Tukka irti

Ja taas mulla soi päässä Cheekin Sokka irti. Mä en vaan voi tälle yhteydelle mitään :D

Kevät tulee ja se, ettei tukkaa ole, on itse asiassa ihan fiksu ratkaisu. Oodilla on tällä hetkellä vaan koristekarvat ja Myrtillä pohjavilla (mutta ei koristekarvoja) eli täydentävät selkeästi toisiaan. Haaveena oli päästä erkkariin eli voisko ilmoittaa kaksi koiraa, mutta yhtenä, niin saatas tukka-asia sinne kuntoon ;D

Lenkillä koirista tulee NIIIIN rapasia, mutta niin kuin joka kevät, mä annan sen kelille hymyillen anteeksi. Mä niin vaan rakastan kevättä, että koirien ainainen peseminen ei tunnu sitten missään. Mun päässä vaan pyörii kesäkesäkesäkesä, mikä kohta on jo ovella :) Vähäinen tukka helpottaa vähän asiaa, mutta Hippu on sit taas päättänyt mennä toiseen suuntaan. Ekaa kertaa elämässään tukkaa omaavana se on hukkua rapaan ja mä en voi kuin olla onnellinen (siitäkin :D). Jos koira nyt kerta viiteen vuoteen tekee tukan, ni ei sitä voi kurasta alkaa masentua. Eikä siitäkään, että ennen mustat kyljet ovat nykyään ruskeat (Niin, ruskeat!! Kyllä mä tiesin, et turkin laatu voi muuttua leikkauksen jälkeen, mutta että trikistä tulee soopeli!!). Kevät. Se tekee selvästi hyvää mun päälle :D

Eilen käytiin Sofian ja heidän mustien plus meidän koko porukan kanssa ekaa kertaa metsässä Oodin leikkauksen jälkeen. Hyvät lämpät ja jäähyt, joten luulen, et siltä osin lihaksellisesti ihan ookoo lenkki ekaksi lenkiksi kahteen viikkoon. Voi sitä riemua, kun shelttiviisikko pääsi pitkästä aikaa rilluttelemaan! :D Eikä Oodikaan karannut kertaakaan pupun perään, vaikka jälkiä oli. Viitteitä vallattomuudesta meinasi olla ilmoilla Miiralla, kun kuvattiin sekä Kangasniemen vierailulla, jossa pikapissalla Oodin hihna tippui multa kädestä ja Oodi juoksi korvattomana pitkän matkaa pupun jälkien perässä ennen kuin havahtui mun jääneen matkasta (tai siihen, että huusin sille kurkku suorana metsä raikaen :D).

Mein lauma tuntui muutenkin olevan viikon reissujen jälkeen väsynyttä, niin eilinen lenkki vaan vahvisti ruumiinamakaushalua :) Tänään aamun ravilenkillä Jonin kanssa just pohdittiinkin, et Myrtti ei ole KERTAAKAAN nyt mein kotia tultua leikkinyt lelulla. On se vaan rankkaa tää lomailevan kanssa eläminen ;)

Aamun ravilenkki toi väkisin hymyn huulille eikä pelkästään sen takia, että aurinko paistoi, keli oli keväinen ja seura ihanaa. Hippu nimittäin ravasi koko lenkin, KOKO LENKIN, ja se saattoi olla ensimmäinen tunti Hipun elämässä, jonka se käytti vain ja ainoastaan ravaten. Uskomatonta, mutta totta, niin paljon huono rakenne voi koiran elämään vaikuttaa. Sitä sitten aamulenkillä Jonin kanssa pohdittiinkin, ettei tarvia kahdesti miettiä, että onko meidän tulevat sheltit saman mallisia kuin meidän soopelit. KYLLÄ!!

Piira tuntuu siis taas tehneen ihmeitä, eikä se ollut yllätys. Tälläkään kertaa. Hippu alkaa muistuttaa vähitellen taas koiraa ja lenkillä en ehkä tiedä mitään suloisempaa, kun sen tarve mennä olemaan Jonin kanssa <3 Hippu vaan kokee, et non niin bestikset, kun aksaavat yhdessä. Hipun tauko jatkuu nyt kuitenkin ainakin kesäkuulle ja sitten asiaa katsotaan uudestaan. Vähän luulen, että Hippu ei mene ohjattuun ryhmään ollenkaan vaan paikkailee sitten meidän taukoilevia soopeleita ja käy omatoimeilemassa hallilla rauhallisempiin aikoihin, jotta päähän ei niin ota toisten tekeminen.

Oodi huilaa nyt vielä parisen viikkoa ja palaa sitten treeneihin ja Anna Strömin valmennuskin on kuun lopulla. Samoin kuin Jonin ja Myrtin tasokoe. Haaveissa, että Team Trickteam edustaisi Hupun kisoissa toukokuussa. Saas nähdä kuinka käy :)