torstai 16. elokuuta 2012

Kääpiönimi Utelias

Jos Oodi olisi yksi Lumikin seitsemästä pienestä kääpiöstä, olisi Oodin nimi ehdottomasti Utelias. En tiä, oonko koskaan tavannut nuin uteliasta koiraa, varsinkin jos ottaa huomioon, että ikää on jo kaksi ja puoli vee eli mistään pentumaisesta maailman ihmettelemisestä ei oikein voi olla kyse. Tai siis voi, mutta itse ihmettelijä ei ainakaan pentu ole :D Ja siinä ei silloin haittaa ei märkä, ei muta, ei mikään, kun Utelias pistää menemään, uteliaisuus voittaa kaiken, eikä tukasta tarvi silloin välittää.

Vietettiin sunnuntaipäivä mummin luona Kangasniemellä ja mein äippä ja pojat oli siellä kanssa. Oltiin Jonin, Oodin ja Alman kanssa siä vähän ennen äipän porukkaa ja oli sitten ollut jo etukäteen puhetta, että voitaisiin viettää aikaa siinä takapihalla, kun mein tytöt siin niin hyvin viihtyy. Hippu oli jäänyt aamusta Sussun porukalle hoitoon, kun se oli sille mieluisampi päivänviettotapa. Hyvä, että sisälle mummin luona ennätettiin, niin jo Oodi alkoi ääneen kertoa, miten takapihalle on päästävä he-ti! Kyllähän se vahvasti tytöillä on muistissa, että siellä on ennenkin saatu seikkailla ja sinnehän seikkailut sitten tälläkin kertaa veivät.

Mummilla on pieni oma takapiha ja sen takana aukeaa koko rivitalon yhteinen piha, mikä pusikkoineen ja polkuineen ulottuu rantaan asti. Tutkittavaa ja ihmeteltävää siis löytyi, kun tytöt painelivat irti koko takapiha-alueella. Alma keskittyi enemmän kuopankaivuuhommiin laiturin alla, kun taas Oodin piti loikkia kiveltä kivelle, käydä tutkimassa kaislikko, polut, hyppiä lisää kivien päällä ja välillä neiti näytti viilettävän kauempana olevalla pitkällä laiturillakin, välillä meihin päin vilkuillen.

Sen verran Oodi kävi sisällä huilimassa, et mein syönnin ja kahvittelun aikana neiti otti pikaunet mun vieressä ja muuten piti taas mennä. Välillä Oodi oli ilman muakin takapihalla, pojat sen perään sitten vähän katsoivat ja Oodi kun on sellainen, ettei se mihinkään lähde (jollei jänistä tule :D), kunhan ihmettelee elämää vaan.

Niinpä illalla kotia lähtiessä meillä oli sitten kaksi täysin sammunutta koiraa eikä Hippukaan mikään pirtein ollut hengattuaan Zeldan kanssa koko päivän. Kellosta katselin, että tytöt oli melkein katkotta viisi tuntia siellä takapihaseikkailuillaan ja aina vaan virtaa näytti riittävän. Kotia tultua sitä ei sit ollutkaan, Oodikin heitti tassut kohti kattoa säkkituoliin huilimaan ja harvoin prinsessalta sellaista käytöstä näkeekään :D
___________________________________________

Seuraavana päivänä olikin sitten taas Prinsessan vuoro iskeä kehiin. Illalla Oodi nilkutti mun luo eikä käyttänyt ollenkaan etutassuaan. Mä jo heti tottakai huolestuneena, että onko neiti hypännyt divaanilta huonosti alas vai mitä on käynyt, mitään ei ainakaan itse oltu huomattu kummallista tapahtuneen. Otin Oodin syliin ja kannoin sohvalle, minne mentiin sit etutassua ihmettelemään. Tassu oli niin-kauhean-kipeä, ettei siihen olisi saanut koskea ollenkaan. Vähän aikaa tutkin anturavälejä ja taivuttelin jalkaa tutkiakseni, että mikä oikein on vikana kunnes huomasin, että Oodi oli hammastellut tassua yhdestä kohtaa. Siitä kun kaivelin, niin märän kohdan alta löytyi pieni punkki, joka oli Oodin jalkaan napannut kiinni :( Hetken olin jo kuvitellut ilmojen oltua tässä välissä viileitä, ettei punkkiaineita enää tarvittaisi, mutta niin se vaan on laitettava vielä tytöille näköjään aineet niskaan :( Pelastin Prinsessan punkilta, mutta lopputulos silti oli, ettei jalalla voinut ollenkaan varata ja sohvalla huilatessaankin kannatteli Oodi Sitä Kipeää Etutassuaan ylöspäin, kun se ei voinut edes kunnolla sohvaan koskea. Voi meidän pientä .. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti