Innoissaan ruuasta

Miten sitä välillä niin innostuukaan!? Ruuasta. Eikä siis edes omasta, vaan koirien :D

Alkuviikosta mein vakkarilihakaupassa oli taas hevonen alennuksessa. Hamstrattiin ihan vähän, 13 kiloa tais pakastin saada uumeniinsa. Ei meinannut raukka jaksaa enää edes pakastaa. Mutta kun ihmisille tarkoitettua lihaa saa kilohinnaltaan alle kolmen euron, ei oo ihme, että päässä vähän naksahtaa. Normaalistikin siellä on koirille tarkoitettua jauhelihaa kolmella eurolla, mutta heppa on siitä meille niin hyvää, kun rasvapitoisuus saa olla leikatuille likoille alhainen.

Sain Sannalta vinkin, että voitas kokeilla likoille luuosuudeksi Oscarilta saatavia broilerin selkäpaloja. Likat on nyt syöneet aamusin lihaa (+kasvis/pellavansiemenrouhe, öljyt ja lisät) ja iltaisin siivet, mutta siivetkin on suhteellisen isoja pikkukoirille (tai sit aamuruoka jää määrällisesti ihan megapieneksi). Selästä tulee vähän enemmän kalsiumia ja eipähän määrä sit tarvia päätä huimata, kun ovat paloina. Päästään kokeilemaan illalla!

Lisäintoa reissuun toi myöskin Oscarilta löytyneet RAUHin kotimaiset possurullat. Jopa rinsessa söi sen!! Haen kyllä toistekin, jotta saadaan hampaille muutakin työtä kuin iltaruuat (nimimerkillä Oodilta poistettiin hammaskivet jokunen viikko sitten ja edellisen kerran vuosi sitten maaliskuussa, son ongelmatapaus). Meillä ei mitään kiinalaista syödä. Kotimaista sen olla pitää, jotta voi tietää, mitä se oikeasti on. Ja nyt saatiin siihen vaihtelua, perusnautarullat kun ei pelkiltään uppoa, eri asia sit jos sinne on väliin laitettu saparoa tai bull-stickiä. Mut nuo on hyviä nuo possut ja kaiken lisäksi viä paljon halvempia. Tykkään!

Hevoselle tilaa pakkaseen tehtäessä keittelin ja pilkoin 6,5kg broilerin kivipiiraa ja sydäntä nameiksi. Edelleen tässäkin pätee, että kotimaisella mennään. Kuivanameina meillä menee kuivattu naudanmahalastu ja kuivatut kalkkunaherkut (joita äskeisellä kauppareissulla taas ostin ison pussin). Treeneihin ne on kuitenkin musta liian kuivakoita (pian nopeeta hötästynä jää kurkkuun kiinni) ja treeninamin pitää oikeasti olla Namia. Muille meillä nyt taitaa suunnilleen pilkotut pahvinpalat kelvata, mutta Oodi on aina ollut vähän tarkempi. Onneksi tässäkin sterkkaus on auttanut ja nameilla on jo automaattisesti isompi merkitys blondin elämässä palkkana. Noi on kosteina nameina olleet ihan ykkösiä, sekä kivipiira että sydän. Lihakaupasta bongasin edullisesti naudan sydäntä ja sitä tullaan kyllä hyödyntämään, kunhan sinne pakkaseen taas mahtuu ;) Eikä kilohinta kyllä ollut paha Oscarillakaan broiskun sydämille eli hyvänä vaihtoehtona edelleen sekin.

Tullessa vielä noudettiin Nutrolin Sportti -pullo Mustista ja Mirristä. CM:iin Myrtti ei päässyt mukaan pellavansiemenrouhetta hakemaan, mutta muuten likka sai olla mukana. Olipa jo senkin takia kiva kauppareissu, kun oli niin hyvää seuraa. Kuka sitä nyt yksinään shoppaamaan, edes ruokia ;D