Saukko ja sen sisko

Käytiin taas eilen Koirasportilla tyttöjen kanssa uimassa. Aamulla lenkki Sussulle, jonne koirat jäi mun työpäivän ajaksi. Töitä 6h. Neljältä Sofia tuli Oodin, Myrtin ja Zeldan kanssa kaupalle, josta Joni meidät sitten kaikki nappasi kyytiin (tai no mä kyllä koko reissun ajoin :D) ja sitten matkamme kohti Laukaata alkoi :)

Näin paperilla se kieltämättä vaikuttaa aikas älyttömältä ajaa lauantaina töiden jälkeen 4h autolla, jotta koirat pääsee uimaan, mutta kun seura on hauskaa matka sujuu kuin siivillä (jopa huonosta säästä huolimatta) ja koirien takia sitä aikas monta asiaa on valmis tekemään :) Ne kun niin nauttii koko poppoo uimisesta!

Oodi veti taas uimisensa ihan uudelle tasolle. Kun viimeksi ideana oli rampille päästyään aina uudestaan hypätä takasin altaaseen, oli nyt ideana, ettei rampille tulla ollenkaan vaan blondi veteli ihan omia uintikuvioita ympäri allasta. Kun olisi ollut meidän ihmisten mielestä tauon paikka ja pienen hengähdystauon kuivalla maalla, pisteli Oodi menemään uiden karkuun, minkä jaloistaan ennätti ja uittaja sai suorastaan juosta blondin perässä pitkin allasta. Oodia ei siis todellakaan voi uittaa ilman liivejä, koska muuten neitiä ei koskaan saisi pois altaasta :D

Myrttikin muisti viime kerrasta, mikä idea oli ja ei tarvinnut veteen edes houkutella, kun Myrna meni ihan omaehtoisesti itse uimaan. Siskon perässä tietenkin usein, mutta kaksinhan tuo on aina kaunihimpi <3 Zeldakin ensikertalaisena ui vaan muutamat kerrat rampille ja sen jälkeen pääsi uimakerhoon mukaan Oodin ja Myrtin kanssa, mikä toi selkeästi varmuutta ja turvaa uudelle uimarille. Myrtin kanssa Zelda ui useaan kertaan kylkimyyryä, se toimii siis tavalenkin lisäksi myös uidessa :D

Alma ui alkuun porukassa ihan nätisti ja selkeästi innokkaammin kuin viimeksi. Lopussa väsymys ilmeisesti sai aivoista ja lopustakin järjestä vallan ja Alma koitti omia koko altaan itselleen. Alma ui muiden perässä ihan apinan raivolla ja yritti kerran näppästäkin hampaalla, kunnes Alma sen jälkeen joutuikin muista eristyksiin. Toivomme, että ensi kerralla se mukavampi persoona on sitten taas uimapuuhissamme mukana ;D

Koska Myrtti voisi sanoittaa Cheekin biisin uudestaan ("Tukka irti") oli lopputulema uinnista tämä:

 Ja koska Oodilla on puolestaan täydellisen prinsessatukan teko kesken, oli Oodin tukkasaldo tämä:

Lopputulema koko uinnista oli neljä onnellisen väsynyttä koiraa tai no oikeastaan viisi, sillä Hippu oli onnellisen väsynyt vietettyään mukavan päivän Sussun porukan kanssa :) Kiitos taas kerran päivästä Sussu ja Sofia! Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa rento ja rauhallinen sunnuntai:

P.S Nää kuvat oli tosin otettu mummulta viime viikonlopun jäällä hilluntojen jälkeen ;)
P.P.S Ja ihan reporankoina me ei kyllä tätä päivää maltettu maata, käytiin nimittäin Jonin kanssa aamulla hilpaisemassa nelisen kilometriä Oodin ja Myrtin kanssa eli juoksukausi on nyt sitten virallisesti korkattu. Ja Myrna oli ekaa kertaa canicross -vermeissä kiinni, muutaman haparoivan sadan metrin jälkeen juoksu sujui Myrtillä kuin vanhalta tekijältä, kun olivat Oodin kanssa hihnanjakajalla kiinni joustohihnassa ja sillä mun vyötäröllä. Tämä harrastus lisätään siis kesäksi hääkuntoon -harrastuksiin. Huomenna sit vuorostaan lumikenkäilyä jäällä :)

Koskaan ennen ..

.. ei oo mun blogissa ollut näin hiljaista ja kirjoitustaukoa tauon perään. Se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö meille kuuluisi mitään puhumattakaan siittä, ettei me harrastettaisi mitään, vaan kaikki aika menee niin tehokkaasti tyttöjen kanssa harrastaessa (ja töissä), ettei aikaa vaan kirjoittamiselle löydy :(

Kohta bussi kutsuu keskustaan kaason kanssa hääasiolle, mutta sitä ennen muutama huomio meidän elämästä:

Hipun häntäkarvat Tänä aamuna koin järkytyksen, kun tytskien kanssa katottiin sohvalla Greyn anatomiaa ja Hilma kurkki etujalat ikkunalaudalla ulos. Pikkumustan häntäkarvat meni sohvaa pitkin (!) neidin seisoessa. Muutaman päivän oon tässä katsellut, että näyttääpä sen häntä jotenkin kummalliselta, mutta se on siis siksi, että siinä on karvaa. Jos tämä on sterkan jälkeistä tukan kasvattamista, niin vähän salaa innolla odotan, et jos Hippu saisi ensimmäisen turkkinsa ikinä :)

Lumikenkäily tuntuu olevan koko porukan suosiossa. Vasta muutama kerta takana, mutta me ihmiset ollaan jo koukuttuneita eikä nuo karvaisetkaan ole vastaan sanoneet, kun pääsevät aina tunniksi jäälle juoksemaan reikäpäinä eikä polut rajoita liikkumista vaan ees-taas-suunnassa :)

Uinti palasi tyttöjen elämään viime sunnuntaina ja lauantaina suuntaamme uudestaan vesileikkeihin. Oodille jo yksi uintikerta tuntui tekevän ihmeitä (vai sekö se sit oli), mutta ainakin treeneissä eilen oli aivan erilainen tyttö kuin viime viikolla. Hippu ei ui, päätin sen yhden viime talvisen kokeilun jälkeen Pikkumustan kanssa jättää tuon harrastuksen pois listalta, kun se ei selkeesti oo sen juttu. Oodi sen sijaan veti ihan yllärit, kun viime talven kolmen kerran jälkeen muisti heti, mistä on kyse eikä blondia meinannut saada altaasta pois. En tiä ehk hauskempaa tyyppiä, kun blondi on kyllä näissä jutuissaan niin omanlaisensa :D Ei haittaa, et tukka kastuu kunhan vaan pääsee altaaseen h-y-p-p-ä-ä-m-ä-ä-n,  muuten ei sinne uimaan voi tietenkään mennä :D Alma ottaa uinnin enemmän kuntoutuksen kannalta ja Myrtti puolestaan seurasi siskonsa uintia ja tuli siihen tulokseen, et ei voi olla kurjaa hommaa, kun siittä voi olla nuin innoissaan :D Saas nähä, nähdäänkö lauantaina jo uimahyppyjä Myrtinkin osalta ;D

Hipun aksat Tähän mulla ei oikeastaan ole sanottavaa. Moon sanaton. Joni on tehnyt aivan mielettömän työn Hipun kanssa ja nyt reilun puolen vuoden jälkeen se alkaa tuottaa tulosta. Ei enää joka viikkoista pään seinään hakkaamista, vaan MIELETÖNTÄ MENOA! En ehkä kestä! :) Moon nuista niin ylpeä, etten oikeasti välillä tiedä miten päin oikein olisin. Jopa kontakteja on menestyksekkäästi ollut radan osana eli oikeasti se alkaa näyttää siltä, että kisaura parilla lähestyy :) Varmasti vaatii treenikertoja myös kisoissa, jotta saadaan tekeminen samalle tasolle kuin treeneissä, mutta näiden treenien pohjalta se on hyvä ponnistaa!

Oodin aksat Oodilla on ollut hieman väsymystä ilmassa, kun on ollut aikas paljon menoa ja meininkiä, mutta eilen oli sellanen täräkkä tyttö mulla treeneissä, et ihan hikeen sain itseni juosta ja palloakin tapettiin taas entiseen malliin. Liekö tosiaan uiminen tehnyt hyvää vai mikä, mutta eilen ei menosta virtaa puuttunut. Oodin kanssa treenaamiset on tällä hetkellä vähemmällä, kun aikas paljon yritän nyt keskittyä Myrttiin, kun Oodin kanssa homma on kasassa ja siskosta ei oikein voi sanoa samaa :D

Myrtin aksat Tästä aiheesta saisi oman romaanin, jonka voisi jakaa puoliksi: onnistumiset ja epäonnistumiset. Mä halusin Hipun ja Oodin välimuodon ja sen mä kyllä sain. Vauhtia: kyllä. Irtoavuutta: kyllä. Järkeä: ei. Yhteisymmärrystä: saattaa olla, mutta myös olla olematta. Aikas lailla flikkain puolessa välissä siis oikeasti :D Eiliset treenit oli taas ihan fiaskot vuorostaan, kun viime viikolla Myrtti teki ekaa kertaa kuusi keppiä ja nollarataa niin, et mulla oli käsikarvat pystyssä, ku oli niin hienoa. Eilen tuli tasapainotustreeni, Myrtti oli kuin liukas saippua käsissä, lipsui holtittomasti joka suuntaan ja pelastuksen pelastuksella saatiin ehkä rata menemään sinnepäin. Ehkä :D Muutamia aivan loistavia ohjauskuvioita, mitkä toimi, ne jo tiesinkin etukäteen, mut sit taas tasapainoksi jotain niin vaikeaa (meille), et voi hyvää päivää. Kaveri on liukas ku silakka ja kun logiikkaa ei ihan aina näy olevan, ni siinä sitä meille Essin kanssa miettimistä :D Myöskään keppejä Myrtti ei osannut tällä viikolla, joten saa nähdä, mihin tällä osataan-ei osata -sahaamisella vielä päädytäänkään .. No ei, eilen ongelmana oli se, ettei Myrtti kyennyt pallolta keskittymään mihinkään suuntaan eikä ehkä niinkään itse kepit. Edelleen tasapainoilemme sillä ohuen ohuella nuoralla sen suhteen, koska palloa voi käyttää ja koska taas ei.

Onnellista uutta vuotta!

Uutta Vuotta otettiin vastaan rauhallisissa merkeissä. Kävelin eilen töistä päästyäni kotiin ja pauke oli jo siinä kohtaa aika korvia huumaava. Onneksi kukaan mein tytöistä ei raketteja pelkää, joten saatiin kävellä aikas normisti kotia, mitä nyt välillä vilahti valoilmiö taivaalla. Sisällä tytöillä riitti puuhaa, kun seurana oli oman porukan lisäksi partanokkapojat Eddy ja Andy, PiKa sekä harvinaisempana ystävänä podengo Yoyo. Ihan vuoden vaihtumiseen asti ei karvainen porukka jaksanut vaan nuorisokin sammui rankan juhlinnan tuloksena jo ennen puolta yötä :D

Ilta sujui vauhdilla ja ikää pidennettiin kyllä taas useammilla vuosilla naurumäärästä päätellen :D Jotenkin kokonaisuudessaan jäi sellainen fiilis, että tästä vuodesta tulee hyvä :) Toivottavasti fiilis on oikeassa ja miksei olisikaan .. Ihania suunnitelmia alkaneelle vuodelle on agilitykisoista meidän häihin ja kaikkeen siltä väliltä :)

Tää päivä ollaan nyt sitten vaan huilittu, huomenna palataan taas omatoimitreeneihin. Viikonloppuna käytiin kahdesti hallilla Hipun ja Myrtin kanssa. Toisena päivänä oli ratatreenipäivä eli hallilla oli valmiina koko kentän mittainen rata, jota sai vuokrata. Me otettiin tytöille puolituntinen ja siinä ennätti hyvin useamman pätkän molempien kanssa tehdä. Toisena päivänä sit otettiin keppi- ja kontaktitehotreenit Sussun porukalla vahvistettuna ja samalla lailla meinataan nyt jatkaa viikottain, jotta päästään kaikki kevääksi kisakuntoon :)

Ei kyllä meinaa mulla ymmärrys riittää, miten hienosti Hippu ja Joni menee. Ei sillä, etteikö asian eteen ois tehty töitäkin, mutta silti. Mun kanssa Hippu ei osannut keppejä, kielsi kaikki kontaktit ja jos sattui niille menemään, niin ei puhettakaan 2 on 2 offeista, rata ei sujunut muutamaa estettä pidemmälle ja takanaleikkaukset olivat totaalipannassa. Ja kaikki edellä mainitut onnistuivat parilta nyt viikonloppuna. En edes tiedä pakahtuisinko eniten ylpeydestä kontakteista vai siittä, että Hippu teki Jonia vilkaisematta esteitä, vaikka Joni takanaleikkasi kahdesti peräkkäin! :) Oon niin iloinen nuitten menosta, ettei järkeä! Nyt vaan tehotreenillä tämä kaikki myös radalla toimivaksi, niin kesällä näitä ei taida pidätellä enää mikään ;D

Myrtti on edistynyt puolestaan kepeissä ja vetää neljä keppiä sellasella tyylillä, ettei puolestaan järkeä. Sussu heittikin, että tuolla tyylillä Myrtistä taitaa tulla mein porukan kepittäjä :D Kuusi keppiä on onnistunut kahdissa treeneissä jo (missä niitä ollaan kokeiltu), joten siinä odotetaan sitä Suurta Lamppua syttyväksi tulevien treenien aikana. Keinulla neiti on aivan reikäpää, hyvin sujuu treenit, mitään epävarmuutta ei ole vaan täysiä keinun päähän just niiko kuuluukin. A ollaan edelleen tehty juoksuversiona ja toivon, että sellasena se saatas pitääkin. Ainakin treeneissä Myrtti tekee A:n maha A:n harjaa viistäen eli parempaa tyyliä saa hakea. Toistoja, toistoja ja toistoja niin luulen, että tällä linjalla voimme jatkaakin. Puomi toimii, Myrtti tietää tassujen paikan hyvin 2 on 2 offilla ja vauhtia on. Ihan joka kerta maltti ei meinaa riittää vapautukseen asti, mutta toistoilla tässäkin varmuuteen päästään. Koko puomia tehdään välillä ja sit useita toistoja alastulon pätkällä, kaikki toimii :)

Oodi on pitänyt tän viikon aksataukoa, torstaina Essi hieroo Oodin ja sunnuntaina Oodi palaa baanalle, kun päästään Elisa Hietalon tavoitteelliseen agilityvalmennukseen. Ainakin nyt näyttää ihan lupaavalta, että omissa kisoissa juoksisin ykkösissä ja kakkosissa, mutta katsellaan ;)

Uusi vuosi

Huomenna se alkaa. Uusi vuosi. Ei vielä kyllä yhtään tunnu siltä, et oltais jo vuodessa niin pitkällä, mutta onneksi tästä huolimatta illalle on ihania suunnitelmia Uuden Vuoden vastaanottoon :) Henna ja Essi laumoineen tulevat illaksi meille eli menoa ja meininkiä ei tule puuttumaan, kun kuuden ihmisen lisäksi mukana ovat kahdeksan koiraa :)

Uuden vuoden aatto ei oo koskaan aiheuttanut (onneksi *koputtaa puuta*) kummempia järjestelyjä. Kukaan koirista ei raketteihin reagoi, mutta ollaan silti hoidettu päivän lenkit ennen 18 ja yöllä sitten vaan pienet pissitykset. Itse ääniä ei koirien kanssa sinänsä tarvia varoa, mutta koitan välttää viimeiseen asti kauempana rakettien ampumapaikoilta ihan vain siksi, ettei mitään vahinkoja pääse vaan sattumaan. Vähän ehkä ylivarovainen saatan olla, mutta toisaalta kaikki rakettien ampujat ei ihan aina selvinpäin taida olla, niin parempi katsoa kuin katua.

Joulukin oli ja meni. Niin sitä kovasti aina joka vuosi odottaa ja sitten se vilahtaa ohi ihan pienessä Lauantaina oltiin Jonin isällä viettämässä joulua, aaton aattona suunnattiin Jyväskylään mummulle ja sitten itse aattona oltiin äipän luona. Joulupäivänä kurvailtiin sitten Kangasniemen mummin kautta viä anoppilaan syömään jouluruokia eli kaikki sukulaiset tuli kierrettyä. Nyt ei Myrtilläkään taida olla enää yhtään paikkaa, missä ei olisi päässyt käymään ja näyttäytymään :)

Jouluherkuista yllärein oli kyllä aurajuusto, mikä paljastui (konkreettisesti) Oodin suosikiksi. Ruokakassi lattialla sen aikaa, että saatiin ulkovaatteet riisuttua (silloin, kun oli vielä niitä pakkasia, tänään onnellisesti vain yksi aste pakkasta *huokaa onnellisena*), niin jo oli blondi ennättänyt kielensä kanssa nuolemaan aurajuustoa :D Ehkä emme tätä suolaista herkkua perinteeksi kuitenkaan koirien kanssa ota, mutta onneksi herkuttelija oli sentäs Teräsmaha-Oodi, niin vahinkoa ei sen enempää päässyt käymään.

Joululahjoissa paljastui kyllä niin taas tyttöjen luonteet. Olin paketoinut Racinelin naudannahasta tehdyt aktivointilelutyyliin muotoillut rullat ja laittanut niiden sisään kuivattua kanaa. Ideana oli siis avata ensin lahjapaperi ja sitten keksiä, kuinka kanat saa nahan sisältä pois. Oodi avasi tehokkaasti, mutta siististi paketin, pyöritti pari kertaa rullaa todetakseen, että näin ei homma hoidu ja repi rullan toisen pään auki ja söi kanat. Alma nautti tilanteesta hyvin mäyräkoiramaisesti ja repi, repi ja repi ihan vaan hajottamisen ilosta. Paperit meni kaikista tehokkaimmin silpuksi, sen jälkeen nahkarullasilpuksi ja tuli ne kanatkin siinä hötäkässä jossain kohtaa syötyä, mutta ne ei olleet pääasia vaan nimenomaan se hajoittaminen. Hippu rikkoi paperit, mutta sen jälkeen homma menikin vaikeaksi. Pikkumusta kun ei oikein ole tuon rikkomisen kannalla, vaikka se olisikin sallittua, joten Hippu oli sillä kannalla, että kanat kyllä tulevat ulos, kun tarpeeksi kääntelee ja vääntelee. Ei vaan tulleet, kun olin ne itse saanut sinne just ja just vängättyä, joten loppuun yrittäminen palkittiin ja mä saatoin vähän auttaa Pikkumustaa ongelmassaan. Myrtti puolestaan oli perinteisesti omalla linjallaan eli ei oikein intoontunut aktivointipeleistä. Vähän yllytettynä repi joulupaperia, mutta sekin jäi kyllä puoleen tiehen koko homma. Itsessään nahan syönti oli neidille sopivaa puuhaa, mutta todettuaan, ettei kanat ole sieltä rullasta tulossa helpolla, niin luopui yrityksestä ja antoi olla. Vielä on meillä Myrtin kanssa pitkä matka siihen, että jos vähän yrittäis, niin yritys palkittaisiin ;) Aktivointipallon kanssa ollaan yritetty asiaan helpoimman kautta harjoitella, mutta siinäkin on se pikku Mutta. Nimittäin se Pallo. Pallo sumentaa neidin järjen siinä määrin, ettei ole kannattavaa miettiä, kuinka sen sisältä saisi makupalat, kun itsessään pallo on jo palkka :D Jatkamme harjoituksia .. :)

Hyvää joulua! :)

Siihen se livahti ..

.. Myrtti. Kainaloon, sydämeen, arkeen, elämään .. Lipaisi kielellä naamaa ja käpertyi kerälle viereen. Ihan liki painautuneena voi onnellisena korvat luimussa heilutella häntää. Se heiluu pelkästä katseesta. Ihan ko Hipullakin <3

Niinpä meillä viime sunnuntaina vietettiin tuplasynttäreitä. Ihan en kolme vuotta sitten olisi uskonut, että näin on. Itse asiassa en sinnepäinkään. Elämä menee välillä ihan muuten kuin osaisi arvatakaan.  Mutta niiko Oodin kanssa jo aikoinani totesin, tällaiset yllätykset ovat juuri sitä parhautta elämässä.

Myrtti on kyllä aivan uskomattoman helposti sulautunut meidän elämään. Jotenkin huomaamattomasti ja silti Myrna tuo omalla persoonallaan ihanan lisänsä meidän perheeseen. Anopilla ja appiukolla vierailtiin molemmilla kuluneella viikolla eikä kummankaan kanssa tainnut juuri olla ollut puhetta siitä, että Myrtti meille on muuttanut. Eipä sitten sisään mentäessäkään sanottu asiasta mitään ja aikas pitkään siinä meni molemmilla tajuta, että joukossa onkin yksi enemmän kuin ennen :) Myrtti kun ei itsestään numeroa pidä, mutta oli se kyllä tehokkaasti kainaloon tunkemassa kainalopaikan vapautuessa. Ei siinä paljoa haittaa, vaikkei aiemmin olisi tavannutkaan, rapsutukset ihan kiinni maaten on kyllä parasta, elämys se siinä on tärkeintä.

Ainoa kerta, jolloin muistan Myrtistä olleen vaivaa, oli viime viikolla, kun Hippu oli kipeänä (taas raasun maha reistaili) ja Myrtti päätti sitten käyttää tilaisuutta hyväkseen ja blokkasi Hippua katseella niin, ettei pikkumusta voinut mennä minne halusi (esim. tulla mun luo) ja samoin puolusti katseellaan palloa. Ääntäkään Myrtti ei tässä päästänyt, mutta herkkis-Hippu ja viä vähän pipinä otti heti Myrtin katseen tosissaan. Myrtti sai kyllä meiltä ihmisiltä välittömästi palautetta siitä, ettei näin meillä toimita ja pari kertaa vielä yritettyään jätti Myrtti asian sikseen. Sen jälkeen asiasta ei ole onneksi tarvinnut enää keskustella eikä mitään ongelmaa ole ollut :) Lenkillä kulkevat kylkimyyryä treeneistä tullessa ja eilenkin nukuttiin kaikki yhdessä läjässä päikkäreitä eli no hard feelings <3

Myrtti 3v