SPY

SPY = Se Paras Ystävä. Voisi olettaa, että se olisi oma sisko, etenkin, kun ovat koko elämänsä niin tiheään nähneet (jo silloin, kun Myrtti ei vielä asunut meillä), että tietävät kyllä, mistä tulevat. Mutta ei.

Me niin mietittiin, mitä pentu saattaisi mahdollisesti tehdä taloon tullessaan Myrtille. Mietittiin hyviä ja huonoja ennusteita. Päädyttiin siihen, että kyllä ne toimeen tulevat.

Alussa se oli hieman epävarmaa. Myrttiä ällötti ja hieman ehkä pelottikin. Ihme tyyppi oli meillä kotona, kun Myrtti palasi Sussulta ja ei se tuntunut vaan tajuavan millään, että sen olisi jo aika mennä omaan kotiinsa kyläilyltään. Vaikea oli tajuta, että Myrtin koti on myös Yoshin koti.

Leikit ei oikein sujuneet alkuunsa. Myrtti väisti pentua, luovutti sille lelunsa ja jopa ruokansa. Jos Myrtti yritti leikkiä pennun kanssa, oli katsojalla tukka pystyssä kauhusta :D Välillä oli pakko laittaa lapsia eri puolille porttia, kun meno kävi liian vauhdikkaaksi.

Muutama viikko sitten se alkoi. Myrtti alkoi lämmetä Yoshille. Nyt ne on kuin paita ja peppu. Myrtti on meiltä se, jolla on eniten virtaa ja joka eniten vaatii tekemistä. Yoshi on luvannut hoitaa tekemisen tarjoamisen aina, kun vaan tarve on :D Ja niinpä nytkin katselen, kun tyypit aikas monetta kertaa repivät lelua tuossa vieressä (ja Myrtti uskaltaa pitää lelusta kiinni :D) ja lelun unohduttua hammasmiekkailevat. Myrtti ei ole koskaan meillä ollessaan luottanut kehenkään toiseen koiraan niin kuin Yoshiin. Eikä leikissä ole mitään kukkoilua, mitä muiden kanssa saattaa joskus olla. Myrtti leikkii pennun kanssa tasavertaisina ja toisiinsa luottaen <3

Yoshilla tää ystävyys ei ole ehkä niin poissulkevaa. Se saattaa rakastaa leikkiä ihan yhtä paljon meidän muidenkin likkojen kanssa. Tai ihan vaan sen, kuka vastaan sattuu tulemaan. Mutta ei kerrota sitä Myrtille. Tärkeintä, että Myrtillä on viimein se sydänystävä, joka on sulattanut meidän erakkosielun sydämen :)

Yoshi ois ihan vaan, et ai ai, halitaan :D

Hammasmiekkailua parhaimmillaan :)

Onnistuu myös ylösalaisin :D

 Ja kuvisssa siis (jollette hiffanneet) Oodi. Myrtistä ei sattunut olemaan todistusaineistoa, joten saatte vaan uskoa mun sanaa ;D

Meidän prinsessat

kuva Sirpa Saari

kuva Sirpa Saari

2xERI, 2xEH

Tulokset jaettiin tasaisesti siskojen kesken. Eipähän tule riitaa :D

Lauantaina Harjavallassa oli hieman löysähkö linja. ERIä tuli siihen malliin, että olisin ollut pettynyt, jos meinkin tytöt ei ois niitä saaneet. No saivat :)

Oodi:

"Good size and body proportions. Correct shape of head. Too short neck. Slightly straight in front angulation, correct in behind. Good coat quality. Enough balanced in movement" AVO ERI

Myrtti:

"Good size and body proportions. Slightly short neck. Correct shape of head. Correct angulations. Well set tail. Good coat quality. Balanced in movement. " AVO ERI

Sunnuntaina linja oli selvästi tiukempi. Tuli jopa ihan Hootakin, me saimme tyytyä EHisiin. Ihan en sitä ymmärtänyt, etenkään Oodin arvostelun perusteella, jossa ei ollut pahaa sanaa. Jos näyttelyistä maksan, niin mielelläni kuulisin myös sen negatiivisen, mikä arvostelun astetta alemmaksi pudottaa. Pitää varmaan sit lukea rivien välistä tuosta Myrtin arvostelusta ne syyt ;)

Oodi:

"5 year old. Very sweet head & expression. Good ears. Good bone. Well developed underjaw. Good substance. " AVO EH

Myrtti:

"5 years old. Correct size. Good neck. Level topline. Could be a bit more feminine in expression. Moves very well. Good rear angulation. " AVO EH

Agilityton viikonloppu vain ja ainoastaan näyttelyissä oli jotenkin hassu. Mukaan meinasi väkisin lähteä juoksutrikoot, magnesiumia ja kisakirjat. Juoksutrikoita oisin kyllä lauantaina tarvinnut, käyvät hyvin pitkiksistä, mutta kun eivät olleet mukana, niin sitten paleltiin vesitihkussa ja kylmässä tuulessa. Onneksi sää  parani kovasti eiliselle ja eilen saatiin näytelmöidä lämpimässä ja kuivassa säässä :)

Kiva oli käydä ekaa kertaa elämässämme Porissakin :) Harmitti vaan, että Kirjurinluotoon ja muihin merellisiin komponentteihin emme ennättäneet tutustua, kun olimme Porissa vasta illalla kahdeksan maissa ja aamulla oli samoja aikoja lähtö takaisin Harjavaltaan. Toisen kerran sitten!

Oli kiva nähdä shelttiporukkaa myös näyttelypuolelta ja eritoten tietty Eraa, joka näki Yoshiakin taas monen viikon tauon jälkeen. Lauantaina asuntovaunulla Yoshi laittoikin Muron(kin) kanssa ranttaliksi ja illalla saatiin mukaan väsy jätkä <3 Kyllä ne vaan toisensa muistaa, samoin kuin Redi-veikkakin, Redillä ja Yoshilla kun oli puolestaan kahden tunnin leikkitreffit perjantai-iltana matkan varrella. Kiitos kaikille asianosaisille kestitsemisistä ja kaikesta! :)

Kesäkuun alussa otetaan sitten vielä yksi road trip näyttelyiden merkeissä Hennan, Myrtin ja Andyn kanssa. Muuten taidetaan taas hetkeksi keskittyä agilityyn ;D

Poni vai hevonen, spanieli vai pystykorva

Elämä sheltinpennun kanssa on oikeasti jännittävää.

Rodusta se shetlannin -osuus on aikas selvä. Mutta ei olla vielä varmoja tuliko meille sittenkin shetlanninponi shetlanninlammaskoiran sijasta ;D Välillä ruokahalu on kuin hevosella, joten sekään vaihtoehto ei ole poissuljettu :D Mulla on näköjään taipumus saada mahtavaluonteisia mustia, jotka ei ohjeistetuissa mitoissa pysy. Ja joo, ikää ensi tiistaina 16 viikkoa eli ei todellakaan oikeasti kukaan kykene ennustamaan, mitä Yoshista tulee :D Enkä mä oikeasti ole edes huolissani. Toki toivon, että pysyisi mitoissa, ihan jo siksi, että mikäli kaikki muut perinteiset on ok, tahtoisin todellakin tuota luonnetta laittaa eteenpäin. Mutta jollei, sitten ei. Jos pitäisi valita tuo luonne tai koko, niin en hetkeäkään miettisi.

Pennussa kaikki muuttuu jotenkin ihan päivässä. Häntä tosin ei, son aina ollut piiiitkä. Jotenkin hellyyttävän pitkä, mutta musta se jotenkin kuuluu tuohon pikkumieheen. Kaikkia moikatessa voi melkein lyödä hännällä itseään päähän :D Korvat sitten taas. Toisena aamuna herätessä ne on pienet ja pystyssä ko mitkä. Toisena aamuna ne taas näyttää niin isoilta, etten ole varma, oliko tämä sittenkin se Dumbo, joka korvillaan lensi. Teippi äkkiä takas kaappiin, etten vaan vahingossa tee pennusta spanielia :D

Onneksi sitä tärkeintä ei tarvia jännittää kuitenkaan. Yoshin mahtava, rento, kaikkeen iloisen optimistisesti suhtautuva luonne näkyi jo viikkoja ennen kuin saatiin pikkujätkä kotiin. Tuon pennun kanssa ei vaan voi olla huonolla tuulella, son aina niin hyväntuulinen ja odottaa aina parasta tapahtuvaksi. Kun osaisikin itse suhtautua maailmaan samalla lailla ;)

kuva Marjo Pitkänen

Paimenkoira se ainakin on <3

kuva Marjo Pitkänen

kuva Marjo Pitkänen

 

kuva Marjo Pitkänen

Tauko kandin kirjoittamisesta

Niin kuin videosta voi nähdä, meillä ei ole kovin montaa lelua lattialla. Siksi pentuparan pitää keksiä omiaan. Eka rällättiin tyhjän vichytölkin kanssa. Ei vitsi, miten siitä saakaan paljon melua aikaiseksi, kun sitä paiskoo pitkin ja poikin tai rutistelee suussaan hampaiden välissä vauhdikkaalla tahdilla. Vaikka tölkki olikin sitä lemppariainetta (=metallia), piti myös muovista versiota kokeilla, koska se oli isompi. 1,5l limsapullon pelastin siinä vaiheessa, kun etiketistä oli enemmän suussa kuin pullossa. Onneksi omaksi ilokseen sillä(kin) pentu ennätti hyvän tovin meluta ennen kuin alkoi tuhoamispuuhiin. Seuraavana ideana oli raahata kolmea täyttä vichytölkkiä muovikääreessä pitkin lattiaa ja yrittää tapporavistella sitä. En usko, että tuntui kovin muksalle vajaa kilo nestettä mäjähtäen tassuille tölkkimuodossa, mutta ei näyttänyt askarteluja haittaavan. Pelastin tölkit ennen kuin niihin tuli reikiä. Siinä vaiheessa, kun pentu heilutti häntää pyykkeineen kaatuneen pyykkitelineen vieressä Myrtin juostua vauhdilla makuuhuoneen puolelle turvaan, tulin siihen tulokseen, että taitaa olla aika pitää kandin kirjoittamisesta tauko .. :D



Yoshi on kyllä tehnyt leikkimisestä taidetta. Kaikkien lelujen on aina oltava pitkin lattioita levitettynä, eihän sitä ikinä tiedä, mikä se paras ja tarvittava lelu just sillä sekunnilla on ja on paljon helpompi ottaa se lattialta kuin kaivella siinä tilanteessa lelulaatikosta. Tänään taas moppauksen jälkeen se todistettiin, ettei siinä mene kuin muutama minuutti ja lelut on taas levällään.

Toisaalta, asia, mistä oon todella onnellinen ja vähän yllättynytkin, on se, että Yoshi on opettanut Myrtin leikkimään. Tähän asti Myrtti ei ole osannut leikkiä, niin kummallista kuin se onkin. Ehkä kerran kaksi ne on Oodin kanssa hammasmiekkailleet, mutta sitä lukuun ottamatta Myrtti on keskittynyt lähinnä muiden pomotteluun eikä leikit ole sujuneet. Pennun kanssa meni kyllä viikkoja, saattaa olla pikemmin, että jopa kuukausi, mutta nyt ne leikkii! :) Joka päivä ja niin onnessaan <3 Myrtti makaa pääosin lattialla selällään ja ne Yoshin kanssa hammasmiekkailee. Jätkä on kyllä kietonut kaikki meidän likat niin tassunsa ympäri, ettei totta. Eikä taida kyllä olla tää oma perhe ainoita, jotka on kaveriin ihastuneita :)

Tuplanollat sertillä höystettynä

Kajaani 25.4.15: kaksi rataa, kaksi nollaa sijoilla 2. ja 3. (/29) ja sert-A. Ei pöllömmin blondilta puolikuntoisen ohjaajan kanssa. On Oodi vaan muru <3

Missio: harjaa ja trimmaa Oodi

Tehtävä: kampaa ja trimmaa Oodi.

1) Kutsu Oodi luokse. Kampaa ensin syliin tunkenutta Yoshia, koska pentu tuntee selvästi tarvetta kampaamiselle.
2) Kampaa pentua vähän lisää.
3) Siirrä pentu ystävällisesti pois sylistä ja kutsu uudelleen Oodi luo.
4) Siirrä pentu pois sylistä.
5) Kutsu Oodi vielä uudestaan.
6) Pyydä Oodia odottamaan ja käy hakemassa kampa pennun vakioviltiltä.
7) Kampaa ensimmäinen veto (Oodia sentäs!).
8) Nouda vesisuihkepullo pennun viltiltä.
9) Kampaa muutama veto lisää.
10) Nouda trimmaussakset/karsta/kampa (TAAS!)/harja pennun viltiltä.
11) Kaiva karvatuppo pennun suusta.
12) Toista säännönmukaisesti kaikkia edellä mainittuja kohtia lukematon määrä kertoja, kunnes Oodi on kammattu ja siistitty. Ei mennyt (kovin) montaa tuntia!!:D

 Mikäköhän parturi-kampaajalupaus meillä täällä oikein kasvaakaan!? Ja lempilelu .. Arvaatte varmaan .. No se sama harja, mikä Oodilla(kin) nuorempana<3