Uusi vuosi

Huomenna se alkaa. Uusi vuosi. Ei vielä kyllä yhtään tunnu siltä, et oltais jo vuodessa niin pitkällä, mutta onneksi tästä huolimatta illalle on ihania suunnitelmia Uuden Vuoden vastaanottoon :) Henna ja Essi laumoineen tulevat illaksi meille eli menoa ja meininkiä ei tule puuttumaan, kun kuuden ihmisen lisäksi mukana ovat kahdeksan koiraa :)

Uuden vuoden aatto ei oo koskaan aiheuttanut (onneksi *koputtaa puuta*) kummempia järjestelyjä. Kukaan koirista ei raketteihin reagoi, mutta ollaan silti hoidettu päivän lenkit ennen 18 ja yöllä sitten vaan pienet pissitykset. Itse ääniä ei koirien kanssa sinänsä tarvia varoa, mutta koitan välttää viimeiseen asti kauempana rakettien ampumapaikoilta ihan vain siksi, ettei mitään vahinkoja pääse vaan sattumaan. Vähän ehkä ylivarovainen saatan olla, mutta toisaalta kaikki rakettien ampujat ei ihan aina selvinpäin taida olla, niin parempi katsoa kuin katua.

Joulukin oli ja meni. Niin sitä kovasti aina joka vuosi odottaa ja sitten se vilahtaa ohi ihan pienessä Lauantaina oltiin Jonin isällä viettämässä joulua, aaton aattona suunnattiin Jyväskylään mummulle ja sitten itse aattona oltiin äipän luona. Joulupäivänä kurvailtiin sitten Kangasniemen mummin kautta viä anoppilaan syömään jouluruokia eli kaikki sukulaiset tuli kierrettyä. Nyt ei Myrtilläkään taida olla enää yhtään paikkaa, missä ei olisi päässyt käymään ja näyttäytymään :)

Jouluherkuista yllärein oli kyllä aurajuusto, mikä paljastui (konkreettisesti) Oodin suosikiksi. Ruokakassi lattialla sen aikaa, että saatiin ulkovaatteet riisuttua (silloin, kun oli vielä niitä pakkasia, tänään onnellisesti vain yksi aste pakkasta *huokaa onnellisena*), niin jo oli blondi ennättänyt kielensä kanssa nuolemaan aurajuustoa :D Ehkä emme tätä suolaista herkkua perinteeksi kuitenkaan koirien kanssa ota, mutta onneksi herkuttelija oli sentäs Teräsmaha-Oodi, niin vahinkoa ei sen enempää päässyt käymään.

Joululahjoissa paljastui kyllä niin taas tyttöjen luonteet. Olin paketoinut Racinelin naudannahasta tehdyt aktivointilelutyyliin muotoillut rullat ja laittanut niiden sisään kuivattua kanaa. Ideana oli siis avata ensin lahjapaperi ja sitten keksiä, kuinka kanat saa nahan sisältä pois. Oodi avasi tehokkaasti, mutta siististi paketin, pyöritti pari kertaa rullaa todetakseen, että näin ei homma hoidu ja repi rullan toisen pään auki ja söi kanat. Alma nautti tilanteesta hyvin mäyräkoiramaisesti ja repi, repi ja repi ihan vaan hajottamisen ilosta. Paperit meni kaikista tehokkaimmin silpuksi, sen jälkeen nahkarullasilpuksi ja tuli ne kanatkin siinä hötäkässä jossain kohtaa syötyä, mutta ne ei olleet pääasia vaan nimenomaan se hajoittaminen. Hippu rikkoi paperit, mutta sen jälkeen homma menikin vaikeaksi. Pikkumusta kun ei oikein ole tuon rikkomisen kannalla, vaikka se olisikin sallittua, joten Hippu oli sillä kannalla, että kanat kyllä tulevat ulos, kun tarpeeksi kääntelee ja vääntelee. Ei vaan tulleet, kun olin ne itse saanut sinne just ja just vängättyä, joten loppuun yrittäminen palkittiin ja mä saatoin vähän auttaa Pikkumustaa ongelmassaan. Myrtti puolestaan oli perinteisesti omalla linjallaan eli ei oikein intoontunut aktivointipeleistä. Vähän yllytettynä repi joulupaperia, mutta sekin jäi kyllä puoleen tiehen koko homma. Itsessään nahan syönti oli neidille sopivaa puuhaa, mutta todettuaan, ettei kanat ole sieltä rullasta tulossa helpolla, niin luopui yrityksestä ja antoi olla. Vielä on meillä Myrtin kanssa pitkä matka siihen, että jos vähän yrittäis, niin yritys palkittaisiin ;) Aktivointipallon kanssa ollaan yritetty asiaan helpoimman kautta harjoitella, mutta siinäkin on se pikku Mutta. Nimittäin se Pallo. Pallo sumentaa neidin järjen siinä määrin, ettei ole kannattavaa miettiä, kuinka sen sisältä saisi makupalat, kun itsessään pallo on jo palkka :D Jatkamme harjoituksia .. :)

Hyvää joulua! :)

Siihen se livahti ..

.. Myrtti. Kainaloon, sydämeen, arkeen, elämään .. Lipaisi kielellä naamaa ja käpertyi kerälle viereen. Ihan liki painautuneena voi onnellisena korvat luimussa heilutella häntää. Se heiluu pelkästä katseesta. Ihan ko Hipullakin <3

Niinpä meillä viime sunnuntaina vietettiin tuplasynttäreitä. Ihan en kolme vuotta sitten olisi uskonut, että näin on. Itse asiassa en sinnepäinkään. Elämä menee välillä ihan muuten kuin osaisi arvatakaan.  Mutta niiko Oodin kanssa jo aikoinani totesin, tällaiset yllätykset ovat juuri sitä parhautta elämässä.

Myrtti on kyllä aivan uskomattoman helposti sulautunut meidän elämään. Jotenkin huomaamattomasti ja silti Myrna tuo omalla persoonallaan ihanan lisänsä meidän perheeseen. Anopilla ja appiukolla vierailtiin molemmilla kuluneella viikolla eikä kummankaan kanssa tainnut juuri olla ollut puhetta siitä, että Myrtti meille on muuttanut. Eipä sitten sisään mentäessäkään sanottu asiasta mitään ja aikas pitkään siinä meni molemmilla tajuta, että joukossa onkin yksi enemmän kuin ennen :) Myrtti kun ei itsestään numeroa pidä, mutta oli se kyllä tehokkaasti kainaloon tunkemassa kainalopaikan vapautuessa. Ei siinä paljoa haittaa, vaikkei aiemmin olisi tavannutkaan, rapsutukset ihan kiinni maaten on kyllä parasta, elämys se siinä on tärkeintä.

Ainoa kerta, jolloin muistan Myrtistä olleen vaivaa, oli viime viikolla, kun Hippu oli kipeänä (taas raasun maha reistaili) ja Myrtti päätti sitten käyttää tilaisuutta hyväkseen ja blokkasi Hippua katseella niin, ettei pikkumusta voinut mennä minne halusi (esim. tulla mun luo) ja samoin puolusti katseellaan palloa. Ääntäkään Myrtti ei tässä päästänyt, mutta herkkis-Hippu ja viä vähän pipinä otti heti Myrtin katseen tosissaan. Myrtti sai kyllä meiltä ihmisiltä välittömästi palautetta siitä, ettei näin meillä toimita ja pari kertaa vielä yritettyään jätti Myrtti asian sikseen. Sen jälkeen asiasta ei ole onneksi tarvinnut enää keskustella eikä mitään ongelmaa ole ollut :) Lenkillä kulkevat kylkimyyryä treeneistä tullessa ja eilenkin nukuttiin kaikki yhdessä läjässä päikkäreitä eli no hard feelings <3

Myrtti 3v

 

 

 

 

 

 

Ajatus seisoo päässä

Enkä nyt puhu vain itsestäni, seurako se tekee kaltaisekseen tai mikä lie, mutta tytöillä ei paljoa näytä päässä liikkuvan :) Pakkasta on ollut kiitettävästi jo liian kauan ja mä alan olla kyllästynyt. Ei nää tänkään aamun parikymppiset mein lenkkiä estäneet, mutta kyllä tuo pukeminen ottaa oman aikansa ..

18 tossua oli yhteensä matkassa, kun Hennan ja borderpoikien kanssa metsäiltiin aamulla tunti. Yksi tossu teki katoamistempun, joten huono tulosprosentti ei ollut kotia palanneista. Sekin yksi kadonnut oli Myrtin jalassa ekaa kertaa ollut tossu ja niitä saa onneksi kaupasta lisää. Oodilla olleet viime vuotiset ja Hipulla olleet Marjan tekemät ei onneksi kokeneet katoamista, tälläkään kertaa. Niitä, kun ei ole niin helppo haalia lisää ..

Myrtin ensimmäinen tossukokeilu sujui niin kuin Myrtiltä kaikki muukin: ilman suurempaa numeroa. Sisällä tossuja pukiessa tuntui neiti hetkellisesti kadottavan kyvyn seisoa ja jalat tuntuivat katoavan alta vähän vaikka mihin suuntaan fleecen ollessa lattiaa vasta niiiiin liukas. Muutaman sekunnin kuluttua jalat saivat taas ideasta kiinni eikä sen jälkeen ongelmaa ollut.

Lenkin ei ollu tarkoitus olla pitkä, mutta tossuilla ja Pompilla varustetut koirat sekä me ihmiset toppautuneina pärjättiinkin yllättävän hyvin ja niinpä eksyttiin sitten ihan metsän puolellekin. Tossut ja takit pysyivät hyvin menossa mukana sitä yhtä epäonnista lukuun ottamatta ja koirilla näytti kivaa piisaavan.

Terrieripojat eivät kovin seurallisilta vaikuttaneet meille päästyään, vaan molemmat keskittyivät luunsyöntiin. Tytöt eivät tästä kuitenkaan ottaneet itseensä, kun silmä alkoi yhdellä jos toisellakin luppasta ja nukkumapaikkavaihtoehtoja katseltiin luiden sijaan sillä silmällä. Tänään ei kuitenkaan loppupäivä mene huilaillessa, kun suunnataan kohta appiukon luokse saunomaan ja syömään. Sama kaava käytiin alkuviikommasta anopilla, joten Myrtti alkaa kohtapuoliin olla sitten käynyt kaikki lähisuvusta läpi.

Treenillisesti tämä viikko ei ollut mitenkään erityinen, maanantaina treenasivat Myrtti ja Oodi, eilen Myrtti ja Hippu. Loppuviikko onkin treenitöntä, kun huomenna suunnataan heti töistä päästyämme pitkäksi viikonlopuksi Jyväskylään :) No, saapahan tuo mun nilkka hetken toipua niin jospa sit jo ens viikolla olisin molempien tyttöjen kanssa juoksemassa keskiviikon treeneissäkin ..