Se EKA viikonloppu ..

Seköhän se kaiken muutti? :D

Jännitti niin älyttömästi kisata ylipitkästä aikaa toukokuun ekana viikonloppuna. Sain kuitenkin kasattua pääni ja tehtiin Oodin kanssa nollavoitto :)

Kesäkuussa Kajaanissa vähän jo nauratti, vaikka se oli vasta toinen kuun eka viikonloppu. Nollavoitto Kajaanista :) Keinu sujui kuitenkin vielä kieltämällä eli kokonaisuudessaan ei ollut syytä juhlia. Toivossa kuitenkin elettiin ..

Agirotu viikonloppu oli myös eka viikonloppu, osui heinäkuulle. Siellä jotain loksahti, sen melkein kuuli. Ei tullut nollavoittoa, mutta tultiin 37 koirakosta toiseksi, vaikka ohjaaja oli rampa. Tehtiin myös avo-sm radalla keinu onnistuneesti, mitä mun pää ei kyllä sit kestänytkään :) Mutta tehtiinpä keinu silti.

Elokuussa olikin sit jo sellanen olo, et täähän sujuu. Siihen jotenkin luotti. Palkintopallille sekin viikonloppu siis vei ja ykkössijalle, vaikkakin 10vp onnistuin radalla taas heilumaan. Keinu oli toka este ja Oodi teki sen täydellisesti. Mun hermorakenne ei taaskaan kestänyt ;) Muistan sen tunteen niin tarkkaan. Iho kananlihalla ja naama niin naurussa, että on vaikea käskyttää Oodia. Radan loputtua itkin enkä vaan saanut sitä loppumaan, pakahtuva onni tuntui väkisin puskevan silmäkulmista kyyneleinä.

Laukaassa käytiin juoksemassa se yksi rata syyskuun ekana viikonloppuna. Sateisessa säässä Oodi kaatui antaumuksella putkessa ja mä ennätin jo miettiä, että mitenköhän tässä oikein kävi, kun koiraa ei vaan putkesta meinannut näkyä. Muutamalla sadasosalla annettiin armoa voittajalle ja tultiin toisiksi saaden vihdoin sen kauan odotetun SERTin.

Koska tuo eka viikonloppu oli ekana kyseenalainen, sillä lauantai oli vielä elokuuta sunnuntain vaihtaessa kuun meni maailmankaikkeudella ehkä homma sekasin ja itsekin pohdin Kajaanin kisoihin lähdettäessä, että oliko edellinen viikonloppu virallisesti se eka, vai vasta se eka ois se eka kokonainen. Molempi parempi oli kai vastaus, sillä tämäkin viikonloppu toi palkintosijan 5 virhepisteellä (keinu). Ekan radan keinu meni täydellisesti. Toka keinu meni siihen asti hyvin, kunnes tuomari lähti lähestymään meitä Oodin ollessa keinulla ja Oodi väisti. Päätin, etten masennu, Oodi meni varmasti keinulle ja se oli tärkeintä.

Viikonloppuna startatessa lokakuun ekaa viikonloppua yritin toppuutella ajatuksiani. Vaikka koko vuosi kertoi siitä jostain syystä meille sopivasta ekasta viikonlopusta, ei se ikuisesti voisi jatkua. Etenkään kolmosissa. Etenkään näin aloittelevalle koirakolle. Viikonlopun saldo kaksi nollaa ja toinen niistä sijoituksella kolme sekä yksi vitonen. Kolme täydellistä keinua riippumatta siitä, miten keinulle tultiin tai siitä, missä tuomari oli. Yhdestäkään radasta ei ole pahaa sanottavaa (paitsi että ohjaajan kunto oli hävettävän huono, mutta en oo vieläkään saanut lupaa aloittaa juoksemista) ja kaikki radat olivat tosi sujuvia kokonaisuudessaan, mitä nyt sit pikkuvirheisiin (hyl :D) välillä sorruttiinkin.

Mukaan vuoteen mahtui ekojen viikonloppujen lisäksi omat kisat (ei sijoituksia), Iisalmi (2x 3. sija) ja kahdesti Mikkeli (toinen ilman sijoituksia, toinen nollalla sijoittuen toiseksi) eli on tässä ennätetty. Kisavarmuus alkaa näkymään mussa ja ehkä koirassakin tai ainakin mun kautta koirassa :) Yhdet kisat (omat) on tälle vuodelle vielä suunnitteilla (eikä ne muuten ole kuukauden ekana viikonloppuna ;D) ja sitten jäädään kisatauolle odottamaan ensi vuotta.

Jos päästään ensi vuonna edes puoleen näistä fiiliksistä, mitä tänä vuonna, ni oon kiitollinen. Tällä hetkellä musta tuntuu, että pakahdun tähän onnellisuuden tunteeseen. Tiimityö Kultarukkasen kanssa on jotain sellaista, että alan ymmärtää, miksi agility on monelle se The Harrastus. Ja mä tiedän, että tästä mennään vielä ylös ja alas ja ties minne suuntaan niiko tähän ihanaan harrastukseen kuuluu, mutta toivon sydämeni pohjasta, ettei enää jouduta siihen pohjattomaan epätoivon tunteeseen (keinu), kun tuntui, ettei mitään ole tehtävissä. Ja toivottavasti tää toimii myös jollekin ehkä lohdutuksena, että kyllä sieltä suosta voi nousta, kun vaan jaksaa taistella ylös. Mutta nyt me Oodin kanssa nautitaan tästä tilanteesta. Täysiä!