Me niin mietittiin, mitä pentu saattaisi mahdollisesti tehdä taloon tullessaan Myrtille. Mietittiin hyviä ja huonoja ennusteita. Päädyttiin siihen, että kyllä ne toimeen tulevat.
Alussa se oli hieman epävarmaa. Myrttiä ällötti ja hieman ehkä pelottikin. Ihme tyyppi oli meillä kotona, kun Myrtti palasi Sussulta ja ei se tuntunut vaan tajuavan millään, että sen olisi jo aika mennä omaan kotiinsa kyläilyltään. Vaikea oli tajuta, että Myrtin koti on myös Yoshin koti.
Leikit ei oikein sujuneet alkuunsa. Myrtti väisti pentua, luovutti sille lelunsa ja jopa ruokansa. Jos Myrtti yritti leikkiä pennun kanssa, oli katsojalla tukka pystyssä kauhusta :D Välillä oli pakko laittaa lapsia eri puolille porttia, kun meno kävi liian vauhdikkaaksi.
Muutama viikko sitten se alkoi. Myrtti alkoi lämmetä Yoshille. Nyt ne on kuin paita ja peppu. Myrtti on meiltä se, jolla on eniten virtaa ja joka eniten vaatii tekemistä. Yoshi on luvannut hoitaa tekemisen tarjoamisen aina, kun vaan tarve on :D Ja niinpä nytkin katselen, kun tyypit aikas monetta kertaa repivät lelua tuossa vieressä (ja Myrtti uskaltaa pitää lelusta kiinni :D) ja lelun unohduttua hammasmiekkailevat. Myrtti ei ole koskaan meillä ollessaan luottanut kehenkään toiseen koiraan niin kuin Yoshiin. Eikä leikissä ole mitään kukkoilua, mitä muiden kanssa saattaa joskus olla. Myrtti leikkii pennun kanssa tasavertaisina ja toisiinsa luottaen <3
Yoshilla tää ystävyys ei ole ehkä niin poissulkevaa. Se saattaa rakastaa leikkiä ihan yhtä paljon meidän muidenkin likkojen kanssa. Tai ihan vaan sen, kuka vastaan sattuu tulemaan. Mutta ei kerrota sitä Myrtille. Tärkeintä, että Myrtillä on viimein se sydänystävä, joka on sulattanut meidän erakkosielun sydämen :)
 |
| Yoshi ois ihan vaan, et ai ai, halitaan :D |
 |
| Hammasmiekkailua parhaimmillaan :) |
 |
| Onnistuu myös ylösalaisin :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti