perjantai 7. syyskuuta 2012

Toipumaan päin :)

Jokohan sitä uskaltais huokaista ..? :) Pikkumusta makaa tuossa vieressä sohvalla, aamuruoka ja lääkkeet (antibiootti ja viä ainakin tänä aamuna tulehduskipulääke) syöty ja kohta sit aamu-ulkoilulle. Ilman kauluria on selvitty koko aika sillon, kun ollaan itse paikalla. Yöt ja töissäolot Pikkumusta viettää lampunvarjostimen kanssa, kun ei kuitenkaan ihan uskalla luottaa neitiin. Kolmisen päivää kuulemma riittää, joten varmaan sit huomenna päästään pysyvästi kaulurista eroon :)

Hippu leikattiin keskiviikkoaamuna ja sain reilun tunnin kuluttua puhelun eläinlääkäriltä, että kaikki oli mennyt hyvin :) Lauri sanoi pientä paksuuntumista olleen kohdunsarvessa (olikohan se tää sana), mut selkeästi ei kohtutulehdus ollut ennättänyt märkäkohduksi edetä ollenkaan. Aamulla toimittamani pissanäyte todisti Outin epäilyt oikeiksi eli ekaksi määrätty antibiootti oli aiheuttanut Hipulle virtsakiteitä. Antibiootti meni siis vielä vaihtoon ja taivas alkoi näyttää aurinkoiselta niin ko mun mielikin. En ois uskaltanut uskoa tähän vielä maanantaina, että kaikki vois mennä hyvin, kun Hipun pissaamisongelman huomattuani istuin Pikkumusta sylissä töiden takahuoneessa ja itkin.

Eka yö meni aamuyöhön asti sujuvasti, keskiviikkona saadut lääkkeet varmasti edesauttoivat asiaa. 5.47 heräsin siihen, että Hippu vinkui hengittäessään ja niinpä mä heräsin käyttään tytön pikapissalla, annoin ruokaa ja sit hetken päästä kipulääkkeen. Ollaan yritetty koko antibioottikuuri (+nyt kipulääkkeet) pitää huolta, et ruoka tulee eka ja lääkkeet vasta sit, sillä tähän kaikkeen ei kyllä sekaista mahaa enää Hippu tarviis. Näin son nyt viikon toiminut, toivomme samaa jatkumoa .. Tunnin verran ennätin valvoa, kun kipulääke alkoi ilmeisesti vaikuttaa, otin Himpen kainaloon ja sit nukuttiin viä yhdessä vierekkäin puoli yhteentoista asti.

Kyllä sitä eilen taas kerran oli kiitollinen työpaikastaan, ettei tosikaan. Iltavuoroon suuntasin pikkupotilaan kanssa tyttöjen sänky kainalossa. Hippu asettui sängylle nukkumaan ja nukkui siinä koko kolmituntisen ennen kuin Joni tuli hakemaan Maaritin välillä käyden ruokataukonsa Hilun seurana. Nukkuessa koko aika kuitenkin meni kertaakaan sängystä nousematta ja meitä odottikin ihan eri Hippu siinä kohtaa, kun Joni tuli hakemaan :) Häntä! Mä en muistanut (miten sen voi niin hetkessä unohtaa), miltä se näyttää, kun Himpen koko takapää heiluu hännän kanssa sen moikatessa meitä <3  Muutenkin neiti vaikutti tosi paljon pirteämmältä eli unet tekivät tehtävänsä :)

Illalla tulin yhdeksän jälkeen kotia eli taas viime näkemisestä oli reilusti tunteja. Hippu oli taas ison harppauksen hypännyt eteenpäin ja tuli pirteänä mua vastaan. Illalla neiti ei kovin kivuliaalta vaikuttanut (onneksi, sillä särkylääkemaksimi on se 1 tbl/vrk), mutta annoin vielä yöksi Arnica Montanaa ja yö meni tosi sujuvasti tällä kertaa (oli homeopaattisilla aineilla sitten vaikutusta tai ei).

Tänä aamuna Hippu oli siihen asti rauhallinen, kun itse heräilin, jatkoi vaan makoilua sohvalla. Ruokakuppi sai aikas vauhdikkaan ylösnousemuksen säkkituolin kautta alas lattialle (viritelmä, ettei Hipun tarvia divaanilta hypätä alas, vaiks se matala onkin) ja syömisen jälkeen neidillä oli selkeästi epämukava olla. Niinpä tosiaan särkylääke (minkä olin kyllä päättänyt jo eilen, et neiti saa viä tänään anyways) ja nyt sit ollaan odoteltu, et se alkaa vaikuttaa niin sois sit taas aamu-ulkoilun aika.

Alkaa tosiaan tuntua, et ehk voisin jo huokaistakin ja päästää tän kaiken huolen haihtumaan pois vihdoin. Tällaista huolta en kyllä suosittele kenellekään, olo on kuin rekan alle jääneellä. Tänään on onneksi vika päivä töitä tälle viikolle (ja tälle kuulle! :D), kun mun 4vk kesälomani alkaa. Tässä on nyt hyvin aikaa kuntoutella Hippu agilitykuntoon takas ja itsekin käydä vähän rentoutumassa Eiffeltornia ihaillen ;) Sunnuntaina suunnataan mummun luo, jossa kaiken parantava maharapsu on varmasti Hipun toipumisessa erityisen tärkeässä osassa (Hipusta on tulossa ihan Jesse kovaa vauhtia tuon mummun maharapsupakkonsa kanssa <3), ja Oodi jatkaa agilityharrastamistaan myös ilman mua käyden yhdet treenit Jonin kanssa ja kisaamaankin neiti on menossa ilman mua! :D

Pakko viä tätäkin kautta kiittää Outia, jolta oon saanut aina tarvittaessa (eli joka ilta :D) neuvoja ja tukea Hipun sairastaessa ja toipuessa! :) Samoin ilman Sussua ja Sofiaa ois elämä ollut kovin paljon hankalampaa, kiitos Oodin hyvästä hoidosta taas kerran! <3 On se ollut niin paljon helpompaa, kun on saanut keskittyä toipilaaseen nää alkupäivät, koska nehän ne vaikeimmat on. Tänä iltana me saadaan pussaava blondikin kotia, eikä Sofian taas muutamaan hetkeen tarvia herätä blondin kieli nenässään :D Ens viikolla vasta sit! ;D

1 kommentti:

  1. Hienoa kuulla että koiruus toipuu <3 jaksamista Hipulle vielä jatkoonkin! Reipas neiti :)

    VastaaPoista