lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pitäisikö sun kaivaa tuo sun koiras tuolta sängyn alta?

Kaksi päivää Seinäjoella takana. Ihana kaksiviikkoinen talviloma mahdollistaa asioita ja niinpä Jyväskylässä vietettiin melkein viikko ja pari päivää ennätettiin Miiran porukan luoksekin :)

Jännitti kyllä, täytyy myöntää. Päivälleen tasan puoli vuotta sitten pakkasin Myrtin autoon ja ajoin pois. Oli todella ristiriitaiset tunteet tulla takaisin. Vaikka viestejä oli välissä vaihdettu varmaan satoja, soitettu ja vaihdettu kuulumisia, oli silti vaan aikas kummallinen olo mennä Miiralle taas. Mä pidättelin kyyneleitä ajaessani useampaan otteeseen, kun mietin Myrtin ja Miiran jälleennäkemistä, eikä siinä kyllä kyyneleiltä vältytty. Miira ja Tony tulivat meitä autolle vastaan, Miira otti Myrtin, Tony sai innosta pyristelevän Blondin ja mä otin Himpen.

Sisällä meno oli perinteistä. Oodi ryömi pitkin lattioita kyljellään ja välillä selälleenkin maaten ollen piiiiieni koira, joka kaikkia rakastaa ja Myrtti solahti laumaan kuin ei päivääkään olisi ollut pois. Oodi rrrrakasti kaikkia, liekutti karvaisia sukulaisiaan, minkä ennätti ja kaiken muun ajan pussasi, pussasi ja pussasi. Pikkuihmiset on Oodista yksi parhaita asioita maailmassa. Voi nuolla koko korvakäytävän puolessa sekunnissa tai työntää kielen silmään ilman, että tarvitsee itse nousta, kun Pikkuihmiset ovat jo lattiatasossa. Miio, 8kk, joutui pahiten rakkauden kohteeksi eikä Huldakaan, 2,5v, suurelta rakkaudelta välttynyt. Myös me aikuiset saimme tauotta tuntea Oodin rakkauden ja kieli kävi ulkona lentosuukkoja lähetellen, jollei juuri sillä hetkellä kukaan ihmisistä sen tielle osunut. Koko Oodin olemuksesta näki, ettei se olisi voinut onnellisempi olla, korvat luimussa, naama nauraen ja häntä viuhtoen kulki blondi koko mein kyläilyn ajan <3

Hulda ja Myrtti muistivat toisensa ja Myrtti osasi heti hakea Huldalle rinkulaa. Myrtti muisti myös, kuinka ylikiltti äitikoira laitetaan kyykkäämään, joten ihan kaikki muistettavat asiat eivät kuitenkaan olleet positiivisia. Myrtti sai kovasti kommentteja kasvamisestaan (toivon, että tässä oli kyse lihaksista, joita ahkera lenkkeilymme on edesauttanut eikä läskistä ;D) ja itsevarmuuden kasvamisesta. Ihana oli kuulla niin positiivisia kommentteja ja yhtä mieltä oltiin kaikki siitä, että Myrtistä näkee, että se on onnellinen koira <3

Oodi oli myös oma itsensä ja sillä on jo selvästi vakikäyttäytyminen, miten kasvattajilla käydessä ollaan. Eka vuorokausi juostaan ympäri kaikkien rakkaiden välillä ja rakastetaan. Välillä tutustutaan (ilman lupaa) lasten lelulaatikkoon ja löydetään Aarteita (koska se on Uteliaalle tyypillistä) ja kerran tosiaan kesken lauseen Miira ehdotti Oodin kaivamista Huldan sängyn alta, minne neiti oli salaa keskenään mennyt kenenkään huomaamatta ja ihan hipihiljaa, vaikka koirilla on kielto Huldan huoneeseen. Ei blondille vaan osaa olla vihainen, sen seikkailijasielu kaikessa uteliaisuudessaan pitää munkin mielen virkeänä :D

Noin vuorokauden höyryttyään Oodi keksii tyypillisesti, että Hulda kaikessa lapsimaisessa käyttäytymisessään on toooodeeeella epäilyttävä ja siinä kohtaa tietää aina olevan aika päiväunien. Kun yötkin menee kuunnellessa Perhettä oven toisella puolella (en uskaltanut Oodia vapauttaa, ettei Pikkuihmiset herää), niin ei ole ihme, että yhtään nukkumatta alkaa yhden päivän jälkeen väsyttää. Onneksi muualla Oodi osaa rauhoittua normaalisti, Miiralla se ei vaan onnistu, liikaa kaikkea ihanaa ..

Mulla ja tytöillä oli kaksi aivan ihanaa päivää. Vaikken miksikään lapsi-ihmiseksi tunnetusti tunnustaudukaan, täytyy myöntää, että Hulda ja Miio on mulle jotain vastustamatonta ja lastenkin kanssa tuli vietettyä paljon aikaa. Siihen päälle ajatusten vaihtoa aikuisten kanssa ja mein tyttöjen ihana perhe, niin ei sitä muuta vaadita. Me kiitämme taas kerran vieraanvaraisuudesta kaikkineen ja mä kiitän lisäksi meidän ihanista tytöistä! :) Onni on ihana kasvattajaperhe!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti