Innoissaan ruuasta

Miten sitä välillä niin innostuukaan!? Ruuasta. Eikä siis edes omasta, vaan koirien :D

Alkuviikosta mein vakkarilihakaupassa oli taas hevonen alennuksessa. Hamstrattiin ihan vähän, 13 kiloa tais pakastin saada uumeniinsa. Ei meinannut raukka jaksaa enää edes pakastaa. Mutta kun ihmisille tarkoitettua lihaa saa kilohinnaltaan alle kolmen euron, ei oo ihme, että päässä vähän naksahtaa. Normaalistikin siellä on koirille tarkoitettua jauhelihaa kolmella eurolla, mutta heppa on siitä meille niin hyvää, kun rasvapitoisuus saa olla leikatuille likoille alhainen.

Sain Sannalta vinkin, että voitas kokeilla likoille luuosuudeksi Oscarilta saatavia broilerin selkäpaloja. Likat on nyt syöneet aamusin lihaa (+kasvis/pellavansiemenrouhe, öljyt ja lisät) ja iltaisin siivet, mutta siivetkin on suhteellisen isoja pikkukoirille (tai sit aamuruoka jää määrällisesti ihan megapieneksi). Selästä tulee vähän enemmän kalsiumia ja eipähän määrä sit tarvia päätä huimata, kun ovat paloina. Päästään kokeilemaan illalla!

Lisäintoa reissuun toi myöskin Oscarilta löytyneet RAUHin kotimaiset possurullat. Jopa rinsessa söi sen!! Haen kyllä toistekin, jotta saadaan hampaille muutakin työtä kuin iltaruuat (nimimerkillä Oodilta poistettiin hammaskivet jokunen viikko sitten ja edellisen kerran vuosi sitten maaliskuussa, son ongelmatapaus). Meillä ei mitään kiinalaista syödä. Kotimaista sen olla pitää, jotta voi tietää, mitä se oikeasti on. Ja nyt saatiin siihen vaihtelua, perusnautarullat kun ei pelkiltään uppoa, eri asia sit jos sinne on väliin laitettu saparoa tai bull-stickiä. Mut nuo on hyviä nuo possut ja kaiken lisäksi viä paljon halvempia. Tykkään!

Hevoselle tilaa pakkaseen tehtäessä keittelin ja pilkoin 6,5kg broilerin kivipiiraa ja sydäntä nameiksi. Edelleen tässäkin pätee, että kotimaisella mennään. Kuivanameina meillä menee kuivattu naudanmahalastu ja kuivatut kalkkunaherkut (joita äskeisellä kauppareissulla taas ostin ison pussin). Treeneihin ne on kuitenkin musta liian kuivakoita (pian nopeeta hötästynä jää kurkkuun kiinni) ja treeninamin pitää oikeasti olla Namia. Muille meillä nyt taitaa suunnilleen pilkotut pahvinpalat kelvata, mutta Oodi on aina ollut vähän tarkempi. Onneksi tässäkin sterkkaus on auttanut ja nameilla on jo automaattisesti isompi merkitys blondin elämässä palkkana. Noi on kosteina nameina olleet ihan ykkösiä, sekä kivipiira että sydän. Lihakaupasta bongasin edullisesti naudan sydäntä ja sitä tullaan kyllä hyödyntämään, kunhan sinne pakkaseen taas mahtuu ;) Eikä kilohinta kyllä ollut paha Oscarillakaan broiskun sydämille eli hyvänä vaihtoehtona edelleen sekin.

Tullessa vielä noudettiin Nutrolin Sportti -pullo Mustista ja Mirristä. CM:iin Myrtti ei päässyt mukaan pellavansiemenrouhetta hakemaan, mutta muuten likka sai olla mukana. Olipa jo senkin takia kiva kauppareissu, kun oli niin hyvää seuraa. Kuka sitä nyt yksinään shoppaamaan, edes ruokia ;D

Kysyvä ei tieltä eksy.

Ei eksy ei. Ainakaan, jos olisi keltä tietä kysyä. Tai se tie :D

Vaan 15,5km ;)

Tällaisissa mietteissä oltiin Oodin ja Särön kanssa toissa perjantaina. Sain päähäni silloin alkuviikosta, että mun on pakko kiertää Kyrkösjärvi. Ja jostain syystä, kun jotain päähänsä saa, niin son sitten toteutettava. Eihän se ole kuin 15,5km. Niin, jollei ota omaa reittiä ja löydä itseään keskeltä ei mitään molemmat kengät suolammikoihin uponneina nilkkoja myöten. Olin onnellinen, jotta kengät ei olleet gore texit, niissä vesi olisi lillunut sisällä loput 14 kilometriä :D

Kieltämättä vastaranta näytti olevan kooooovin kaukana..

Lenkki oli aivan mahtava kaikkineen. No, ehkä olisin jättänyt ne kengät uittamatta, mutta muuten. Siä moon ollut monta kertaa sukulaisia hoitamassa enkä oo tiennyt, mikä paratiisi siellä toisen puolen odottais!! Miiran puoli on vähän tylsä, mutta me ollaankin totuttu aivan liian hyvään, kun tästä kotoa lähteää irtimetsälenkkejä ihan joka ilmansuuntaan. Miiralla rajoittaa iso tie, asuinalue ja Kyrkkäri valleineen, että aina joutuu kävelemään samoja pätkiä alkuunsa, vaikka kauemmaksi lähtisikin. No, lähdin, ja tuonne olisi päässyt autollakin. Jos siellä taas jonkun kerran lenkkeilen, ei tarvia edes hetkeä miettiä, minne suuntaan. Niin paljon jäi tutkimatta!

Oikein erikseen rakennettu, korotettu (!) hiekkatie. Harmikseni, en muistanut ottaa kuvia niistä pitkospuista. Tai, no soli ennemminkin pitkosterassi, mikä jatkui vaan :D

Jotenkin ei ollut edes alkuunsa intoa mennä. Tai olisi kiinnostanut mennä, mutta vähän väsytti. Oodia ei väsyttänyt ja se yrittikin pyytää Säröä kovasti leikkiin heti, kun vallille päästiin. Särö ei lämmennyt ja Oodi päätti, että lopettaa kyselyn ja toimii sen sijaan. Niinpä Särö sai sitten juosta Oodin kanssa hippaa, Oodi Säröä hihnasta hampaissa vieden. Jossain menee se blondinkin raja siinä, kuinka monta kertaa hipasta voi kieltäytyä :D

Toisella puolen metsään päästyään ei Säröltä tarvinnut toiste kysyä. Oodi oli alkuun jopa hämmentyneen oloinen, että mikä veikkaan oikein iski. En oo ikinä nähnyt Särön juoksevan niin. No kerrankin tyhmä viikkotuuraaja tajusi viedä jonnekkin muualle juoksemaan kuin aina vallille!! Ja niin Särö juoksi koko viikon edestä Oodin kanssa. Oisin niin halunnut sitä videolle, mutta en malttanut kaivaa kameraa esiin. Halusin vaan imeä sen kaiken onnellisuuden omille verkkokalvoille, kun ne hippasi menemään, sisko ja sen veli. 

Loppulenkki olikin sitten yhtä soopelia, kun sisarukset kulkivat kylkimyyryä hiekkatiellä. Kunhan siis sinne ensin päästiin. Kyrkkärin kierto olisi ohjeistetusti mennyt tasaista hiekkatietä. Mä en oo mikään hiekkatieihminen, ainakaan, jos vieressä toiseen suuntaan huutelee houkutteleva polku. No, sinnepä me tietty mentiin!

En tiä, oonko ikinä nähnyt yhteen lenkkiin mahdutettuna niin paljon ihanaa, erilaista maastoa, mutta toden sanoakseni ei mein peruslenkit oo ihan sitä 19 kilometriä, että ehkä matkakin osaltaan selittää. Oodi sai välissä olla Särön kanssa irti ja hipata, mutta heti jos homma lopahti, niin otin Oodin kiinni, sillä ei ois kiva etsiä sitä Seinäjoella. Tosi loogistahan se onkin, että on mukana toinen koira oman lisäksi ja nimenomaan se ei-oma on irti :D

Matkaa takana 4km. Eikäko siis 10km :D

Silta

Silta ylitettyämme matka vei vielä ennen perusvallia metsään. Metsästä polku kääntyi väkisin ison tien viereen. Olotila oli hieman hassuhko, kun vieressä paahtoi rekat täyttä vauhtia menemään ja kaukana edessä näkyi kyltti "Seinäjoki". Missä ihmeessä me sit oikein oltiin!? Kaiken huipuksi edessä näkyi myös hirvivaarakyltti ja mikäli tiellä ajajien piti olla varuillaan hirvistä, niin eikö sama koskisi mua tien vieressä menevällä hiekkatiellä. Hieman vieras kyltti peruslenkeillä :D Vaikka ei tainnut olla kuin vuosi sitten, kun hirvi nähtiin täällä mein omissa metsissä. Ei vaan ollut kylttiä varoittamassa niistä. Päätin silti varoa. Vallille päästessä (vaikka se ei tosiaan ollut siitä kuin muutaman kymmenen metrin päässä) olo oli jo turvallisempi. Jos joku sekopäähirvi ois halunnut yrittää itsemurhaa hukuttautumalla Kyrkkäriin juoksemalla täpöllä järveen mun ohi sieltä metsästä, niin antaa mennä. En pitänyt sitä todennäköisenä, vaikka lenkillä monta kummallista asiaa kohdattiinkin ;D

Vielä vikalla tutulla kotisuoralla Oodi jaksoi pyytää Säröä leikkiin. Hippaoptiot tuli kuitenkin ilmeisesti käytettyä siellä toisella puolella ja niinpä Oodi sai tyytyä kävelyyn.

Ens kerralla sit uusiksi! :)

Kuvan koirat eivät liity juttuun :D

Soli rankkaa elämä tuolla viikolla.. <3

Trickteamin Seinäjoen osasto omalla petillään <3

Repo rankana :D :D

PIKA-koe

Alman vuoro oli harrastaa viikonloppuna :) Bongasin Facebookista ilmoituksen, jossa tarjottiin vielä muutamaa vapaata paikkaa Pika-kokeeseen ja niinpä Joni ilmoitti Alman.

Kennelliiton sivuilta kopsattua:

"PIKA - koe on kääpiö- ja kaniinimäyräkoirien käyttötaipumuskoe. Käyttötaipumuskoe järjestetään koirakohtaisena kokeena. PIKA - kokeen voi vastaanottaa ja arvostella tähän kokeeseen oikeutettu pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskokeen ylituomari."

Ilmeisesti porukka ihan treenaakin noihin taippareihin, mutta me oltiin sitä mieltä, että lahjattomat treenaa. Varmaan treenaamalla olisi tässä(kin) tapauksessa asiasta vähän enemmän hyötynyt, mutta on se toisaalta musta vaan typerää treenata, jos ideana on testata taipumusta.

Lauantai 25.10 meni koko päivä parilla metsässä ja tässäpä tulos (tuomari Karla Sohlman):

Etsintä:
"Alma puhkuu intoa ja aloittaa varman jälkityön käyttäen maavainua. Koko matka kuljetaan jäljen päällä hienosti. Kulma mennään tarkasti."

Laukauksensieto:
"Alma kuulee laukauksen, katsoo taakse ja jatkaa samantien nuuskuttelua."

Kolotyöskentely/saaliskäyttäytyminen:
"Kololle tultaessa Alma aloittaa putken tutkimisen ja menee sisälle. Maistelee vähän sorkkaa, mutta aloittaa juoksentelun putken sisälle ja ulos. Tämä olikin mukavaa, mutta aika loppuu. Sorkka kyllä kiinnosti, samoin putki, mutta ajatus sen poistuomisesta sieltä syttyi liian myöhään valitettavasti."

Loppuarvostelu:
"Alma osoitti erittäin hyvää taipumusta jäljellä ja kololla, kun ajatus kirkastui siellä, valitettavasti kello oli tänään liian nopea. PIKA O. HYLÄTTY."

Alma oli ollut jäljellä aivan innoissaan, mutta putkiosio tai lähinnä sorkan tuominen ulos putkesta ei ollut oikein Alman juttu. Sorkan ulostuomista olivat harjoitelleet koeajan päätyttyä ja Alma oli tuonut sen lopulta leikkimisen jälkeen ulos putkesta, niinpä Joni päätti lähteä vielä uudelle yrittämälle sunnuntaina.

Sunnuntai 26.10 (tuomari Karla Sohlman):

Etsintä:
"Alma jäljestää alusta loppuun erinomaisesti käyttäen maavainua. Kulman menee pienellä kaarroksella uudelle osuudelle." (toim. huom. oli ollut tosi tuulista, mikä luonnollisesti vaikuttaa jäljen nuuskutteluun)

Laukauksensieto:
"Alma pysähtyy laukauksen kuultuaan ja katsoo taakse. jatkaa heti nuuskuttelua."

Kolotyöskentely/saaliskäyttäytyminen:
"Kololle tultaessa Alma menee ensin taas putkeen, mutta todettuaan saaliin "kuolleeksi" into sen pois tuomiseen lopahtaa. Alman ilme kertoo ohjaajalle, että ei kiinnosta ja aika tulee täyteen."

Loppuarvostelu:
"Alma oli viikonlopun paras jäljestäjä! Ikä on tuonut sille "oikeuden" näyttää, että teen mitä haluan :) Koirakon työskentelyä oli ilo seurata! Epäilystä ei ole, etteikö Alma tietäisi, mitä tehdä ja taipumusta kyllä on! PIKA O. HYLÄTTY"

Tässä voi nyt sitten pohtia, olisikko harjoittelemalla päässyt mihinkään. Ehkä, ehkä ei. Mutta suorastaan huvitti tuomarin kommentti, että ikä on tuonut Almalle oikeuden näyttää, että tekee mitä haluaa. Näkyy myös meidän arjessa ;) Ja näkyi kyllä jo nuorempana, että onko tässä lie edes iästä kysymys :D

Alman mielestä kulunut viikonloppu oli ehkä se Maailman Parhain! Sai koko takapää hännän mukana viuhtoen jäljestää peuran sorkkaa yhteensä puoli kilometriä! Kyllä siihen malliin sitten sunnuntai-iltana kyllä väsyttikin :D Ehkei tätä koemuotoa enää uusiksi, mutta mejä-kokeisiin sitten seuraavaksi. Siinä Alma on luonnonlahjakkuus..

Jyväskylän kisat

Kisattiin Jyväskylässä kuun ekana viikonloppuna. Molemmille soopeleille kaksi rataa molempina päivinä.

Oodin kanssa meillä oli tavoitteena tehdä parhaamme. Mulle liikkumista enemmän treenityylillä (en tiä, mikä lahnavaihe muhun aina kisoissa iskee) ja menemisen meininkiä. Eka rata oli muuten sujuva, mutta siellä oli vastapäätä olevan putken kautta putki-puomi-erottelu ja siitä olisi pitänyt mennä putkelle. Puomin alla oleva putki tuli niin pitkälle sivulle, että vaikka kuinka yritin en ennättänyt sen ohi. Puomi-käsky sanallisestikin olisi voinut olla lisäksi vahvempi ja tällä yhdistelmällä Oodi tuli molemmista ohi (!). Sääntöhän meillä on, että putkelle lähetetään vierestä ja puomille mentäessä mä vaan juoksen karkuun. Ei onnistunut kumpikaan ja Oodi ei nöyrästi tehnyt kumpaakaan (missä on mun aina putkeen ampuva koirani!? :D). Yritin palata takaisin puomia liki, mutta koska oltiin luonnollisesti myös putkeaa liki, Oodi vilahti sinne (ihan niiko oon opettanutkin). Hyllyhän siitä tuli. Loppurata oli oikein sujuvaa sen jälkeen, vaikka keinu vähän hidas olikin.

Kakkosradalta otettiin vitonen, kun Oodin jalka lipesi ja se tippui keinulta. Keinu oli ihan katsojia liki ja äippä ja Joni oli siinä vieressä tilannetta todistamassa. Mä vähän radalla ihmettelin, että vaikka keinu vielä usein on hidas, ni ei Oodilla ole ollut (enää) tyylinä siltä pois hyppelehtiä. Onneksi saatiin selitys asialle, ja muussa radassa ei ollut valittamisen vikaa.

Sunnuntaiaamu aloitettiin mulle vaikealla hyppärillä, jossa huomasin koko ajan ajautuvani typeristä ohjausvalinnoistani johtuen Oodin eteen ja blondi veti radalla liinat kiinni useampaankin otteeseen siitä syystä. Nolla se kuitenkin oli, vaikka sillä menolla ei kovasti pääsekään kehumaan ohjaajasta johtuen.



Viimeiselle radalle mä päätin, et nyt muuten mietin, jotta edellisen radan mokat ei uusiudu. Ja se rata oli itse asiassa meille muutenkin sopivampi. Ainoa, mikä jäi harmittamaan siinä, oli tilastokeppivirhe (Päivikki tosin kommentoi, että siinä oli moni muukin ollut bongaamatta eka kellertävän ruskeeta keppiä pohjaa vasten) ja vitonen siitä tuli. Muuten aivan mahtavaa menoa, jopa multa!! :) Kerrankin! Tätä toivottavasti lisää sit ens kuun alussa Jyväskylässä..


Myrtillä ja Jonilla ei tiimityö valitettavasti ollut ihan yhtä sujuvaa tai lähinnä Myrtillä takkusi. Vaikka Jyväskylän halli on normaalisti ollut Myrtille sopiva, oli nyt jostain syystä jänskätystä ilmassa ja jokusen tuloksen lisäksi hyllyjä tuli ilman sen suurempia meriittejä.

Nyt ollaan Oodin kanssa agilitytauolla. Treeneistä neljä viikkoa ja kisoista kuukausi. Perjantaina saavuimme Seinäjoelle. Täällä vietämme rentoutuen (lue: tenttiin lukien) Oodin ja Hipun kanssa viikon nauttien taas vähän erilaisista lenkkimaisemista ja ennen kaikkea ihan parhaasta karvakaveriseurasta, kun Oodin äiti Carro, veli Särö ja Repo-"eno" on taas hetken osa meidän laumaa <3

Tosin Oodille tää ei kyllä ehkä ole lomaa. Son niin rankkaa rakastaa koko ajan ja tauotta, mutta en epäile, etteikö tää olisi paras irtiotto arjesta, treeneistä ja kisoista, kun elämäntehtävänä on viikko kertoa sukulaisille häntää liekuttaen ja kieli koko ajan lipoen, kuinka ihania ne omat sukulaiset onkaan.

Kullanmurusia ruskassa

kuva Iita Sillanpää

kuva Iita Sillanpää

kuva Iita Sillanpää

kuva Iita Sillanpää

kuva Iita Sillanpää

kuva Iita Sillanpää

kuva Iita Sillanpää

kuva Iita Sillanpää

kuva Iita Sillanpää

kuva Iita Sillanpää