Kuvia

Myrtillä oli kivaa tukattomuudesta huolimatta! :)

Ja Hipulla oli asiaa! Vaihteeksi ;)

Siskot omatoimiposeeraa <3

Epäselvyyttä suunnasta .. :D

Mustat hippaa keskenään ja ruskeat keskenään :D

Yksi tarkkaileva nassu <3

Flunssa on pitänyt mua tiukasti kynsissään nyt jo viikon ajan ja vaikka tiukasti oon sohvaan ollut liimattuna, ei ole ollut jaksaa tännekään naputella. Tänään aurinkoisen päivän kunniaksi raahauduin ekaa kertaa pitkään aikaan kauemmaksi tyttöjen kanssa kuin viereisen korttelin kiertämään ja niinpä me otettiin Sussun kanssa tytöt ja kamera ja ajettiin metsään. Itsessään matkallisesti meidän lenkki oli varmaan yhden kilometrin mittainen, mutta kaksi tuntia ja melkein yhtä monta sataa kuvaa myöhemmin tultiin sieltä takas.


Nyt tytöt makaa reporankoina pitkin poikin ja mä plärään kuvia läpi. Naamakirjaan laittelin jo useita kymmeniä, mutta koska sinne ei kaikki kuulu, niin laittelen viä tänne kuvia kanssa :)

Shelttiläjä hippaa!

Zeldan takatassut ei pysy vauhdissa mukana!

Viimestään tässä kuvassa ne jäi kyydistä!

Oodilla ei ennätä yksikään tassu osua maahan, kun vauhtia on niin huimasti.

Väliin ollaan vaan tomeria <3

Tai otetaan suorastaan katsojan tyrmäävä ilme <3

Kuvattavina tytöt oli kyllä niin erilaisia kuin olla ja voi. Oodi, no, Oodi oli Oodi. Joka kuvassa, vaikka en itsessään Oodia kuvaisikaan, niin Oodi löytyy joka kuvasta ryhdikkäästi seisomassa ja katse kohti kameraa. Välillä kameran osoittaessa blondiin tuntuu kuin neiti ottaisi eri asentoja ja ilmeitä, jotta mahdollisimman monipuolisesti saataisiin Miss Malli ikuistettua. Myös samaa asentoa saatiin esimerkiksi nenän lumidippauksella ja ilman. Välillä sit taas nenä vei niin mukanaan jäniksen matkaan, että puita olisi saanut kuvata yrittäessään epätoivoisesti etsiä pusikosta koiraa :D Joko kaikki tai ei mitään siis.

Se lumessa dipattu nassu <3

Valaistunut Fanny :D

Sitten se nenä taas pupun perään vei ..

Muiden hipatessa voi ottaa pikaposeerauksen kameran ilmestyessä esiin :D

Lisää omatoimiposeerausharjoittelua :D

Se pupu ..

Hippu ja Zelda olivat siskoksina uskollisesti samalla linjalla ja se oli ei mitään -linja. Zeldasta taisin saada yhden hyvän yksilökuvan, Hipusta en sitäkään. Fanny osui muutaman kerran vahingossa kameran eteen, mutta ei senkään suorituksella voinut paljoa kehuskella. Myrtti sen sijaan tuntui ottavan mallia siskostaan ja poseeraus sujui koko ajan lenkin edetessä paremmin. Blogin pääkuva on hyvä todiste loppulenkin poreerauksesta Myrtin(kin) osalta :)

Hippu, Oodi ja Fanny <3

Bestikset <3

Tänään puolipystykorvana esiintynyt Zelda Myrnan kanssa.

Ajokoiran veri vetää pupun perään .. Ei ku! Täähän olikin paimenkoira :D

Zelda ja Keppi!

Ryhdikäs Myrtti on saattanut kaulakarvojen perusteella napata vähän kiinni jostain mustasta kaverista :D

Zelda <3

Siskokuva viä uudestaan tähänkin tekstiin <3

Mun rakas kolmikkoni <3

Jennan valmennuksessa viikonloppuna: Hippu

Viikonloppuna päästiin koko perhe (no se agiliitävä osa meistä, Alma ei osallistunut ;D) Jenna Caloanderin oppiin. Lauantaina vuoron aloitti Myrtti, sunnuntaina treenasivat Hippu ja Oodi ja vielä Oodin jälkimmäisellä pätkällä uudestaan Myrtti.

Koska asiaa on paljon, mitä pitää ylös kirjata ja videoita en oo viä kerinnyt muuta kuin Hipun osalta laittaa peräkkäin (wau tätä mun videonmuokkausosaamista!! :D), niin nyt ekana pääsee Hippu estradille:

Hipulle valmennuksen ehkä suurin mullistus oli palkkaus. Ihan alunperin silloin vuonna miekka ja kilpi, kun Hipun kanssa aloitettiin en ollut kuullutkaan etupalkasta ja niinpä Hippu palkattiin usein kädestä (lue: AINA), mikä johti lukuisiin ongelmiin, joita onkin sitten tämä väliaika korjailtu. Palkkaus ja esteiden opetustapa muuttuivat keväällä 2010, kun Tony kävi täällä meitä kouluttamassa ja sen jälkeen sen eteen on tehty töitä hevosvoimin. Nyt työ alkaa tuottaa tulosta, eikä ollenkaan huonoa ole tehneet asialle Jonin nopeat jalat ja pitkä pinna :)

Vielä muutama kuukausi sitten tuntui, ettei Hippu oikein palkkaannu edes raaoista broiskun sydämistä tai kivipiirasta, mitkä ovat ainoat herkut, mitä edes pystyy ajatella neidille kentällä (kun mikään ei vaan tunnu kiinnostavan). Nyt kuitenkin Jenna pääsi sanomaan, että koira seuraa, minne nami menee ja menee sinne eli jouduttiin palaamaan hetkittäin jo käsipalkkaankin takas. Ja totta se oli. Jos Essi meni namikupin kanssa radalla eteenpäin, oli Hippu sitä mieltä, että voihan tässä vähän oikoa, jotta namilla oltaisiin nopeammin. Katseella oikein haukkana seurasi lähdössä, että kellä/missä namikuppi on ja vasta sitten lähti matkaan, minne se sit milläkin kerralla Pikkumustan vei. Niinpä kurveissa ja pyörityksissä päästiin nyt siis siihen, että Joni palkkaa kädestä ja luukutuksissa edelleen käytämme etupalkkaa. Loistohomma, ja idea näytti kyllä toimivan loistavasti! :)

Muuten Hipun koulutus ei suurempia ihmeitä sisältänyt, keilauksen kertaamista ja ohjauskuvioita (osa Jonille tosin aivan uusia) ja parin meno näytti hyvinkin sujuvalta. Saamme radat jälkikäteen, joten voimme samoja pätkiä rakennella vielä sitten myöhemmin uudestaan ja ottaa treeniin kohtia, jotka eivät aivan omilta vielä tunnu.

Loistava valmennus siis takana, seuraavaan suuntaamme takuuvarmasti ja Oodin ja Myrtin pätkät kirjottelen/teen videoiksi, kunhan vain ennätän :)

Perjantain piilonenä

Selailin vanhoja kuvia naamakirjassa Jonia koirien iltapissitykseltä odotellessani (jes, taas muutama päivä normielämää ennen kuin taas maanantaina takas yyhooksi) ja löysin tällaisen:

Tajusin vasta tänään (vaiks tää on melkein vuosi sitten naamakirjassa ja varmaan vanhassa blogissakin aikoinaan) julkaistu kuva, että eihän tää kuva pelkästään Oodista ja Fannysta ole unikavereina vaan kuvassa on piilonukkuja nenineen :D

Oodi - jotta elämä ei kävisi tylsäksi

Otsikko olisi myös voinut olla:
- Se päivä, jona luulin Hipun lopullisesti tulleen hulluksi
- Se päivä, jona jätin paljon puhutut Hipun jäljestämistaidot hyödyntämättä
- Se päivä, jolloin Oodi oli ollut meillä kolme vuotta

Noin niinku pari esimerkkiä ilmaan heittääkseni. Mutta mennään nyt tuolla, Miira sen mulle puhelimessa heitti ja mietinkin, et jos Oodi ois saanut pennut, niin oisko tuo otsikkolause toiminut enemmän myyvänä vai pennunostajia torjuvana sloganina :D

Kolme vuotta sitten (31.1) oli mulla unohtumaton päivä, Oodi Oskari Oravanpoika muutti meille <3 Jotta eilinen päivä ei olisi jäänyt sen varjoon, järjesti Oodi meille ohjelmaa. Ja kenties takana oli myös halu viettää vuosipäiväämme yhdessä, mä en sitä nimittäin muistanut ennen kuin vasta eilen illalla.

Hetkeä aiemmin ennen kuin puhelin soi, olin päättänyt leimata Hipun lopullisesti hulluksi. Se yhtäkkiä syöksyi taukohuoneen ovelle, laittoi nenän kiinni oven nurkkaan ja nuuskutti niin, että koko huone tuntui kaikuvan. Yritin siittä ottaa videotakin, sillä oikeasti epäilin raukan menettäneen lopunkin järkensä, mutta Hippu vaan koitti kertoa, että Oodi on huudeilla. Eipä se kyllä tullut mulle mieleenkään .. Ja miksi ihmeessä olisi tullutkaan!? :D Aikamoinen aloitus ruokatauolle siinä kohtaa, kun ensin toinen koira sekoaa ja toisen kerrotaan karanneen!

Vähän yli kolme sain siis puhelun, että Oodi oli karannut Sussun pojalta ja sen kaverilta, kun olivat tulleet koiria ulkoiluttamasta. Mitään varsinaista syytä karkaamiselle ei ollut, mutta blondi oli päättänyt, et son mamman luo lähdettävä NYT. Hyvin osasi blondi päätellä, että päiväsaikaan oon töissä (vai luuleekohan Oodi jo oikeasti, että me asutaan Väliköntiellä, kun keskiviikkonakin ensin oltiin päivä töissä ja sit ilta treeneissä hallilla ..) ja sinne suunta siis. Pojat olivat ottaneet Zeldan ja Fannyn ja lähteneet perään ja heitä vastaan oli tullut koulusta palaava Sofia. Vastaantulijat olivat ystävällisesti kertoneet, mihin suuntaan blondi oli suunnistanut ja niinpä Oodi löytyi meidän työpaikan takapihalta, sieltä, mihin aina mein auto jätetään parkkiin, silloin harvoin kun autolla ollaan liikenteessä. Oliko neiti yrittänyt kaupan ovista sisään, jää arvoitukseksi, ne kun ei oikein koirista (varsinkaan pienistä) ota avautuakseen.

Sen sisuskaluja myöten järkyttäneen puhelinsoiton jälkeen, koitin kaapia jotakin ulkovaatteita paniikinomaisesti matkaan ja rynnin ulos taukohuoneesta Maaritille soperrellen, että Oodi on karannut ja nyt on PAKKO mennä.  Juoksin ulos samalla näppäillen puhelinta ja soittaen Hennalle järjellistä apua etsien (mitä tehdään, kuka tekee, minne ilmoittaa).  Koska matkassa oli monta seikkailureissun järkyttämää mieltä ja kaikki tapahtui samanaikaisesti, oli siinä kohtaa Oodi jo turvallisesti Sofian kanssa takapihalla, kun mä syöksyin puhelin kädessä kohti Särkiniemeä. Henki ei meinannut kulkea, kun paniikki oli niin suunnaton, mielessä vilisi vaan ajatukset siittä, jollen blondia enää koskaan näkisikään eikä viime keväinen Hipun metsästyskään välttynyt kertaukselta mielessä. Kovinkaan pitkälle en siis onneksi ennättänyt ennen kuin kuulin Sofian huutavan mun nimeä mun takana ja kertovan, että Oodi on löytynyt. Itkuhan siinä tuli! Samaan aikaan Sussu viä soitti paniikissa Sofialle, jolle Sohvi kertoi Oodin jo löytyneen ja kuulin itsekin Sussun huutavan puhelimeen, että Mialle on heti soitettava. Kyllä blondi sai vaan monta ihmistä tempauksellaan shokkiin eilen!

Oodilla ei puolestaan shokista ollut tietoakaan, jutteli mulle väyväyvää -juttujaan ihan siihen malliin, että tilitti ilmeisesti koko reissun alusta loppuun kaikkine ideoineen ja tapahtumineen. Edelleenkin, kun sanakirja puuttuu, jäimme siis kaikista selityksistä paitsi. Oodi viihtyy Sussulla kuin kotonaan, joten koti-ikävästä en tosiaan usko olleen kyse. Plus eihän blondi kotia edes juossutkaan ;) Tuntui vaan saaneen päähänpiston, että lähdenpä käväsemään mamman luona kaupalla ja Sofian löytäessä Oodin, Oodi oli oikein iloissaan tervehtinyt, että onpa kiva, että säkin tulit! Siinä odotellessa Oodille oli pitänyt seuraa joku nainen ison koiransa kanssa ja katsonut vähän Oodin perään karkurin etsijöitä odotellessa. Mutta ei siis minkäänlaista paniikkia eikä mitään, blondi vaikutti löydyttyään tasajärkisemmältä kuin ikinä, vaikka itse idea lähtemiseen ei nyt järkevä ollutkaan.

Eilen illalla otin illan levon kannalta ja makasin ja puoliksi torkuin sohvalla telkkaria katsellen. Oodi tuli ihan liki kainaloon ja nukkui siinä niin onnellisen näköisenä <3 Kyllä reissu siis taisi seikkailijattaren ainakin väsyttää .. Eikä ihme, ei sitä tiedä, mitä kaikkea blondi matkallaan kohtasi. Onneksi tie hallille on tuttu, niin blondi osasi alittaa ison autotien ja MOOTTORItien alikulkutunnelien kautta eikä niiden päältä (tai näin ainakin oletan, sillä neiti on edelleen hengissä ..). Yksi autotie siinä oli lisäksi ylitettävänä matkalla ja pitkä pätkä autotien viertä kuljettavana, toivon kovasti, että neiti on juossut pitkin jalkakäytävää mun hermojeni rauhoittamiseksi. Ja miksei olisi, fiksu neitihän blondi on. Ainakin siis yleensä.

Illalla sitten vielä tajusin, etten mäkään ollut kovin fiksu. Monesti ollaan Essin kanssa sitä puhuttu, kun Pikkumustasiskoilla on sama taipumus jäljittää omia tai oman perheen jälkiä ihan hulluuteen asti. Ja ei mulla käynyt pienessä mielessäkään ottaa Hippua avuksi, kun ulos syöksyin. Idiootti! No, ehkä tää oli vasta harjoittelua sitä ensi kertaa varten (jota ei toivottavasti tule *kopkop*), jotta sitten ovat aivot paremmin mullakin mukana. Hippuhan ois todennäköisesti heti vienyt mut sinne takapihalle eikä olisi edes antanut lähteä väärään suuntaan .. :)

Miira sanoi puhelimessa jo ehtineensä kuvitella, että soitan Oodin karanneen jäniksen perään. Vastasin siihen, että vaikka sitä soittoa ei vielä ole tullut, se todennäköisesti vain tarkoittaa, että se on vielä edessä. Toivottavasti yhtä onnellisella lopulla kuitenkin ..

Etsijäjoukoille kiitos ja anteeksi kaikesta paniikista ja huolesta! OoPee (=omituinen pentu, uusi versio Oodi-pennusta :D) ei varmasti tarkoittanut kenellekään harmaita hiuksia.  Toivottavasti saamme nyt taas hetken toipua ennen seuraavaa Kuningasideaa .. ;) Niinpä. Oodi - jotta elämä ei kävisi tylsäksi.

Saukko ja sen sisko

Käytiin taas eilen Koirasportilla tyttöjen kanssa uimassa. Aamulla lenkki Sussulle, jonne koirat jäi mun työpäivän ajaksi. Töitä 6h. Neljältä Sofia tuli Oodin, Myrtin ja Zeldan kanssa kaupalle, josta Joni meidät sitten kaikki nappasi kyytiin (tai no mä kyllä koko reissun ajoin :D) ja sitten matkamme kohti Laukaata alkoi :)

Näin paperilla se kieltämättä vaikuttaa aikas älyttömältä ajaa lauantaina töiden jälkeen 4h autolla, jotta koirat pääsee uimaan, mutta kun seura on hauskaa matka sujuu kuin siivillä (jopa huonosta säästä huolimatta) ja koirien takia sitä aikas monta asiaa on valmis tekemään :) Ne kun niin nauttii koko poppoo uimisesta!

Oodi veti taas uimisensa ihan uudelle tasolle. Kun viimeksi ideana oli rampille päästyään aina uudestaan hypätä takasin altaaseen, oli nyt ideana, ettei rampille tulla ollenkaan vaan blondi veteli ihan omia uintikuvioita ympäri allasta. Kun olisi ollut meidän ihmisten mielestä tauon paikka ja pienen hengähdystauon kuivalla maalla, pisteli Oodi menemään uiden karkuun, minkä jaloistaan ennätti ja uittaja sai suorastaan juosta blondin perässä pitkin allasta. Oodia ei siis todellakaan voi uittaa ilman liivejä, koska muuten neitiä ei koskaan saisi pois altaasta :D

Myrttikin muisti viime kerrasta, mikä idea oli ja ei tarvinnut veteen edes houkutella, kun Myrna meni ihan omaehtoisesti itse uimaan. Siskon perässä tietenkin usein, mutta kaksinhan tuo on aina kaunihimpi <3 Zeldakin ensikertalaisena ui vaan muutamat kerrat rampille ja sen jälkeen pääsi uimakerhoon mukaan Oodin ja Myrtin kanssa, mikä toi selkeästi varmuutta ja turvaa uudelle uimarille. Myrtin kanssa Zelda ui useaan kertaan kylkimyyryä, se toimii siis tavalenkin lisäksi myös uidessa :D

Alma ui alkuun porukassa ihan nätisti ja selkeästi innokkaammin kuin viimeksi. Lopussa väsymys ilmeisesti sai aivoista ja lopustakin järjestä vallan ja Alma koitti omia koko altaan itselleen. Alma ui muiden perässä ihan apinan raivolla ja yritti kerran näppästäkin hampaalla, kunnes Alma sen jälkeen joutuikin muista eristyksiin. Toivomme, että ensi kerralla se mukavampi persoona on sitten taas uimapuuhissamme mukana ;D

Koska Myrtti voisi sanoittaa Cheekin biisin uudestaan ("Tukka irti") oli lopputulema uinnista tämä:

 Ja koska Oodilla on puolestaan täydellisen prinsessatukan teko kesken, oli Oodin tukkasaldo tämä:

Lopputulema koko uinnista oli neljä onnellisen väsynyttä koiraa tai no oikeastaan viisi, sillä Hippu oli onnellisen väsynyt vietettyään mukavan päivän Sussun porukan kanssa :) Kiitos taas kerran päivästä Sussu ja Sofia! Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa rento ja rauhallinen sunnuntai:

P.S Nää kuvat oli tosin otettu mummulta viime viikonlopun jäällä hilluntojen jälkeen ;)
P.P.S Ja ihan reporankoina me ei kyllä tätä päivää maltettu maata, käytiin nimittäin Jonin kanssa aamulla hilpaisemassa nelisen kilometriä Oodin ja Myrtin kanssa eli juoksukausi on nyt sitten virallisesti korkattu. Ja Myrna oli ekaa kertaa canicross -vermeissä kiinni, muutaman haparoivan sadan metrin jälkeen juoksu sujui Myrtillä kuin vanhalta tekijältä, kun olivat Oodin kanssa hihnanjakajalla kiinni joustohihnassa ja sillä mun vyötäröllä. Tämä harrastus lisätään siis kesäksi hääkuntoon -harrastuksiin. Huomenna sit vuorostaan lumikenkäilyä jäällä :)

Koskaan ennen ..

.. ei oo mun blogissa ollut näin hiljaista ja kirjoitustaukoa tauon perään. Se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö meille kuuluisi mitään puhumattakaan siittä, ettei me harrastettaisi mitään, vaan kaikki aika menee niin tehokkaasti tyttöjen kanssa harrastaessa (ja töissä), ettei aikaa vaan kirjoittamiselle löydy :(

Kohta bussi kutsuu keskustaan kaason kanssa hääasiolle, mutta sitä ennen muutama huomio meidän elämästä:

Hipun häntäkarvat Tänä aamuna koin järkytyksen, kun tytskien kanssa katottiin sohvalla Greyn anatomiaa ja Hilma kurkki etujalat ikkunalaudalla ulos. Pikkumustan häntäkarvat meni sohvaa pitkin (!) neidin seisoessa. Muutaman päivän oon tässä katsellut, että näyttääpä sen häntä jotenkin kummalliselta, mutta se on siis siksi, että siinä on karvaa. Jos tämä on sterkan jälkeistä tukan kasvattamista, niin vähän salaa innolla odotan, et jos Hippu saisi ensimmäisen turkkinsa ikinä :)

Lumikenkäily tuntuu olevan koko porukan suosiossa. Vasta muutama kerta takana, mutta me ihmiset ollaan jo koukuttuneita eikä nuo karvaisetkaan ole vastaan sanoneet, kun pääsevät aina tunniksi jäälle juoksemaan reikäpäinä eikä polut rajoita liikkumista vaan ees-taas-suunnassa :)

Uinti palasi tyttöjen elämään viime sunnuntaina ja lauantaina suuntaamme uudestaan vesileikkeihin. Oodille jo yksi uintikerta tuntui tekevän ihmeitä (vai sekö se sit oli), mutta ainakin treeneissä eilen oli aivan erilainen tyttö kuin viime viikolla. Hippu ei ui, päätin sen yhden viime talvisen kokeilun jälkeen Pikkumustan kanssa jättää tuon harrastuksen pois listalta, kun se ei selkeesti oo sen juttu. Oodi sen sijaan veti ihan yllärit, kun viime talven kolmen kerran jälkeen muisti heti, mistä on kyse eikä blondia meinannut saada altaasta pois. En tiä ehk hauskempaa tyyppiä, kun blondi on kyllä näissä jutuissaan niin omanlaisensa :D Ei haittaa, et tukka kastuu kunhan vaan pääsee altaaseen h-y-p-p-ä-ä-m-ä-ä-n,  muuten ei sinne uimaan voi tietenkään mennä :D Alma ottaa uinnin enemmän kuntoutuksen kannalta ja Myrtti puolestaan seurasi siskonsa uintia ja tuli siihen tulokseen, et ei voi olla kurjaa hommaa, kun siittä voi olla nuin innoissaan :D Saas nähä, nähdäänkö lauantaina jo uimahyppyjä Myrtinkin osalta ;D

Hipun aksat Tähän mulla ei oikeastaan ole sanottavaa. Moon sanaton. Joni on tehnyt aivan mielettömän työn Hipun kanssa ja nyt reilun puolen vuoden jälkeen se alkaa tuottaa tulosta. Ei enää joka viikkoista pään seinään hakkaamista, vaan MIELETÖNTÄ MENOA! En ehkä kestä! :) Moon nuista niin ylpeä, etten oikeasti välillä tiedä miten päin oikein olisin. Jopa kontakteja on menestyksekkäästi ollut radan osana eli oikeasti se alkaa näyttää siltä, että kisaura parilla lähestyy :) Varmasti vaatii treenikertoja myös kisoissa, jotta saadaan tekeminen samalle tasolle kuin treeneissä, mutta näiden treenien pohjalta se on hyvä ponnistaa!

Oodin aksat Oodilla on ollut hieman väsymystä ilmassa, kun on ollut aikas paljon menoa ja meininkiä, mutta eilen oli sellanen täräkkä tyttö mulla treeneissä, et ihan hikeen sain itseni juosta ja palloakin tapettiin taas entiseen malliin. Liekö tosiaan uiminen tehnyt hyvää vai mikä, mutta eilen ei menosta virtaa puuttunut. Oodin kanssa treenaamiset on tällä hetkellä vähemmällä, kun aikas paljon yritän nyt keskittyä Myrttiin, kun Oodin kanssa homma on kasassa ja siskosta ei oikein voi sanoa samaa :D

Myrtin aksat Tästä aiheesta saisi oman romaanin, jonka voisi jakaa puoliksi: onnistumiset ja epäonnistumiset. Mä halusin Hipun ja Oodin välimuodon ja sen mä kyllä sain. Vauhtia: kyllä. Irtoavuutta: kyllä. Järkeä: ei. Yhteisymmärrystä: saattaa olla, mutta myös olla olematta. Aikas lailla flikkain puolessa välissä siis oikeasti :D Eiliset treenit oli taas ihan fiaskot vuorostaan, kun viime viikolla Myrtti teki ekaa kertaa kuusi keppiä ja nollarataa niin, et mulla oli käsikarvat pystyssä, ku oli niin hienoa. Eilen tuli tasapainotustreeni, Myrtti oli kuin liukas saippua käsissä, lipsui holtittomasti joka suuntaan ja pelastuksen pelastuksella saatiin ehkä rata menemään sinnepäin. Ehkä :D Muutamia aivan loistavia ohjauskuvioita, mitkä toimi, ne jo tiesinkin etukäteen, mut sit taas tasapainoksi jotain niin vaikeaa (meille), et voi hyvää päivää. Kaveri on liukas ku silakka ja kun logiikkaa ei ihan aina näy olevan, ni siinä sitä meille Essin kanssa miettimistä :D Myöskään keppejä Myrtti ei osannut tällä viikolla, joten saa nähdä, mihin tällä osataan-ei osata -sahaamisella vielä päädytäänkään .. No ei, eilen ongelmana oli se, ettei Myrtti kyennyt pallolta keskittymään mihinkään suuntaan eikä ehkä niinkään itse kepit. Edelleen tasapainoilemme sillä ohuen ohuella nuoralla sen suhteen, koska palloa voi käyttää ja koska taas ei.

Onnellista uutta vuotta!

Uutta Vuotta otettiin vastaan rauhallisissa merkeissä. Kävelin eilen töistä päästyäni kotiin ja pauke oli jo siinä kohtaa aika korvia huumaava. Onneksi kukaan mein tytöistä ei raketteja pelkää, joten saatiin kävellä aikas normisti kotia, mitä nyt välillä vilahti valoilmiö taivaalla. Sisällä tytöillä riitti puuhaa, kun seurana oli oman porukan lisäksi partanokkapojat Eddy ja Andy, PiKa sekä harvinaisempana ystävänä podengo Yoyo. Ihan vuoden vaihtumiseen asti ei karvainen porukka jaksanut vaan nuorisokin sammui rankan juhlinnan tuloksena jo ennen puolta yötä :D

Ilta sujui vauhdilla ja ikää pidennettiin kyllä taas useammilla vuosilla naurumäärästä päätellen :D Jotenkin kokonaisuudessaan jäi sellainen fiilis, että tästä vuodesta tulee hyvä :) Toivottavasti fiilis on oikeassa ja miksei olisikaan .. Ihania suunnitelmia alkaneelle vuodelle on agilitykisoista meidän häihin ja kaikkeen siltä väliltä :)

Tää päivä ollaan nyt sitten vaan huilittu, huomenna palataan taas omatoimitreeneihin. Viikonloppuna käytiin kahdesti hallilla Hipun ja Myrtin kanssa. Toisena päivänä oli ratatreenipäivä eli hallilla oli valmiina koko kentän mittainen rata, jota sai vuokrata. Me otettiin tytöille puolituntinen ja siinä ennätti hyvin useamman pätkän molempien kanssa tehdä. Toisena päivänä sit otettiin keppi- ja kontaktitehotreenit Sussun porukalla vahvistettuna ja samalla lailla meinataan nyt jatkaa viikottain, jotta päästään kaikki kevääksi kisakuntoon :)

Ei kyllä meinaa mulla ymmärrys riittää, miten hienosti Hippu ja Joni menee. Ei sillä, etteikö asian eteen ois tehty töitäkin, mutta silti. Mun kanssa Hippu ei osannut keppejä, kielsi kaikki kontaktit ja jos sattui niille menemään, niin ei puhettakaan 2 on 2 offeista, rata ei sujunut muutamaa estettä pidemmälle ja takanaleikkaukset olivat totaalipannassa. Ja kaikki edellä mainitut onnistuivat parilta nyt viikonloppuna. En edes tiedä pakahtuisinko eniten ylpeydestä kontakteista vai siittä, että Hippu teki Jonia vilkaisematta esteitä, vaikka Joni takanaleikkasi kahdesti peräkkäin! :) Oon niin iloinen nuitten menosta, ettei järkeä! Nyt vaan tehotreenillä tämä kaikki myös radalla toimivaksi, niin kesällä näitä ei taida pidätellä enää mikään ;D

Myrtti on edistynyt puolestaan kepeissä ja vetää neljä keppiä sellasella tyylillä, ettei puolestaan järkeä. Sussu heittikin, että tuolla tyylillä Myrtistä taitaa tulla mein porukan kepittäjä :D Kuusi keppiä on onnistunut kahdissa treeneissä jo (missä niitä ollaan kokeiltu), joten siinä odotetaan sitä Suurta Lamppua syttyväksi tulevien treenien aikana. Keinulla neiti on aivan reikäpää, hyvin sujuu treenit, mitään epävarmuutta ei ole vaan täysiä keinun päähän just niiko kuuluukin. A ollaan edelleen tehty juoksuversiona ja toivon, että sellasena se saatas pitääkin. Ainakin treeneissä Myrtti tekee A:n maha A:n harjaa viistäen eli parempaa tyyliä saa hakea. Toistoja, toistoja ja toistoja niin luulen, että tällä linjalla voimme jatkaakin. Puomi toimii, Myrtti tietää tassujen paikan hyvin 2 on 2 offilla ja vauhtia on. Ihan joka kerta maltti ei meinaa riittää vapautukseen asti, mutta toistoilla tässäkin varmuuteen päästään. Koko puomia tehdään välillä ja sit useita toistoja alastulon pätkällä, kaikki toimii :)

Oodi on pitänyt tän viikon aksataukoa, torstaina Essi hieroo Oodin ja sunnuntaina Oodi palaa baanalle, kun päästään Elisa Hietalon tavoitteelliseen agilityvalmennukseen. Ainakin nyt näyttää ihan lupaavalta, että omissa kisoissa juoksisin ykkösissä ja kakkosissa, mutta katsellaan ;)