Päivä 2

Alma: Virtaa riitti tänään kuin pienessä kylässä :) Liekö eiliset onnistumiset verijäljellä ja siihen perään metsähippailut saaneet Alman niin hyvälle tuulelle, mutta tänään oli matkassa aktiivinen neiti. Aamulenkki koko porukan voimin, päivälenkki Hipun ja Zeldan kanssa (jotka jäivät muutamaksi tunniksi pitämään taloa pystyssä, kun lähdin töihin ennen ko Joni tuli), hillunnat pihalla Jonin kotiutuessa ja siihen perään Alma oli vielä tunkenut lämmittelylenkille mukaan. Mun kanssa Alma sulkikin sit tohkeissaan kaupan ja käveli sit Hipun ja Oodin aksatreenien jälkeen reippaasti kotia. Veikkaan, et sois Back on Trackia ja Arnicaa nyt sit .. :)

Hippu: On väsy. Siis just nyt, ei viä aamulla. Tai no, ei kai täällä kukaan ihan hirmusti viime yönä nukkunut, kun koirat rapistelivat kynsillään parkettilattialla yöllä. Taas yksi syy lisää, miksi meillä tulee sit mein omassa kämpässä olemaan muovimatot. Mutta siis viä eläinlääkärissä näytti virtaa riittävän paon yritykseen. Ei onnistunut ja vuosittaisista rokotuksista selvittiin hengissä. Pieni hengähdystauko ja meitä saapui viihdyttämään Henna Eddyn ja Andyn kanssa. Hippu tosin ei kovasti viihtynyt tai ennemmin vaikutti yrittävän nukkumisyritystä matolla. Nimenomaan yrittävän sillä tuntemattomat olivat Andyn banzai-loikat Hipun naamalle. Energiat oli kuitenkin illaksi saatu ladattua tai ainakin niin pystyi agilitymenosta taas päätellä. Kepit sujuivat taas (toissa kerralla oli jotain hetkellistä pätkimistä likan ajatuksenjuoksussa), A oli IRTI aivan LOISTAVA 2 on 2 offilla ja sitten Hippu ja Joni harjoittelivat ja juoksivat putkia jos jonkinlaisen radan muodossa. Tai no siis Joni harjoitteli ohjaamaan ja Hippu menemään putkeen :D Lopputulos siis: onnellisen väsy.

Oodi: Joutui hallille vahingossa. Oodin tilalla piti olla Myrtti, mutta Jonilla meni vähän siskot sekasin ja niinpä Oodi päätyi hallille. Oodi teki keppejä ja putkihässäkkää, ideana oli kovaa ja kivaa ja ei kai mun aivotoiminta olisi enää enempään riittänytkään. Oisko Oodinkaan, mene ja tiedä. Eläinlääkärissä oli oma itsensä ja kun ei mun huomio riittänyt ihan koko aikaa täysin kaikille kolmelle (kun yhtä piti rokottaakin), niin blondi pisteli menemään ympäri huonetta ja ihmetteli erikseen kaikkien tavaroiden ja vempeleiden olemassaoloa. Utelias. Edelleen :D Päivällä piti taas Andylle olla puistotätinä ja sehän son rankkaa hommaa. Mutta hyvin Oodi Andyn hoitaa ja vahtii, ei siitä oo epäilystäkään. Hennakin saa jopa nykyään taas pusuja eli Andyn myötä kylkikarvojen kuivaaminen (huhtikuussa) on annettu anteeksi. Eihän tuossa kauaa mennytkään :D

Fanny: Fanny ei ainakaan edistänyt koirien töissä lepäämistä, halusi kai varmistaa, ettei maailman kiltein koira -titteli nyt varmasti enää tule itselle, sillä Fanny todisti, että takahuoneessa voi huutaa. Ihan noin vaan huvikseen. Ei auttanut reipas ravilenkki ennen kuin töihin mentiin eikä se, että seurassa ei varmasti ollut valittamista. Ja eihän tuossa aamulla jo ollutkaan ollut ohjelmaa kuin vasta seitsemästä asti. Kunhan nyt kiljahteli ajankuluksi, tylsäähän tuo ois muuten ollut. Siis siihen asti kunnes rankaisin haukkupannalla. Ehkä Fannylla oli vaan huono päivä. Kai niitä kaikilla kilteillä tyypeilläkin joskus on. Onneksi sentäs aamummasta oli Andyn vetämät hipat takapihalla. Päivä ei siis ainakaan alkanut huonosti, kun oli leikkiä ja lenkkiä. Ilo näytti olevan kyllä molemminpuolista, kun nuoriso pisteli pennun kanssa menemään pitkin pihaa, minkä tassuistaan ennätti. Kyllä ainakin nyt uni maittaa ja ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Ehkä ens kerta töissä menee Fannyltakin jo kiljahtelematta ja on sieltä pahempaakin konserttia joskus kuulunut ;D

Myrtti: Jatkoi maailman kilteimpänä koirana oloa. Oli kaikkien kaveri ja erityisesti Andy sai taas menojalan vipattamaan. Niinpä nähtiin taas sheltti-borter -leikkiä muidenkin kuin Oodin toimesta :) Töihin Myrtti reippaili irti ja töissäkin neiti oli niin ihanan rauhallinen, osaa rauhoittua töihin yhtä hyvin kuin siskonsa, vaikkei kokemusta viä kovin montaa kertaa olekaan. Päivän epämiellyttävin hetki oli ollut, kun Joni toi Myrtin töistä kotia ja jätti neidin tänne Zeldan, Fannyn ja Oodin kanssa. Ei kiva. Mutta siitäkin selvittiin ja elämä otettiin vastaan niin kuin se tuli. Nyt Myrtti toimii jalanlämmittimenä maaten mun toisen jalkapöydän päällä, tärkeä virka se on sekin.

Zelda: Letkeää menoa, turhaahan tuo elämässä kiirehtiminen olisikaan. Tai no, pari kertaa tais tulla kiirehdittyä pöydälle katsastamaan ruokatarjontaa, me kun ei Jonin kanssa opita sitten millään, et ruokaa ei voi jättää pöydälle. Ehkä me vielä tästä ja ainakaan vielä ei ole vahinkoa tapahtunut. Vahinko ei tule kello kaulassa, joten mahdollista olisi myös ostaa kello :D Kävisköhän siihen näiden herätyskello, se nimittäin herättää meidät väkisin joka aamu seitsemältä (tai no vasta tältä aamulta kokemusta, mutta en ole optimisti huomisenkaan suhteen) ..? :D Zeldan päivä koostui rennoista ravilenkeistä, rapsutuksista ja hyvistä päiväunista. Ei hassumpaa, olisin mielelläni ottanut tänään kyllä mallia :)