Wiuf!: Päivä 1

Ajanlaskumme alkoi eilen alusta. JYo ei viittaa Jyväskylän yliopistoon vaan jälkeen Yoshin. Yksi vuorokausi reilumman puoleisesti takana ja en voi ymmärtää, miten me koskaan ilman pikku-ukkoa oltiinkaan.

Lauantaina puolen päivän jälkeen Era avasi auton oven, pennut (Yoshi ja Muro) olivat matkustaneet pakettiauton jalkatilassa. Yksi vilkaisu riitti. Selkäranka ruksahti yrittäessään vääntyä pikkutassun ympärille kuin pikkusormen. Se oli menoa se, enkä tajua, miten tuota pientä voi jo rakastaa niin, että pakahtuu.

Kuluneen päivän aikana pentu on ollut kaikkea, mitä vain uskalsin toivoa. Sitä ei hetkauta sitten mikään. Eilen ABCn pihassa Yoshi sai pantaansa ekaa kertaa kiinni hihnan. Siellä sitä seikkailtiin niin kuin hihnaa ei olisi ollutkaan. Autossa isojen likkojen häkkiin yksin jouduttuaan tuli muutama nyyhkäisy. Tarjosin bullstickia ja soli menoa se! RUOKAA!! Puolisen tuntia pentu nakersi sitä juuri kummempia aikaan saamatta, nousi seisomaan, vilkaisi mua ja kaatui seisovilta jaloiltaan nukkumaan. Niin se meni koko matka taju kankaalla.

Kotimatkalla haettiin Oodi ja Myrtti kotia. Hippu jäi vielä Sussulle yhdeksi yöksi. Eipä ois kyllä ollut mitään pikkumustankaan kanssa. Tässä tulee kyllä mieleen, että kumman. Tällä hetkellä Yoshi on pikkumustempi :D Oodi kertoi heti olevansa Prinsessa ja meidän koti on Hänen Korkeutensa valtakuntaa. Meni perille ja tarvittaessa Yoshi heittää selälleen Hänen Ylhäisyytensä eteen. Myrttiä puolestaan pelotti. Ihan hiiwittäwä pentu :O Mitä, jos se menee rikki!? On parempi istua nurkassa ja katsella kaukaa. Ruuat annetaan kupista pennulle tottakai. Kasvava lapsi tarvitsee ruokaa ja sitä rataa. Tänään on jo muutama murina tullut, mutta sen jälkeen alaleuka lyö loukkua. On se vaan järisyttävän kamalaa sanoa toiselle pahasti. Muuten pullistelu onnistuu kyllä esimerkiksi Hippua kohtaan, mutta ei pienelle pennulle voi pahasti sanoa. Ihan kamalaa. Parempi siis olla sanomatta ja näyttää reppanalta. Se kyllä Myrtiltä sujuu.

Hippu tuli tänään kotia ja oli tyyliin kuin ei olisi edes huomannut. Jesse-taktiikka siis kyseessä. Osaa (!!) murista pennulle tarvittaessa, mutta omaa käsittämättömän pitkän pinnan. Ei hauku, eikä meuhkaa. Aikuistui hetkessä. Mietittiin, että ehkä Hippu kaksvee oli liian nuori Oodin tullessa vielä aikuistumaan. Nyt neiti on sitten aikuinen. Vihdoin, sanon mä!

Yoshi itse. No, son just sitä, mitä tilasin. Sen liikettä ei voi olla ihailematta naamasta puhumattakaan <3 Kakara nukkuu uskomattomia määriä ja se onnistuu missä vaan, kenen kanssa vaan ja kuinka vaan. Hereillä on mahdottoman helppo pentu, viihdyttää itseään leluilla leikkien yksin tai yrittää muita mukaan. Muut vaan ei ihan vielä tällä tuntemisella lämpene ja taitaa viikonloput kyläilytkin tehdä osansa. Ei pure, uskoo pikkumurahduksesta eikä koettele rajojaan. Hädät ulos tai paperille. Syö kuin hevonen (enemmän kuin Oodi päivässä!! :D) eikä nirppaa. On pakahtua onnesta, kun sitä huomaa, on kyse sitten namista tai rapsutuksista tai vain sanallisista kehuista. Niitä kyllä kaverin kanssa riittää <3 Naksutinta alettiin naksutella jo eilen, saa näppärästi osan ruokaansa siinä. Tänään tehtiin toka kerta ja tuskin sen kummempia tarviaakaan, eiköhän viesti mennyt jo perille ;) Tähän malliin jatkaisimme hyvin mielellämme yhteiseloamme ;) Pennu <3

Tarjolla surkeita kuvia :D