keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kysyvä ei tieltä eksy.

Ei eksy ei. Ainakaan, jos olisi keltä tietä kysyä. Tai se tie :D

Vaan 15,5km ;)

Tällaisissa mietteissä oltiin Oodin ja Särön kanssa toissa perjantaina. Sain päähäni silloin alkuviikosta, että mun on pakko kiertää Kyrkösjärvi. Ja jostain syystä, kun jotain päähänsä saa, niin son sitten toteutettava. Eihän se ole kuin 15,5km. Niin, jollei ota omaa reittiä ja löydä itseään keskeltä ei mitään molemmat kengät suolammikoihin uponneina nilkkoja myöten. Olin onnellinen, jotta kengät ei olleet gore texit, niissä vesi olisi lillunut sisällä loput 14 kilometriä :D

Kieltämättä vastaranta näytti olevan kooooovin kaukana..

Lenkki oli aivan mahtava kaikkineen. No, ehkä olisin jättänyt ne kengät uittamatta, mutta muuten. Siä moon ollut monta kertaa sukulaisia hoitamassa enkä oo tiennyt, mikä paratiisi siellä toisen puolen odottais!! Miiran puoli on vähän tylsä, mutta me ollaankin totuttu aivan liian hyvään, kun tästä kotoa lähteää irtimetsälenkkejä ihan joka ilmansuuntaan. Miiralla rajoittaa iso tie, asuinalue ja Kyrkkäri valleineen, että aina joutuu kävelemään samoja pätkiä alkuunsa, vaikka kauemmaksi lähtisikin. No, lähdin, ja tuonne olisi päässyt autollakin. Jos siellä taas jonkun kerran lenkkeilen, ei tarvia edes hetkeä miettiä, minne suuntaan. Niin paljon jäi tutkimatta!

Oikein erikseen rakennettu, korotettu (!) hiekkatie. Harmikseni, en muistanut ottaa kuvia niistä pitkospuista. Tai, no soli ennemminkin pitkosterassi, mikä jatkui vaan :D

Jotenkin ei ollut edes alkuunsa intoa mennä. Tai olisi kiinnostanut mennä, mutta vähän väsytti. Oodia ei väsyttänyt ja se yrittikin pyytää Säröä kovasti leikkiin heti, kun vallille päästiin. Särö ei lämmennyt ja Oodi päätti, että lopettaa kyselyn ja toimii sen sijaan. Niinpä Särö sai sitten juosta Oodin kanssa hippaa, Oodi Säröä hihnasta hampaissa vieden. Jossain menee se blondinkin raja siinä, kuinka monta kertaa hipasta voi kieltäytyä :D

Toisella puolen metsään päästyään ei Säröltä tarvinnut toiste kysyä. Oodi oli alkuun jopa hämmentyneen oloinen, että mikä veikkaan oikein iski. En oo ikinä nähnyt Särön juoksevan niin. No kerrankin tyhmä viikkotuuraaja tajusi viedä jonnekkin muualle juoksemaan kuin aina vallille!! Ja niin Särö juoksi koko viikon edestä Oodin kanssa. Oisin niin halunnut sitä videolle, mutta en malttanut kaivaa kameraa esiin. Halusin vaan imeä sen kaiken onnellisuuden omille verkkokalvoille, kun ne hippasi menemään, sisko ja sen veli. 

Loppulenkki olikin sitten yhtä soopelia, kun sisarukset kulkivat kylkimyyryä hiekkatiellä. Kunhan siis sinne ensin päästiin. Kyrkkärin kierto olisi ohjeistetusti mennyt tasaista hiekkatietä. Mä en oo mikään hiekkatieihminen, ainakaan, jos vieressä toiseen suuntaan huutelee houkutteleva polku. No, sinnepä me tietty mentiin!

En tiä, oonko ikinä nähnyt yhteen lenkkiin mahdutettuna niin paljon ihanaa, erilaista maastoa, mutta toden sanoakseni ei mein peruslenkit oo ihan sitä 19 kilometriä, että ehkä matkakin osaltaan selittää. Oodi sai välissä olla Särön kanssa irti ja hipata, mutta heti jos homma lopahti, niin otin Oodin kiinni, sillä ei ois kiva etsiä sitä Seinäjoella. Tosi loogistahan se onkin, että on mukana toinen koira oman lisäksi ja nimenomaan se ei-oma on irti :D



Matkaa takana 4km. Eikäko siis 10km :D


Silta




Silta ylitettyämme matka vei vielä ennen perusvallia metsään. Metsästä polku kääntyi väkisin ison tien viereen. Olotila oli hieman hassuhko, kun vieressä paahtoi rekat täyttä vauhtia menemään ja kaukana edessä näkyi kyltti "Seinäjoki". Missä ihmeessä me sit oikein oltiin!? Kaiken huipuksi edessä näkyi myös hirvivaarakyltti ja mikäli tiellä ajajien piti olla varuillaan hirvistä, niin eikö sama koskisi mua tien vieressä menevällä hiekkatiellä. Hieman vieras kyltti peruslenkeillä :D Vaikka ei tainnut olla kuin vuosi sitten, kun hirvi nähtiin täällä mein omissa metsissä. Ei vaan ollut kylttiä varoittamassa niistä. Päätin silti varoa. Vallille päästessä (vaikka se ei tosiaan ollut siitä kuin muutaman kymmenen metrin päässä) olo oli jo turvallisempi. Jos joku sekopäähirvi ois halunnut yrittää itsemurhaa hukuttautumalla Kyrkkäriin juoksemalla täpöllä järveen mun ohi sieltä metsästä, niin antaa mennä. En pitänyt sitä todennäköisenä, vaikka lenkillä monta kummallista asiaa kohdattiinkin ;D

Vielä vikalla tutulla kotisuoralla Oodi jaksoi pyytää Säröä leikkiin. Hippaoptiot tuli kuitenkin ilmeisesti käytettyä siellä toisella puolella ja niinpä Oodi sai tyytyä kävelyyn.

Ens kerralla sit uusiksi! :)

Kuvan koirat eivät liity juttuun :D

Soli rankkaa elämä tuolla viikolla.. <3


Trickteamin Seinäjoen osasto omalla petillään <3


Repo rankana :D :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti