Seuraavana päivänä Hipun nenä kertoo jo tiellä, et hei, tuolla metsässähän se homma odottaa. Hirmu rempominen tieltä pusikon kautta metsään ja sieltä se aloitus löytyy. Syvä nuuskaisu ja sit mennään! Hieman ilmavainuisesti hetkittäin, mutta koko ajan liikahtamatta jäljeltä. Siinähän se niin selvästi menee. Häntä ei tosin heilu (niin kuin Almalla), töissähän täällä ollaan. Tosissaan ku mitkä! Lopussa kiitos seisoo ja raa'at broiskunsydämet. Oli se vaan pätevä likka. Niin pätevä <3
Oodilla tilanne oli vähän vaihteleva. Tiesi kyllä tiellä, minne mennään, mutta ekan jäljen ongelmana oli sieni, jossa ei verta vielä ihan kauheasti ollut ja siksi jälki tuntui keskeltä katkeavan. Totta tai ei, mutta mein lisättyä eilen puolessa välissä verta, jatkui matka melkein loppuun asti hyvin varmasti. Kunnes Oodi ajoi sen linnun piilostaan lentoon :D On se varmaan vaikeaa, kun pitää olla kaikki metsästyskoirat, vinttikoirat ja kaikki mahdolliset kerralla. Normikoira on ajokoira, lintukoira tai jotain muuta, Oodi-paran kun pitää olla kaikkea. Tai no paran ja paran, tainnut kyllä ihan itse valita tän roolinsa .. No, loppu löytyi lopulta, mutta ei se Oodia ilahduttanut. Kuka sitä nyt raakoja broiskunsydämiä söisi ..
Myrtti oli päivän yllättäjä. Edellisellä kerralla veren haistaessaan Myrtti oli varma jonkun kuolleen sinne ja oli sitä mieltä, jotta olisi parasta mahdollisimman hiljaa ja vikkelään poistua paikalta ennen kuin kuollaan muutkin. Tänään oli jo aivan eri meininki, vaikkei sitä nyt miksikään ammattilaisen tekemiseksi vielä voi todellakaan kutsua :D Jäljestä löytyi kuitenkin alku, itse jälki ja loppu. Myrtti näytti hieman sille, ettei ollut aivan varma, mitä oli tekemässä, mutta tekipähän nyt sitten kuitenkin. Jos tätä vauhtia kehitys menee, niin ensi vuonnahan sitä ollaan Myrtin kanssakin jo kisoissa ;)
Alman kanssa oikeasti kisoja voisi harkita tosissaan. Hippukaan ei paljoa Alman menossa häviä, vaikkakin homma hoidetaan vähemmän innolla ja enemmän siksi, että työt jotka annetaan, tulee vastuullisen koiran hoitaa. Oli syy, mikä tahansa, oon mä enemmän kuin tyytyväinen, että Pikkumusta keskittyy ja tekee työnsä kunnolla. Oodi taas. No, alkuunsa blondi vaikutti tähän hommaan täydelliseltä, mutta nyt tuntuu nuo muut metsästyskoirien urat häiritsevän keskittymistä (sitä kuulemma on oikeasti ongelmana osalla jälkikoirista, joilla on voimakkaat riistavietit). Mut Oodi tehköön, kuin tykkää. Oodilla on muitakin harrastuksia ja jos jälki alkaa taas kiinnostaa, niin sit mietitään niitä kisoja uudestaan :)
Tähän vielä video muutaman viikon takaa, kun Oodi oli vuorostaan vinttikoira:
P.S Ni, ja jos mietitte, et kuin blogi on taas palannut näin aktiivisesti henkiin, ni se johtuu todennäköisesti hyvin vahvasti siitä, et moon opintovapaalla enkä töissä lainkaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti