Best in Show

kuva Tiina Ahonen

Viime viikolla aloitettiin Yoshin mätsäriura ja sitä jatkettiin eilen Vesannolla. Kesäaika, aurinko, pitkät, valoisat illat, niin mikäs siinä viettäessä iltaa mätsärimeiningissä ystävien kanssa. Ihan loistoharjoittelua pikkujätkälle (vaikkei kukaan tiedä, tuleeko Yoshista koskaan näyttelykoiraa, kun koko alkaa olla sen suhteen riskirajoilla) ja pääseepähän tapaamaan muita tosi eri rotuisia koiria ja treenaamaan mun kanssa tekemistä häiriössä.

Yoshin kanssa tekeminen yllättää joka kerta. Viime keskiviikkona ekassa mätsärissä jätkä tarjosi kerran seisomista kontaktissa, palkkasin ja niinpä loppumätsäri meni Yoshin seistessä mun vieressä silmiin katsoen. On se uskomaton! Sillon halua tehdä mun kanssa ja sit sitä ei häiritse mikään. Yoshia ei kiinnostanut työmoodin mentyä päälle seurustella, mutta ei sitä haitannut, vaikka muut haisteli sen takamusta siinä ohimennen. Vilkaisi vaan taakseen, että jaa, tuollainen tuolla ja jatkoi seisomista palaten takas tuijottamaan mua. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa sen kanssa.

Pöydällä seisoi niiko ois aina seisonut (eka kerta) ja samalla tyylillä meni hampaiden katsomiset ja kaikki. Ilmeisimmin jätkä on syntynyt näyttelykoiraksi tai sitten sitä ei vaan tuollaset asiat jaksa liikauttaa :D Kaikki tämä palkittiin punaisella nauhalla ja kädenpuristuksella. Ei sillä, että voittaa tarviais, mutta arvostaisin sitä, että joku arvostaisi 5,5-kuisen esiintymistä tuolla intensiteetillä. No, tuomari ei arvostanut, mutta mun sydän oli ihan rullalla. Yoshin kanssa harrastaminen on niin pop <3

Eilen autosta otettaessa mulla oli viime viikkoisen sijaan Mr. Energia. Aamun pidempää aamulenkkiä lukuun ottamatta jätkä oli vedellyt sikeitä koko päivän ja se näkyi. Yoshin mielestä ois ollut huisaa, jos oisin päästänyt sen irti kaikkien muiden kanssa vetämään täpöllä hippaa ympäri urheilukenttää. Meinasi pieni epätoivo iskeä, kun vauhtia ja loikkia oli vaikka muille jakaa ja joka koiran kanssa tahtoi pistää leikiksi.

Oletin, että kaikki keskittymiskyky ilmeisimmin kului loppuun jo viime viikolla ja näyttelypuuhat ei enää kiinnosta, mutta kummasti jätkä keräsi itsensä, kun mentiin kehään. Viime viikkoisen jälkeen meno ei tuntunut samalle, mutta sen verran petrattiin, ettei Yoshi pyytänyt tuomaria hippaan ja saatiin punainen nauha. Hetki itsensä kokoamista ja kokoomakehässä meni jo taas inan paremmin. Seisotettiin seisomasta päästyämme ja pitkän mietinnän jälkeen tuomari ohjasi meidät ykköspaikalle! :) Wow! Eka sijoitus jo tokassa mätsärissä.

Tässä vaiheessa siirryttiin seuraamaan aikuisten kehää, missä Henna ja Andy palkittiin myös punaisella nauhalla. Siinä kohtaa oli hieman jo naurussa pitelemistä, kun myös Henna ja Andy tuomarin pitkän mietinnän jälkeen sijoittuivat punaisten ykkösiksi. Hennan tullessa takas kehän reunalle heitin sitten, että eikö se homma mene niin, että me ei muita sijoja bis-kehästä huolita kuin yksi ja kaksi. Ehdotin, jos me Yoshin kanssa tällä kertaa voitettas ja Hennalle kelpaisi toinen sija. Henna sanoi, että tää suoritus tähän asti oli jo sellainen voitto, että hälle kyllä sopii.

1,5h myöhemmin kuulen, kuinka Essi nauraa ääneen kehän laidalla. Huolimatta nuoret voittaneesta, huikeesti juoksevasta snautserista ja parista niin lennokkaasti esiintyvästä partacolliesta, meidän vaatimattomammat rodut seisovat kahtena viimeisenä tuomarien silmien alla. Me seisotettiin, juostiin ympäri, seisotettiin, seisotettiin, seisotettiin, mentiin ympäri ja seisotettiin taas. En oo koskaan edes näyttelyissä seisottanut koiraa niin pitkään putkeen! Puhumattakaan siitä, ettei koko aikana (Yoshi ekassa kehässä tyyliin puol seiska ja vikassa puol ysi!) ollut huilia, vaan koko ajan oli kakara messissä odotellessakin, niin kyllä jo ihmetytti Yoshin jaksaminen. Mutta jätkä vaan seisoi ja seisoi. Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen tuomari tuli kättelemään, että tässä tän päivän voittaja. Yoppis <3 Kiitos Hennan ostaman makkaran Penku tsemppasi vika kehässä käytöksensä oikein tappiin. Mukaan tosin mahdutettiin pari kenguruloikkaa, mutta ei tuollanen alle puolivuotias voi niille mitään, kun nimikin on Penkukenkuru :D

Muiden Voitto-lelujen joukkoon kotiutui eilen Voitto-Alma, jättiläismäykky :D Nyt on Yoshillakin eka Voitto-lelu.

Yoshi arvostaisi enemmän oman nenän kuvaamista ;)

Herkkuja ja ruokaa. Meidän ilomme palkinnoista oli Voitto-Alma, ruuat (30kg kiloa nappulaa + pötköt, Henna lahjoitti myös omansa) lähtee hyväntekeväisyyteen löytöeläintalolle ja herkut menee muille niitä tarvitseville :)