keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Missä menee pennun raja?

Rikkoutuuko oikeus olla pentu, kun syntymästä tulee vuosi? Vai menikö se siinä, kun Penku sai mustan kiiltävän turkin ja alkoi nostaa jalkaa? Odotetaanko vielä massaa (ja järkeäkin :D) ja leimataan jätkä sitten vasta aikuiseksi?

Penku, Penks ja sitä myöten myös pentu. Ei taida ihan hevillä sanavarastostamme nuo sanat katoamaan. Vaikka täytyy myöntää, että mustamies on välillä jo Yoshikin, itse asiassa jopa aika usein. Penks on joka tapauksessa porukan nuorin ja veikkaan, et pentu pysyy nimikkeenä helposti siihen asti, kun seuraava kakara taloomme saapuu :D Ja asuuhan meillä myös 6-v OoPee, joka ei suinkaan viittaa Olli-Pekkaan, vaan Miiran kehittämään Oodi-pentuun :D

Yy, Penks, Penku, Yoshi, Musta jätkä/mies, mitähän vielä. Yoshin kautta tutustuttiin Eraan paremmin ja yllytettyäni Marian porukkaa ottamaan Redin (sepä olikin todella vaativa homma :D) veljekset vahvisti meidän ihanaa ystävyyttä entisestään. Arjessa Penks on helppo kaveri, joka todella tykkää kaikista. Tokokaverina sellainen, että vaikka välillä itse mein menoa (kotona) epäilen, todistaa Yoshi itsensä loistoharrastuskaveriksi treeneissä kerta toisensa jälkeen. Agilityn suhteen jäämme odottelemaan ensi viikon terveystarkkeja ja niiden salliessa sitä maagista ruksia kisakirjassa oikealla paikallaan ja treenaillaankin ehkä tässä välissä jo sitäkin ;)

Penks jatkaa uskollisesti iästä riippumattomasti tyylillään, kantaa pihalla Aarteitaan suussaan ja loikkii totaalisen holtittomasti Aarteen kanssa, joten veikkaan, ettei Penkulle ole iällä mitään merkitystä suuntaan vai toiseen :D Otetaan mekin mallia! Sehän on vaan numero!

Töppönenä <3

Onnea Yoshi! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti