keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Ihmiskoe

Ei ikävään kuole. Testasin. Olin ihan varma, että siihen voi kuolla. Ja sille se kyllä tuntuu edelleen välillä. Itse asiassa edelleen joka päivä jonakin hetkenä, jos rehellisiä ollaan. Mutta hengissä mä olen, keuhkot tekee töitä edelleen ja aivoissakin toivottavasti liikkuu jotain. Toivon sitä vähintään tällä hetkellä 30-sivuisen graduni puolesta, mikä on valmistunut tuolle mallilleen tai ylipäänsä olemaan tässä kuluneen kuukauden aikana.

Tiistai viisi viikkoa sitten mullisti mun elämän. Sen jälkeen mikään ei enää palannut ennalleen. Oodi on alkanut tosin vähitellen palata normaalimmaksi tai ainakaan se ei ole ihan niin sataprosenttisen vakuuttunut siitä, että katoan sohvatyynyjen väliin enkä koskaan palaa. Yoshista puolestaan on kuoriutunut maailman kaikkeuden paras lohduttaja. Aina, kun itken, musta mies ilmestyy kuin tyhjästä, tunkee syliin ja nojaa. Nojaa tasan niin kauan kuin itken. Herra 10kk, se joka tuntuu olevan välillä Niin Aikuista, että! Joka on niin iso jätkä jo, ettei mutsia mihkään tarvita. Tarvitaan oikeasti muissakin tilanteissa (niin sulkkua <3), mutta mikään ei saa mun sydäntä niin rullalle kuin tuo lohduttaminen. Tänäänkään en vaan voinut enää itkeä, kun toinen lohdutti niin tosissaan. En tiedä oikeasti, mikä Yoshin saa mun itkuun reagoimaan. Muita ei vois vähempää kiinnostaa. Mutta me nojaillaan <3

Oodi on ollut agilitytauolla lokakuun puolesta välistä lähtien, Myrtti on treenannut lukuun ottamatta murtuneesta hampaasta ja sen poistosta johtunutta sairaslomaa ja Yoshi aloitti DOBOn. Soopelilikat sai terveen paperit selkäkuvistaan lukuun ottamatta LTV1:siä. Ei nekään onneksi maailmaa kaada. Yoshi kävi mätsärissä viikonloppuna ollen pen sin3. Marraskuuhun mahtui kaksi osteopaattireissua. Marraskuun eka viikonloppu oltiin Marialla viettämässä rento viikonloppu ja veljekset niin nautti siitä. Siinä varmaan kuluneesta kuukaudesta olennaisimmat.

Vauvakoira <3

Yhtenä iltana mustia oli MONTA.

Oopi <3

Ja pakastimen päältähän näkee!

Jesse muutti takaisin meille <3

Prinsessalla riittävän paljon pehmusteita :D

Veljekset <3

Selkänojalla <3

Montako koiraa sohvalla? (vastaus on 4 :D)

Torstain treenaajat <3

Lisää sohvaa, sohva on pop!

Hippu vähän itsekin ihmettelee, kuinka päätyi Alman päälle :D

Vain häkin seinä meidät erottaa ..

Siskoilla sama tyyli <3

Olipa kerran pihlaja ..

Olipa kerran myös aurinko ..

.. ja sama aurinko edelleen.

Mätsäripalkintoja.

Selkänojailija <3

Kerrosfiiliksellä :D


<3

Kirjahyllynkoriste. Arvo: korvaamaton <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti