Viikonloppuna kisattiin kotikisoissa. Myrtti ja Joni taisivat tehdä kolme hyllyä, mutta joka radalla kepit meni ykkösellä oikein! :) Pikkuvikoja siellä täällä, mutta ei mitään yhtä ongelmaa ja meni näytti kovasti agilitylta eli suunta on taas oikeaan. Tai no, on se lähtö edelleen ongelma. Siitä ei tunnuta pääsevän mihinkään :( Myrtti-raukalla ei vaan pää kestä jäädä odottamaan kisatilanteessa ilman Jonia yhtään. Treeneissä ollaan päästy lähtötreeneissä pitkälle ja siellä Myrtti osaa istua kiltisti lähdössä (viimeistään parin muistutuksen jälkeen), mutta kisatilanteessa ei auta mikään. Paitsi ehkä se aika. Tässä tapauksessa onni, että Joni on niin vikkelä jaloistaan. Musta ei olisi Myrtin kanssa kilpajuoksemaan ;D
Oodin kanssa meillä oli ekat kisat ties miten pitkään aikaan, ettei tehty yhtään nollaa. Tavallaan se järkyttää mua, tavallaan soli jollain lailla rentouttavaa. Mitä me niillä nollilla edes, 18 SM-nollaa (joista taisi kuusissa kisoissa olla nollia kaksi kolmesta) takaa pääsyn SM-kisoihin ja sitä voittonollaa ei tällä mun edelleen puuroilevalla päällä todellakaan lähdetä hakemaan ;D Nautittiin siis ihan vaan kisaamisesta tällä kertaa ilman tulospaineita. Ekalla radalla Oodi jostain syystä ei mennyt putkeen (haki kai suoraan edessä ollutta rengasta, kun putki oli linjasta sivussa ja ei ollut aivan varma, kumpaa tarkoitin) ja päästiin vitosen ollessa alla treenaamaan keppejä. Oodilla on hieman kisatilanteessa lähtenyt homma lipsumaan ja esimerkiksi kepit suorittaa luonnollisesti nopeammin niin, että jättää loput tekemättä :D Niinpä treenattiin vikan välin jäätyä tekemättä ihan koko keppejä. Ekasta radasta jäi silti hyvä mieli ja etenkin keinun takia teki ihan mieli tuulettaa. Oodi kun pitkästä aikaa Seinäjoen kisoissa tammikuun alussa kielsi keinun! :O Sen jälkeen ongelmaa ei ole näkynyt, mutta kyllä se mulle taas asian mieleen palautti.
Tokalla radalla oli niin hieno niisto kepeille, jotka oli toisena esteenä, mutta Oodi liukastui kepeillä ja siinä meni tsänssit nollaan. Sitten ei osattukaan enää ollenkaan mennä kepeille, vaikka tokihan sitä agilitykoira vaatii vauhtia kepeille päästääkseen :D Homma levisi muurillä myöhemmin, kun ei enää omat jalat jaksaneet ja toinen hyl otettiin sen jälkeiseltä hypyltä, joka jäi ohjaamatta (=tekemättä). Kolmannella hylyllä kruunattiin sitten rata, kun Oodi vikalla putkella nykäs mun selän takaa putkeen. On se vaan epeli! <3 A:n jälkeistä kolmen hypyn pyörityshässäkkää muistelen kyllä lämmöllä, vaikka se tuntui olevan todella haastava monelle ja monenmoista sluibailua nähtiin, niin Oodi veti sen kyllä tyylillä ja heti perään viä keinu hienosti. Tykkäsin!
Vikalla radalta tehtiin ihan oikea tuloskin: 5vp. Taas oli putki sivussa ja hyppy suoraan edessä. Hieman vallatonta menoa meinaa olla blondilla, mutta mua kyllä vaan naurattaa sen puuhat :D Ei ehkä naurata enää toukokuussa, kun isot kisat lähestyy, mutta nyt katselen sen juttuja hymyssä suin. Oodin kanssa agility on vaan parasta <3
Sunnuntaina kisojen jälkeen tehtiin koirien vaihdot takaisin omiin. Meillä oli taas Sussun kanssa koiranvaihtoviikot (no oikeammin viikonloppu), kyllä se taas vaan tää yhteishuoltajuus on huippua! <3 Hippu oli edustanut oikein mallikkaasti lauantaina kahteen kertaan, kun Sussulla oli käynyt vieraita. Fanny ei ollut kovin ollut rapsutuksista innostunut, mutta meidän ennen-ei-niin-sosiaalinen neiti seiskavee oli sit sohvalla tunkenut viereen senkin edestä. Pikkumusta osaa siis yllättää, vaikkakin sunnuntaina kotia tullessa taisi väsyttää ihan kaiken seurustelun edestä. Myrtti oli myös yötä Sussulla, jotta päästiin lauantaina vähän viihteelle juhlimaan kaverin kolmekymppisiä. Olisi ollut vähän haastavaa kesken illan tulla Myrttiä ruokkimaan, pissittämään ja jälkijäähkäämään. Kiitos siis miljoonasti loistaville taustajoukoille! <3 Meillä oli vaihdossa Zelda, joka palvoo mua ihan ihmeellisellä innolla :O Kukaan meidän koirista ei heiluta mulle aamulla pimeässä häntää, niin että napse kuuluu säkkituolia vasten vain siksi, että palaan takas makkariin. Mutta Zelda tekee niin <3 Ja Zelda myös haluaa nukkua (Hipun) säkkituolissa, muu paikka ei käy. Kulkeekohan tuo säkkituoliriippuvuus geeneissä .. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti