Moon aikas hyvä muistamaan päivämääriä. Ne vaan jotenkin jää mulle päähän. Vahingossa ja sattumalta, en mä niitä mitenkään erikseen päähäni tallettele.
Maanantai 3.6 oli 17 vuotta sitten tällainen samanlainen aurinkoinen. Uni ei vaan ottanut pysyäkseen lomalaisen silmässä, vaikka vasta toista lomapäivää vietiin. Ja olihan siihen syykin: Jesse <3
17 vuotta sitten tähän aikaan me istuttiin autossa matkalla Iisalmeen, äiti, Elisa ja mä. Ja sieltä matkaamme lähti elämäni mullistanut Jesse <3 Tällä samaisella tiellä olemme onnellisina edelleen, shetlanninlammaskoirien ilostuttaessa elämäämme. Juuri Jonin kanssa pohdittiin, että mun on kovin vaikea tehdä syrjähyppyä toiseen rotuun (ja rodunvaihto nyt ei tule kysymykseenkään), kun sitä jo alunperin tuli valittua se mulle oikea. Tai no, äitihän sen valitsi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti