Huomenna se alkaa. Uusi vuosi. Ei vielä kyllä yhtään tunnu siltä, et oltais jo vuodessa niin pitkällä, mutta onneksi tästä huolimatta illalle on ihania suunnitelmia Uuden Vuoden vastaanottoon :) Henna ja Essi laumoineen tulevat illaksi meille eli menoa ja meininkiä ei tule puuttumaan, kun kuuden ihmisen lisäksi mukana ovat kahdeksan koiraa :)
Uuden vuoden aatto ei oo koskaan aiheuttanut (onneksi *koputtaa puuta*) kummempia järjestelyjä. Kukaan koirista ei raketteihin reagoi, mutta ollaan silti hoidettu päivän lenkit ennen 18 ja yöllä sitten vaan pienet pissitykset. Itse ääniä ei koirien kanssa sinänsä tarvia varoa, mutta koitan välttää viimeiseen asti kauempana rakettien ampumapaikoilta ihan vain siksi, ettei mitään vahinkoja pääse vaan sattumaan. Vähän ehkä ylivarovainen saatan olla, mutta toisaalta kaikki rakettien ampujat ei ihan aina selvinpäin taida olla, niin parempi katsoa kuin katua.
Joulukin oli ja meni. Niin sitä kovasti aina joka vuosi odottaa ja sitten se vilahtaa ohi ihan pienessä Lauantaina oltiin Jonin isällä viettämässä joulua, aaton aattona suunnattiin Jyväskylään mummulle ja sitten itse aattona oltiin äipän luona. Joulupäivänä kurvailtiin sitten Kangasniemen mummin kautta viä anoppilaan syömään jouluruokia eli kaikki sukulaiset tuli kierrettyä. Nyt ei Myrtilläkään taida olla enää yhtään paikkaa, missä ei olisi päässyt käymään ja näyttäytymään :)
Jouluherkuista yllärein oli kyllä aurajuusto, mikä paljastui (konkreettisesti) Oodin suosikiksi. Ruokakassi lattialla sen aikaa, että saatiin ulkovaatteet riisuttua (silloin, kun oli vielä niitä pakkasia, tänään onnellisesti vain yksi aste pakkasta *huokaa onnellisena*), niin jo oli blondi ennättänyt kielensä kanssa nuolemaan aurajuustoa :D Ehkä emme tätä suolaista herkkua perinteeksi kuitenkaan koirien kanssa ota, mutta onneksi herkuttelija oli sentäs Teräsmaha-Oodi, niin vahinkoa ei sen enempää päässyt käymään.
Joululahjoissa paljastui kyllä niin taas tyttöjen luonteet. Olin paketoinut Racinelin naudannahasta tehdyt aktivointilelutyyliin muotoillut rullat ja laittanut niiden sisään kuivattua kanaa. Ideana oli siis avata ensin lahjapaperi ja sitten keksiä, kuinka kanat saa nahan sisältä pois. Oodi avasi tehokkaasti, mutta siististi paketin, pyöritti pari kertaa rullaa todetakseen, että näin ei homma hoidu ja repi rullan toisen pään auki ja söi kanat. Alma nautti tilanteesta hyvin mäyräkoiramaisesti ja repi, repi ja repi ihan vaan hajottamisen ilosta. Paperit meni kaikista tehokkaimmin silpuksi, sen jälkeen nahkarullasilpuksi ja tuli ne kanatkin siinä hötäkässä jossain kohtaa syötyä, mutta ne ei olleet pääasia vaan nimenomaan se hajoittaminen. Hippu rikkoi paperit, mutta sen jälkeen homma menikin vaikeaksi. Pikkumusta kun ei oikein ole tuon rikkomisen kannalla, vaikka se olisikin sallittua, joten Hippu oli sillä kannalla, että kanat kyllä tulevat ulos, kun tarpeeksi kääntelee ja vääntelee. Ei vaan tulleet, kun olin ne itse saanut sinne just ja just vängättyä, joten loppuun yrittäminen palkittiin ja mä saatoin vähän auttaa Pikkumustaa ongelmassaan. Myrtti puolestaan oli perinteisesti omalla linjallaan eli ei oikein intoontunut aktivointipeleistä. Vähän yllytettynä repi joulupaperia, mutta sekin jäi kyllä puoleen tiehen koko homma. Itsessään nahan syönti oli neidille sopivaa puuhaa, mutta todettuaan, ettei kanat ole sieltä rullasta tulossa helpolla, niin luopui yrityksestä ja antoi olla. Vielä on meillä Myrtin kanssa pitkä matka siihen, että jos vähän yrittäis, niin yritys palkittaisiin ;) Aktivointipallon kanssa ollaan yritetty asiaan helpoimman kautta harjoitella, mutta siinäkin on se pikku Mutta. Nimittäin se Pallo. Pallo sumentaa neidin järjen siinä määrin, ettei ole kannattavaa miettiä, kuinka sen sisältä saisi makupalat, kun itsessään pallo on jo palkka :D Jatkamme harjoituksia .. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti