Verijäljellä

Tajusin tässä tänään, etten ole kirjoitellut mein viime viikon verijäljestä ollenkaan. Enkä myöskään heinäkuisesta paimennuksestamme, mistä on kuvia ja jopa saattaa olla videotakin. Korjaan tilanteen tältä illalta jäljen osalta, lampaisiin on pakko palata vasta myöhemmin ..

Meillä oli ollut jo kauan sitten Marjon kanssa puhetta, että mentäisiin verijäljelle koirien kanssa. Nyt vihdoin saatiin mun lomalla aikataulut yksiin ja niinpä me toissa viikonloppuna suunnattiin metsään kera Hipun, Oodin, Myrtin, Zeldan ja Fionan :) Jäljet me käytiin tekemässä perjantaina iltapäivällä ja lauantaiaamuna sitten koirat pääsi itse asiaan.

Hippu teki jäljen ihan ekana ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt neidin menosta. Viime vuonna Hipulla ei samanlaista hinkua jäljelle ollut kuin blondilla oli, mutta kyllä se veri silti kiinnosti. Nyt pitkän tauon ja miettimisajan jälkeen Hipulla oli selkeästi eri meno ja edes kymmenen metrin päässä tiellä kävelevä pariskunta koirineen ei saanut aikaan edes korvan heilautusta, kun Pikkumusta keskittyi vaan omaan menoonsa ja jäljen löytämiseen. Yhden kerran Hippu meinasi mennä hutiin, mutta nenä palautti Pikkumustan hyvin pian takas jäljelle. Palkat oli viety pakasterasioissa edellisenä päivänä paikalle (jotta eivät häviäisi sieltä kenenkään matkaan), mutta palkan suhteen homma meni vähän metsään, itse kun unohdin koko palkan :O Noh, kuivattua kanaa oli sitten kuitenkin tarjolla ja se kelpasi :P Ensi kerralla Hippukin saa jo selkeästi pidemmän jäljen :)

Oodi veti oodimaisella tyylillään, vauhtia ja varmuutta oli enemmän kuin Hipulla ja luonnon (puun) pakottama kulmakin meni ihan kuin vanhalta konkarilta. Paaaljon pidempää jälkeä siis luvassa ensi kerralla! :) Tästä on hyvä jatkaa, jospa jo ens viikonloppuna sit!

Tuossa linkitettynä Marjon kuvaama video tyttöjen menosta. Kerrankin jotain tallennettunakin, kiitos Marjo! :)


Hippu ja Oodi verijäljellä

Myrtille homma ei ihan auennut, toisin sanoen neidillä ei ollut kiinnostusta vereen ollenkaan. Käytöksestä huomasi Myrtin kyllä veren huomaavan, mutta se ei herättänyt mitään sen suurempaa kiinnostusta. Ihan näin helpolla neiti ei tästä harrastuksesta pääse luistamaan, vaan toinen kerta saa toden sanoa ;D Sitä kuitenkin viä odotellaan hetki ja annetaan ajatuksen lämmetä ensin.

Hieman oli pilkkuvirheitä omassa muistamisessa jäljen pituudessa (hups! :D), joten asiaan uudemman kerran tutustuttuani (kaikki tieto oli se, mitä viime vuodelta päähän jäi) saavat tytöt tosiaan reilusti pidemmät jäljet ensi kerralla ja palkatkin tulevat olemaan paremmat (lupaan!). Toivomme ensi viikonlopulle sateettomia kelejä, kiitos :)