keskiviikko 29. elokuuta 2012

Avo eri 2 SA

kuva Petteri Ovaskainen - kahvi.otukset.fi
Rakko jalassa, Oodi hepakassa agilityhallista ja avoimen luokan kokoomakehästä melkein myöhästyneenä (just ja just ennätin hihnan vaihtaa, ei tarvinnut edes miettiä tukanlaittoa, HUPS! ;D) en olisi osannut uskoa, että lopputulos on tällainen :)

"Sable & white, excellent for type & quality, lovely head & eyes & expression, good front & hindquarters, lovely length of tail, presented and handled extremely well, tail needs to settle more, just needs to mature but will have a bright future". Avo eri2 SA

Niin ko Henna sanoi erkkarin jälkeen, emme voi muuhun päätyä kuin että barf rocks! Kyllähän edelleenkin arvostelussa lukee, että blondin tulee viä kehittyä, mutta tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut menestyksen esteenä. Tukkaa oli, massaakin oli eikä valituksen aiheena ollut enää kuin kehäesiintyminen. Mites se menikään, et ojasta allikkoon sitten, vai ..?

Viimeksi oltiin näyttelyssä Seinäjoella lokakuussa, sen jälkeen ei oltu näyttelyhihnaa nähtykään :( Juu, mun moka, liikaa luotin siihen, et tehtiin hyvät pohjat pentuna ja Oodihan on elämänsä ollut Esiintyjä, hingunnut oikein kehään. No, se että erkkari järjestettiin mein agilityhallissa ei varmasti auttanut asiaa, mutta oltiin kyllä blondin kanssa pihalla ko lumiukot (mut voi tähän lukea, koska kuka oikeasti meinaa missata sen vuoden ainoan kehän!?).

Pöydällä blondi ei tosiaan ollut rento oma itsensä. Liikkeessä häntä liehui missä sattuu, blondi vasten tapojaan tuijotti kehässä mua kuin katseellaan anoen, et sano se putki -käsky, kyllä sen putken täältä löydän, vaiks se ei just näkyvissä olekaan!! Hävetti niin, että oisin halunnut vajota maan alle. Ja tiän, ei tää mikään maailman vakavin asia ole, mut silti. Hävetti niin paljon, et ens kertaa varten kyllä taas muistutellaan mieleen, et mikä homman nimi on. Mä sentäs osasin kävellä kolmion oikeaan suuntaan. Tai ainakin mä luulen niin.

Tuomarinsihteeri käveli luo punaisen nauhan kanssa. Mun näyttelyistä pihalla olevat aivot raksutti hetken niin, että varmaan yleisökin sen kuuli. Erittäin hyvä? Ei kun .. Siis erinomainen :) Hävetti melkein kahta kauheemmin, mullon hieno koira ja sit koitan tuhota sen esiintymisen omalla idiotismillani. Aloin valmistautua Sawo Show shoppailuihin, koska perinteistähän (niin näissä mein kaikissa, niin monissa näyttelyissä), ettei Oodi ole viä tarpeeksi valmis pärjätäkseen jatkossa ..

Vanhatalon Kaisa tuli sit kysymään, et saisko hän viedä Oodin kilpailuluokkaan ja mä tottakai suostuin. Heidän kehään mennessään tajusin, et kahdeksan koiraa 20stä oli saanut erin, Oodi heidän joukossaan ja siin kohtaa se tuntui iskevän otsaan, et ei se eri ihan helpolla tullutkaan. Tuomarin kätellessä Kaisan Oodin kanssa toisiksi mä tärisin niin, etten meinannut pystyssä pysyä. Mun Oodi, mun maailman kaunein kultainen blondini <3

Ei tosiaan ihan se, mitä lähdettiin hakemaan, mutta ilolla tuo tulos otettiin vastaan. Ajatuksena oli, et pakkohan son erkkariin mennä, sen kerran kun se on aamulla kotoa kävelymatkan päässä ;D Nyt tuntuu, et näyttelykärpänen pääsi puraisemaan tätäkin perhettä .. Ei tuon tauotta tippuvan tukan kanssa se helppoa tule olemaan, mutta nyt kolutaan kaikki mätsärit ja harjoitellaan niin, että ollaan taas yhdessä yhtä päteviä kuin oltiin ennen :)

kuva Riitta Kekkonen

Oodi ekassa näyttelyssään pk-seudulla kesäkuussa 2010. Tähän me taas pyritään .. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti