Mikä ihme siinä kirjaimessa on, että se niin kiehtoo ..!? Moni tahtoo koiransa nimeen ärrän, kokee kai, että se on tehokas nimessä jotenkin tehokas. Moon enemmän uskonut siihen, että nimi on enne ja niin se kyllä mein tytöissä hyvin vahvasti on ollutkin.
Hippu. No, mitäpä siihen lisäämään <3 Eikä se edes ollut tiedossa, että neidistä noin pieni jää siinä kohtaa, kun nimi tuli mieleen. Hippu vaan näytti niin Hipulta.
Oodi. Koira kuin ylistysruno. Kaikkea, mitä harrastuskoirasta voin kuvitella ja vielä enemmän. Oodi Oodille.
Myrttiä me ei keksitty, siihen mulla ei ole sen enempää selitystä kuin että se on Potter siinä missä viralliset nimensäkin. Felix-veli samaa sarjaa, Oodi oli ainoa poikkeus pentueesta. Mutta ei unia voi vastustaa, kyllä ne vaan tietää ;)
Rakkailla lapsilla monia nimiä ja mein lapset P-teemalla. Hipussa nyt peetä riittää ihan jo luonnostaan, mutta Hippu tottelee kotioloissa useammin nimeä Piipu kuin Hippu. Sen voi lyhentää helposti myös Pii´ksi, mitä samaa nimeä tottelee myös kaksoisolentonsa PiKa.
Oodi. Siihen on vaikeampaa saada peetä, mutta Miira sen onnistui tekemään: OoPee eli Oodi-pentu. Aina ja edelleen, kolme ikävuotta ei siinä ole esteenä eikä hidasteena, että blondia pennuksi kutsutaan. Oodi taitaa olla pentu siihen asti kunnes seuraava pentu meille joskus saapuu.
Myrtti on nykyään Puuppa. Myrtti totteli usein aiemmin nimeä Mypa ja mä tykkään kutsua neitiä myös Myrnaksi. Myr toimii myös ärränsä kanssa, mutta en oo varma tiedänkö mitään hellyttävämpää kuin Joni kutsumassa Myrttiä Puupaksi <3 Myrna solmussa onnesta, kun Joni ees vilkaisee sinnepäin ja rapsutuksethan tekee koiran onnesta autuaaksi. Vielä kun Puupaksi kutsutaan, ei koira voi maailmalta enempää toivoa. Huolimatta siitä, että Puuppa taisi tulla alunperin puupäästä väännöksenä. Puupää, mikä puupää, Myrtti on maailman rakkain Puuppa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti