Päivä 3

Ei se suuren suuri ole Fannykaan, kun karvat ottaa pois ja laittaa kippuralle Alman viereen :)

Arvatkaa kumpi sois tää? <3

Roikkuvaa menoa :D

Aamu koostui lenkistä, päivä töistä ja ilta väsystä. Myös mulla. Aamulla heräiltyämme lenkitin eka Zeldan ja Alman kaatosateessa, jonka jälkeen varustauduin kunnon sadekamppeilla ja puin koiratkin sadetamineisiin ja suuntasin Neulamäkeen. Täältä kävelee metsälenkin alkuun 22 min, mikä oli mulle suuri yllätys :O Kovaahan mä kyllä tarkoituksella kävelin, mutta oletin, et se lämppä-30-minuuttinen tuossa täyttyisi helpolla .. :D

Metsässä kirmasivat siis Oodi, Hippu, Myrtti ja Fanny :) Sadeasut eivät näyttäneet menoa haittaavan ja vähitellen sadekin taukosi hetkeksi, jotta saatiin ihan tosissaan nauttia metsästä. 1h 45 min myöhemmin mulla oli läjä pestäviä sadekamppeita ja neljä tyytyväistä ja suht kuratonta koiraa kotiintuomisina :) Siittä sit vauhdilla kaupan kautta töihin ja väsy iski. Onneksi Joni on lenkitellyt koirat tultuaan, niin ei tarvia itse tänään enää suuremmin dogsitteria leikkiä. Pikkupissalenkit saa riittää tälle illalle, nyt lähden eka nautiskelemaan suppilovahveropastasta ja sit saunasta. Sit leffaa Joni ja kaikki koirat kainalossa, katsotaan miten sohva riittää ;D

Päivä 2

Alma: Virtaa riitti tänään kuin pienessä kylässä :) Liekö eiliset onnistumiset verijäljellä ja siihen perään metsähippailut saaneet Alman niin hyvälle tuulelle, mutta tänään oli matkassa aktiivinen neiti. Aamulenkki koko porukan voimin, päivälenkki Hipun ja Zeldan kanssa (jotka jäivät muutamaksi tunniksi pitämään taloa pystyssä, kun lähdin töihin ennen ko Joni tuli), hillunnat pihalla Jonin kotiutuessa ja siihen perään Alma oli vielä tunkenut lämmittelylenkille mukaan. Mun kanssa Alma sulkikin sit tohkeissaan kaupan ja käveli sit Hipun ja Oodin aksatreenien jälkeen reippaasti kotia. Veikkaan, et sois Back on Trackia ja Arnicaa nyt sit .. :)

Hippu: On väsy. Siis just nyt, ei viä aamulla. Tai no, ei kai täällä kukaan ihan hirmusti viime yönä nukkunut, kun koirat rapistelivat kynsillään parkettilattialla yöllä. Taas yksi syy lisää, miksi meillä tulee sit mein omassa kämpässä olemaan muovimatot. Mutta siis viä eläinlääkärissä näytti virtaa riittävän paon yritykseen. Ei onnistunut ja vuosittaisista rokotuksista selvittiin hengissä. Pieni hengähdystauko ja meitä saapui viihdyttämään Henna Eddyn ja Andyn kanssa. Hippu tosin ei kovasti viihtynyt tai ennemmin vaikutti yrittävän nukkumisyritystä matolla. Nimenomaan yrittävän sillä tuntemattomat olivat Andyn banzai-loikat Hipun naamalle. Energiat oli kuitenkin illaksi saatu ladattua tai ainakin niin pystyi agilitymenosta taas päätellä. Kepit sujuivat taas (toissa kerralla oli jotain hetkellistä pätkimistä likan ajatuksenjuoksussa), A oli IRTI aivan LOISTAVA 2 on 2 offilla ja sitten Hippu ja Joni harjoittelivat ja juoksivat putkia jos jonkinlaisen radan muodossa. Tai no siis Joni harjoitteli ohjaamaan ja Hippu menemään putkeen :D Lopputulos siis: onnellisen väsy.

Oodi: Joutui hallille vahingossa. Oodin tilalla piti olla Myrtti, mutta Jonilla meni vähän siskot sekasin ja niinpä Oodi päätyi hallille. Oodi teki keppejä ja putkihässäkkää, ideana oli kovaa ja kivaa ja ei kai mun aivotoiminta olisi enää enempään riittänytkään. Oisko Oodinkaan, mene ja tiedä. Eläinlääkärissä oli oma itsensä ja kun ei mun huomio riittänyt ihan koko aikaa täysin kaikille kolmelle (kun yhtä piti rokottaakin), niin blondi pisteli menemään ympäri huonetta ja ihmetteli erikseen kaikkien tavaroiden ja vempeleiden olemassaoloa. Utelias. Edelleen :D Päivällä piti taas Andylle olla puistotätinä ja sehän son rankkaa hommaa. Mutta hyvin Oodi Andyn hoitaa ja vahtii, ei siitä oo epäilystäkään. Hennakin saa jopa nykyään taas pusuja eli Andyn myötä kylkikarvojen kuivaaminen (huhtikuussa) on annettu anteeksi. Eihän tuossa kauaa mennytkään :D

Fanny: Fanny ei ainakaan edistänyt koirien töissä lepäämistä, halusi kai varmistaa, ettei maailman kiltein koira -titteli nyt varmasti enää tule itselle, sillä Fanny todisti, että takahuoneessa voi huutaa. Ihan noin vaan huvikseen. Ei auttanut reipas ravilenkki ennen kuin töihin mentiin eikä se, että seurassa ei varmasti ollut valittamista. Ja eihän tuossa aamulla jo ollutkaan ollut ohjelmaa kuin vasta seitsemästä asti. Kunhan nyt kiljahteli ajankuluksi, tylsäähän tuo ois muuten ollut. Siis siihen asti kunnes rankaisin haukkupannalla. Ehkä Fannylla oli vaan huono päivä. Kai niitä kaikilla kilteillä tyypeilläkin joskus on. Onneksi sentäs aamummasta oli Andyn vetämät hipat takapihalla. Päivä ei siis ainakaan alkanut huonosti, kun oli leikkiä ja lenkkiä. Ilo näytti olevan kyllä molemminpuolista, kun nuoriso pisteli pennun kanssa menemään pitkin pihaa, minkä tassuistaan ennätti. Kyllä ainakin nyt uni maittaa ja ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Ehkä ens kerta töissä menee Fannyltakin jo kiljahtelematta ja on sieltä pahempaakin konserttia joskus kuulunut ;D

Myrtti: Jatkoi maailman kilteimpänä koirana oloa. Oli kaikkien kaveri ja erityisesti Andy sai taas menojalan vipattamaan. Niinpä nähtiin taas sheltti-borter -leikkiä muidenkin kuin Oodin toimesta :) Töihin Myrtti reippaili irti ja töissäkin neiti oli niin ihanan rauhallinen, osaa rauhoittua töihin yhtä hyvin kuin siskonsa, vaikkei kokemusta viä kovin montaa kertaa olekaan. Päivän epämiellyttävin hetki oli ollut, kun Joni toi Myrtin töistä kotia ja jätti neidin tänne Zeldan, Fannyn ja Oodin kanssa. Ei kiva. Mutta siitäkin selvittiin ja elämä otettiin vastaan niin kuin se tuli. Nyt Myrtti toimii jalanlämmittimenä maaten mun toisen jalkapöydän päällä, tärkeä virka se on sekin.

Zelda: Letkeää menoa, turhaahan tuo elämässä kiirehtiminen olisikaan. Tai no, pari kertaa tais tulla kiirehdittyä pöydälle katsastamaan ruokatarjontaa, me kun ei Jonin kanssa opita sitten millään, et ruokaa ei voi jättää pöydälle. Ehkä me vielä tästä ja ainakaan vielä ei ole vahinkoa tapahtunut. Vahinko ei tule kello kaulassa, joten mahdollista olisi myös ostaa kello :D Kävisköhän siihen näiden herätyskello, se nimittäin herättää meidät väkisin joka aamu seitsemältä (tai no vasta tältä aamulta kokemusta, mutta en ole optimisti huomisenkaan suhteen) ..? :D Zeldan päivä koostui rennoista ravilenkeistä, rapsutuksista ja hyvistä päiväunista. Ei hassumpaa, olisin mielelläni ottanut tänään kyllä mallia :)

Puoli päivää takana kera kuuden lauman

Zelda: käveli saunaan ihan muina miehinä (=naisina). Tai no piti tuo saunan ovi rouvalle avata, mutta niin päättäväisenä saunan ovelle saavuttiin, ettei siinä tullut kieltosanoja edes mieleen :D Ylimmälle lauteelle tie vei ja siellä sitten Zelda nautiskeli onnessaan kyljellään maaten.

Tilaisuus tekee varkaan oli myös illan teemana, sillä ei tullut taas ihan mieleen, että koira voi oikeasti varastaa ruokaa niin, et ollaan itse puolen metrin päässä ruuasta. No, kyllä voi! Niinpä Zelda varasti palan sulatejuustoa. Alma tosin hyötyi tästä varkaudesta eniten, sillä savujuusto ei Zeldalle kelvannut (!) ja niinpä Alma pisteli palan parempiin kuonoihin :D

Alma: Alma söi siis juustoa ja saunoi myös. Tuskin saunalla oli niin suurta merkitystä itsellään, mutta seuralla ainakin oli. Päivällä jälki meni aivan kuin ammattilaiselta, vaikka me Hennan kanssa saatettiin olla vahingossa eksytty yli ojan eikä jälki kyllä kovasti suoraakaan muistuttanut :D Päivälenkillä meno maistui myös pöpeliköstä huolimatta, verijälki innoitti myös omille reissuilleen yrittämään, mutta onneksi Jonin tiukka kurinpito auttoi asiassa ja kotia oli tuotavissa väsynyt mäykky :)

Fanny: Se maailman kiltein koira, Sussun sanoin. Sussu oli Jonille puhelimessa vitsaillutkin, että joko me Fanny karkuutettiin, mutta totuus oli, ettei se kaukana ollut. Porukka löysi metsästä linnun, joka pyrähti houkuttelevasti lentoon ja sinnehän se porukka sitten viettijärjestyksessä perään ampaisikin. Toisin sanoen siis esimerkiksi Hipun suhteen ei ollut huolta, mutta Fanny otti ja lähti. Neljä ihmistä meitä oli huutamassa ja ei siinä mennyt edes varmaan minuuttia ennen kuin Fafa takaisin luoksemme saapui, mutta pitkältä se aika tuntui. Tän perusteella voimme siis tulla siihen lopputulokseen, että Myrtti on virallisesti maailman kaikkeuden kiltein koira ;)

Myrtti: Se maailman kiltein koira. Paitsi jos kyse on vinkuleluista. Myrtti ei vaan kykene lopettamaan. Ei vaan kykene. Ja nyt, kun istun lattialla vinkulelu jalkojen alla, niin Myrtti kyttää mua. Jos taas annan tän vinkulelun takas, ei täällä kuule edes omia ajatuksiaan. Kaverilla on terrierin kaltainen riippuvuus vinkuleluihin. Ja mä tiän, mistä puhun, oon nähnyt Eddyn tositoimissa :D

Lenkillä neiti yllätti ja halusi leikkiä Andyn kanssa. Pylly pystyssä Myrtin pystyi bongata useastikin pennun edestä kyykkimästä, kun yhdessä leikkiminen vaan oli niin KIVAA! Hienoa ja aivan käsittämättömän nopeaa tää on ollut, miten Myrtti on meihin laumautunut. Ihan on meno kuin kaikilla muillakin ja mun vahtimiset on kokonaan jääneet. Kaverit ne on, keiden kanssa umpipusikossa aikaa kannattaa viettää ja mikäs se on ollessa, tänäänkin lenkkikavereita oli se kuusi kera Myrtin juoksentelemassa :)

Hippu:  Se yllättäjä verijäljellä, jälleen. Viime syksyiseen on kovasti tullut varmuutta ja vauhtia, ilo on Pikkumustan työskentelyä katsella. Ilo on myös siinä, minkä Hennallekin sanoin perustavanlaatuiseksi syyksi Hipun kanssa verijäljen harrastamiselle, että kun Hipun jäljen jälkeen päästää irti, niin neiti kulkee ihan hipihipihiljaa. Ei riekuntaa, ei haukkua eikä hyppelöintiä, ainoastaan rauhallisesti ravaava koira. Rauhallisesti ravaavuus oli kyllä lenkillä taas kaukana, mutta aina ei voi onnistua ;D

Oodi: Verijälki ei mennyt ihan normaaliin tyyliin, saattoi olla, että joku oli jäljellämme loikkinut ja ainakin kannonkolot tuli tutkittua tarkkaan jäljen ohella. Perille kyllä päästiin, mutta ajatus tuntui harhailevan normaalia enemmän. Kuolleesta, jäljitetystä kanalinnusta (broileri) oli ainoastaan jäljelle jääneet kivipiirat, mikä ei kokenutta jäljestäjäämme huijannut. Jälki olisi Oodin mielestä siis jatkunut vielä eteenpäinkin (verihän oli naudan eikä broilerin), mutta pienen taivuttelun jälkeen palkka kuitenkin maistui ja pääsimme yli tästä hieman eripuraa aiheuttaneesta epäkohdasta :)

Agi-MM kisaviikonloppu

Viikonloppu meni MM-kisoja katsellessa. Perjantaina Myrtti pääsi Fannyn kanssa aksailemaan ja lauantaina treenasivat Hippu ja Oodi, muuten otettiin ihan vain levon kannalta ja nautittiin kisoista. Tähän ei siis lukeudu ainoastaan ihmiset, tosin Oodin nyt ei voi sanoa kisoista nauttineenkaan ;D Perjantaina, kun ostin livestreamin kisoihin, aloitettiin me Oodin kanssa kisakatsomo katsomalla 15 min yhdessä rataantutustumisia. Oodi katsoi myös sen verran tosissaan, et oon ihan varma, et se tiesi, mitä siellä tapahtui esteineen kaikkineen :D Onneksi itse koirien suoritukset Oodi malttoi sitten käskystä mennä muualle nukkumaan, siinä ois helpolla mennyt tytöllä hermo, kun muut koirat saa harrastaa agilitya mein olohuoneessa .. :D Hippu ei onneksi moista tajua, välillä käänteli päätään kohti kaiuttimia, mutta itse telkkaria se ei kyllä katso. Sitä nyt ei kyllä sit kestäisi kukaan, jos katsoisi ;D

Andy-pentu kävi meitä viihdyttämässä perjantaina ja sunnuntaina :)

Myrtti <3

Välillä meno oli ihan nurinkurista :D

Välillä pennulle iski jo väsy ..

.. mutta aina riittää energiaa pieneen jäynään :D

Oodi ja Alma kaikkensa antaneina :D

Nukkukaverit vaan vaihtui ..

.. ja nukkupaikat :)

Kauniita unia <3

Myrtti väsynä, paparazzin mokoma häiritsi unia..

Verijäljellä

Tajusin tässä tänään, etten ole kirjoitellut mein viime viikon verijäljestä ollenkaan. Enkä myöskään heinäkuisesta paimennuksestamme, mistä on kuvia ja jopa saattaa olla videotakin. Korjaan tilanteen tältä illalta jäljen osalta, lampaisiin on pakko palata vasta myöhemmin ..

Meillä oli ollut jo kauan sitten Marjon kanssa puhetta, että mentäisiin verijäljelle koirien kanssa. Nyt vihdoin saatiin mun lomalla aikataulut yksiin ja niinpä me toissa viikonloppuna suunnattiin metsään kera Hipun, Oodin, Myrtin, Zeldan ja Fionan :) Jäljet me käytiin tekemässä perjantaina iltapäivällä ja lauantaiaamuna sitten koirat pääsi itse asiaan.

Hippu teki jäljen ihan ekana ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt neidin menosta. Viime vuonna Hipulla ei samanlaista hinkua jäljelle ollut kuin blondilla oli, mutta kyllä se veri silti kiinnosti. Nyt pitkän tauon ja miettimisajan jälkeen Hipulla oli selkeästi eri meno ja edes kymmenen metrin päässä tiellä kävelevä pariskunta koirineen ei saanut aikaan edes korvan heilautusta, kun Pikkumusta keskittyi vaan omaan menoonsa ja jäljen löytämiseen. Yhden kerran Hippu meinasi mennä hutiin, mutta nenä palautti Pikkumustan hyvin pian takas jäljelle. Palkat oli viety pakasterasioissa edellisenä päivänä paikalle (jotta eivät häviäisi sieltä kenenkään matkaan), mutta palkan suhteen homma meni vähän metsään, itse kun unohdin koko palkan :O Noh, kuivattua kanaa oli sitten kuitenkin tarjolla ja se kelpasi :P Ensi kerralla Hippukin saa jo selkeästi pidemmän jäljen :)

Oodi veti oodimaisella tyylillään, vauhtia ja varmuutta oli enemmän kuin Hipulla ja luonnon (puun) pakottama kulmakin meni ihan kuin vanhalta konkarilta. Paaaljon pidempää jälkeä siis luvassa ensi kerralla! :) Tästä on hyvä jatkaa, jospa jo ens viikonloppuna sit!

Tuossa linkitettynä Marjon kuvaama video tyttöjen menosta. Kerrankin jotain tallennettunakin, kiitos Marjo! :)


Hippu ja Oodi verijäljellä

Myrtille homma ei ihan auennut, toisin sanoen neidillä ei ollut kiinnostusta vereen ollenkaan. Käytöksestä huomasi Myrtin kyllä veren huomaavan, mutta se ei herättänyt mitään sen suurempaa kiinnostusta. Ihan näin helpolla neiti ei tästä harrastuksesta pääse luistamaan, vaan toinen kerta saa toden sanoa ;D Sitä kuitenkin viä odotellaan hetki ja annetaan ajatuksen lämmetä ensin.

Hieman oli pilkkuvirheitä omassa muistamisessa jäljen pituudessa (hups! :D), joten asiaan uudemman kerran tutustuttuani (kaikki tieto oli se, mitä viime vuodelta päähän jäi) saavat tytöt tosiaan reilusti pidemmät jäljet ensi kerralla ja palkatkin tulevat olemaan paremmat (lupaan!). Toivomme ensi viikonlopulle sateettomia kelejä, kiitos :)

Painavaa asiaa :)

Tänä aamuna meillä oli viikottaiset punnitukset. Viikottainen nyt on tässä kohtaa "hieman" liiottelua, sillä Wii ilmoitti viime punnituksesta olevan 37 päivää :D Normisti kyllä punnitaan vähintään kerran kahteen viikkoon, jos on painon kanssa jotain tarkkailtavaa, niin sitten ihan joka viikko. Nyt tarkoitus olisi palata taas ihan jopa viikottaiseen rytmiin, meillä kun on kaksi koiraa, joiden ruokamäärien kanssa ollaan vielä vähän hakusassa. Kunhan nämäkin kaksi poikkeusta saadaan selville, että miten ihannepainot pidetään, niin sit voidaan palata takaisin tuohon 37 päivään taas ;D

Oodilla ja Almalla on molemmilla löytynyt oikeat määrät raakaruokaa, jonka neidit päivittäin syövät ja paino pysyy hallinnassa. Alman paino on nyt jo kuukausia ollut sama, vähän hoikassa kunnossa tyttö tarkoituksella pidetään, ettei ainakaan painosta tulisi enää lisää kuormitusta selkään. Oodi sen sijaan sais kyllä syödä vähän enemmänkin (onnistuu vain ja ainoastaan Sussulla ollessa viikon hoidossa ;D), mutta on nyt blondiinkin saatu sen verran painoa, ettei nyt ihan tuulen mukaan enää lähde.

Hipun paino oltiin saatu tippumaan oikeisiin mittoihin (-200g), vaikka tukka kyllä hämääkin kovasti. 4,8 kg on Pikkumustalle just hyvä ja siinä me nyt sit koitetaan pysytellä. Tulevien kuukausien aikana tässä sitten tullaan näkemään, miten sterilointi vaikuttaa painoon ja toisaalta nyt yritetään tasapainotella vähentämään nappulaa ja lisäämään raakaruokaa samalla, joten siltäkin osin punnitaan sekä koiraa että ruokaa. Saa myös nähdä, että mihin suuntaan tuo turkki tulee menemään leikkauksen jälkeen. Ennenkin sitä on ollut tosi paljon (Hipulla on paksumpi turkki kuin Oodilla :O), mutta jotenkin se tuntuu nyt osittain raakaan siirryttyä vielä paksuuntuneen entisestään ja kun pituutta siinä ei ole, niin se kaikki kasvaa suoraan sivuille. Muutama päivä sitten lenkillä meinasinkin saada jo kohtauksen, et miten lihavaksi oon sen oikein päästänyt, mutta soli vaan kosteus kaiken lisäksi, mikä sai Hipun palloontumaan entisestään. Onneksi tuo karvapallous aksaakaan haittaa, mutta kyllä tässä jo naurettiinkin, että tuolla karvankasvulla Hipusta tulee vielä Kleinspitz :D

Myrtin painolukemat olivatkin sitten enemmän oikean shelttinartun luokkaa ja kyllä sen tässä ihan normielämässä jo ihan huomaa :) Myrtin suurin halu on tulla sohvalla niin liki, että välillä tuntuu, ettei voi olla ihan varma missä mä lopun ja mistä Myrtti alkaa <3 Tuollanen 7kg, kun painautuu kaikella voimallaan vasten niin sen jo ihan erilailla huomaa, kun Alman lähentelyt, Alma kun on koko porukan kevyin (muutamalla sadalla grammalla tosin vain erona Hippuun). Jonikin sai eilen ekaa kertaa osansa Myrtin lähelle tunkemisesta eikä sitä voi kyllä hymyilemättä katsoa, kun toinen tunkee ja änkää niin liki, ettei ees vois uskoa sitä edes mahdolliseksi ja sit painaa niin onnellisena silmät kiinni, et tässä se on nyt täydellistä <3 Mä siis menetin paikkani, kun Myrtti valtasi Jonin kainalon. Saas nähä, miten asian laita on sit tänä iltana ;D

Myrtti syö Acanaa, mutta on saanut nyt raakaakin muun porukan mukana, ei mulla sydän kestä antaa yhdelle nappulaa ja muille broilerinsiipiä ;) Hyvin on siivet ahneelle siskolle maittaneet ja vielä erityisen nätisti Myrtti on ne syönyt, oikein yllätyin, kun odotin samanlaista ahmattimenoa kuin Hipullakin. Myrtti on tosiaan siis siskoista se Ahne, ei tarvia miettiä, miksi Oodi on krantumpi, kun Myrtti omi selkeästi itselleen ekana kaikki ahneuteen liittyvät geenit :D

Geeneistä puheen olleen pakko vielä loppusöpistelyksi kertoa, että Myrtti nuoli eilen Hipun korvia. Liekö sekin sitten geeneissä, kun ei sitä muut tunnu tekevän kuin nää siskot, molemmilla tuntuu olevan tarve hoitaa ja helliä Pikkumustaa :) Ja Hippuhan siittä nauttii <3

Vapaapäivä

Ideana on viettää koko päivä tällain .. :D

Jokainen tyylillään, joten Hippu tottakai huilaa Nallen kanssa <3

Alma puolestaan on löytänyt uuden lämpöpatteriystävän <3

Väsyneet, mutta onnelliset <3

On sitä sen verran tullut nyt alkuviikolle harrasteltua, et tänään otetaan vaan pikkupikkukävelyitä, huilia, Back on Trackeja ja sitä rataa :)

Eilen aksavuoroon pääsivät koko meidän aksaava porukka eli Hippu, Oodi ja Myrtti :) Päivemmällä otettiin enemmän huilin kannalta, tiistaina kun koirasta riippuen lenkkiä kertyi 4,5h (+Myrtille viä treenit). Hyvin olivat likat palautuneet väsystään ja virtaa riitti illalla, vaikka muille jakaa :)

Ekana menin Oodilla. Jo rataan oli ihan ufon oloista tutustua (suoraan sanottuna :D), kun samoissa treeneissä kahdella koiralla: toisen kanssa viime treeneistä oli kauan ja toisen kanssa alla oli yhdet treenit, jossa rallateltiin putkista ja hypyistä koostuvaa ympyrää. Oodi meni hyvin, mutta kartturi oli aikas hukassa. Keinulta otettiin kielto (mikä oli vähän jo odotettavissakin niiden Oodin ACEn kisojen jälkeen) ja muutenkin esteet meni vähän miten päin sattuu (meni kyllä, mutta moni väärään suuntaan). Puomillekin jouduin neidin palauttamaan, kun paukautti ekalla läpi. Noh, hieman nauratti (ja hävetti), mutta mitäs tuosta, toinen kertahan sen toden sanoo (vai miten se meni) :D

Sit Hippu (kera muiden minien) kanssa siihen väliin. Virtaa kuin pienessä kylässä. Hieman varastamisongelmaa (johon puututtiin) ja muuta holtittomuutta. Ekalla kerralla onnistumisiakin, mutta myös hakemista, että kuinkas se homma toimikaan.

Myrtti yritti sit kanssa varastaa, mutta kerroin neidille, ettei se meillä sovi. Mulla ei ois ollut mitään mahkuja tuollasen alun kanssa pärjätä Myrtin vauhdille, joten palattiin takas ekan esteen taa ja otettiin uudestaan. Myrtti meni kovaa ja asenteella, muttei koko aikaa ihan sinne, minne piti. Ohjasin kuin Oodia ja Myrtissä oli hieman enemmän herkkyyttä mun ohjaamiselle, mitä siskossaan, niin suuria onnistumisia ei koettu. Asenne oli kuitenkin kohdallaan, sekä ohjaajalla että koiralla ja Myrtti saikin tosi positiivista palautetta yleisesti menostaan <3

Tokalle radalle lähdin Oodin kanssa jo sillä tunteella, että kyllähän me tää muistetaan, miten yhdessä toimitaan. Ja niinhän me muistettiinkin! :) Puhdasta rataa ei tullut, kun en osannut yhtä välistävetoa ohjata, mut Essin neuvoilla saatiin se toimimaan. Muuten puhdas rata kontakteineen kaikkineen, keinulla ei ongelmaa ja samoin puomille blondi malttoi pysähtyä. Täältä se taas tauon jälkeen löytyy se mein yhteinen sävel <3 Ja mikä positiivisinta, Oodi sai palautetta, et liikkuu radalla aivan tosi hyvin, nopeammin kuin kesällä :) Piira ja tauko tekivät siis taas ihmeitä. Tästä on hyvä jatkaa :)

Hippu veti tokalla kerrallaan puhtaan radan (pätkähän soli, mutta silti niin hieno!!) :) Hennan kanssa Jonin jalkoja katseltiinkin, ettei ole ihme, etten mä Hipun kanssa pärjännyt, kun mun jalat ei tosiaan tykitä tuollaista vauhtia kentällä :D Toinen pätkä oli teknisesti haastavampi ja siinä menikin sitten loppuaika vääntäessä. Treenien loputtua Joni meni viä Essin kanssa treenaamaan sitä uudestaan (tätä en itse nähnyt), mutta hymyillen Joni totesi sieltä tullessaan, ettei tää laji kyllä ole helppo. No ei ole, ja ehkei tuo koirakaan ole se ihan helpoin ;D Mutta loistopari ne kyllä on! <3

Myrtinkin kanssa tehtiin sit meidän radan pätkällä nolla :) Jotenkin tuntui, et Myrtti oli asiaa miettinyt tauon aikana ja meidän ajatukset meni enemmän radan mukaisesti samaa linjaa. Varmasti vielä monen monet treenit vaaditaan ennen kuin oikeasti päästään harmoniaan, mutta mikäs son tuollasen koiran kanssa treenatessa <3

Tänään siis huilitaan, huomenna vuorossa Myrtin aksaa ja lauantaina sit Oodin ja Hipun vuoro. Elämä on aksaa, pitkää metsälenkkiä, pitkää ravilenkkiä, makoilua sohvalla neljä rakasta karvarukkasta kainalossa <3 Loma :)