Facebook piippaa. Se pitää nykyään ihan ihmeellistä ääntä ilmoittaessaan, että jotain tapahtuu. Nyt just tapahtuu paljon, eikä se todellakaan auta näitä silmänurkkiin pyrkiviä kyyneileitä pysymään silmissä. Tänään oli meille Oodin kanssa ikimuistoinen päivä ja niin moni ihana ihminen ottaa siihen osaa nyt Facebookissa, aiemmin hallilla halaten ja onnitellen. Nyyh :')
Kahdet kisat ennätettiin tässä välissä kisata sen jälkeen, kun lupa kolmanteen SERTiin saatiin ja koska kolmas kerta toden sanoo, niin tänään saadaan Oodin nimen eteen lisätä FI AVA <3
 |
kuva Jaana Rautio
Tuo katse <3 En vaan tiedä mitään kauniimpaa koskaan nähneeni <3 |
Tästä se lähti:
Jospa sitä joskus ykkösissä uskallettas kisata. Oishan se ihan kiva kakkosiinkin nousta. Mutta kolmosiin ei. Ei ehkä koskaan. Ei kai se ole edes mahdollista osata tällasen aloittelijan. Muutama kisa myöhemmin kakkosissa vannoin, että potkin rimat alas itse, jos alkaa nollia kolista. Mä en niin ole valmis (Oodiinhan tää ei liittynyt sanallakaan). No, kohtalo hoiti asian mein puolesta ja 15kk Oodia pelotti keinu. Sen jälkeen mäkin olin jo kyllääntynyt kakkosten ratoihin ja tajunnut, että kyllä me ehkä kolmosiin kehdattas mennä. Ekoissa kolmosen kisoissa (vitosella) palkintopallilla ja muutama kisa myöhemmin eka nolla. Ja sitten toinen. Ja kolmas. Mitä ne näillä tehdään!? Ei ainakaan SM-kisoihin mennä. No mentiin silti. Menneenä kesänä oltiin ekaa kertaa myös karsinnoissa. Koko ajan tavoite on ollut, että haluaisin Oodin valioksi. Tavoite, joka oli kaiken yllä, SM:t ja karsinnat on kivoja tapahtumina, mutta ei mulla niiden suhteen ole suurempia ajatuksia.
Mitäs siis sitten seuraavaksi? ;D En tiedä. Se ei ainakaan muutu, että rakastan tehdä tuon blondin kanssa maailman eniten ja nautitaan joka radasta yhdessä <3
