostaa etutassua mua kohti, et pelasta! Pelastin etutassut ja 5 min myöhemmin saman toistuessa myös takatassut. Selvisimme muun lenkin kunnialla :D

Useampi viikko noita pukien riittää mulle. Riittäisi ihan perustalvi ja -5 astetta, jotta ei tarvis pukea. Ehkä sen kanssa selviäisin kevääseen. Tai vois se kevät tulla jo. HETI.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Yksi elämäni parhaista askelista

Facebook muistutti tällaisesta:

"Tasan vuosi sitten oli aikas lailla elämäni mullistava lauantai-ilta. En kyllä tiennyt, mihin astuin, kun jalkani Trickteamin pentulaatikkoon laitoin. Yksi viime vuoden parhaista askelista tosin .. <3"

Tuosta päivityksestä on siis viisi vuotta. Me vietetään Oodin kanssa tänään siis mein kuusivuotispäivää. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä <3

kuva Miira Häggblom
Täältä löytyy tuolloin kuusi vuotta sitten tammikuussa kirjoitettu tarina meidän kohtaamisesta :)