Oodin vuoro. TAAS! :)

Moon ihan sykkyrällä. Ei mun väsyneet aivot edes enää tajua, mutta sydäntä naurattaa. On se vaan Oodi melkoinen tuloskone <3 Kuusi starttia viikonlopussa: kolme nollaa, 5vp, 10vp (joka ennemmin olisi myös ollut se 5vp, mutta tuomari on aina oikeassa ;D) sekä yksi hyl <3 Ihan huisaa mennä sen kanssa!

Eilen aamuna herätyskellon soidessa ajattelin, että päässä on oltava vikaa ja pahasti (eikä kai mikään sitä vastaan edelleenkään todista, etteikö olisi :D). Tuntui niin vaikealta nousta ylös puoli kahdeksalta ja ajatuksena seuraavan päivän herätyksestä puoli kuusi tuntui vielä pahemmalta. Jostain sain silloin aiemmin idean, että kisaan molempina päivinä. Tai no, kai se tuli siitä, etten vaan osannut päättää kummassa kisaisin ja ratkaisin ongelman ilmoamalla molempiin ;D

Eilisen SERTin jälkeen fiilikset oli ihan loistavat ja vaikka illalla kovasti väsyttikin, oli mieli silti valmis jo tähän päivään. Puoli kuusi ei edes tuntunut niin pahalta kuin eilinen puoli kahdeksan (siis mitä ihmettä!?!) ja pian huomasin olevani autossa Sussun ja Sofian kanssa.

Eilen lähdin asioikseni tekemään tuplaa Varkauteen, mutta siitä reissusta olikin kotia tuomisina jotain aivan muuta. Tänään oli ajatuksena, että jospa sitä kävis tekemässä tiimiradat Oodin kanssa sen kummempia miettimättä. Tuskin sitä enempää uskaltaisi tälle viikonlopulle enää toivoa.

Eka agilityrata tyssäsi viidenneksi vikalle esteelle, missä oli puomin jälkeen hyppy samalla lailla kuin Laukaassa oli (ja sielläkin mössittiin). Siitä otettiin kielto, kun Oodi ei ollut varma, saako mennä ja mä olin myöhässä. Sitä ennen oltiin tuomarin mukaan otettu puomin kontaktilta vitonen, mutta sitä se ei kyllä mun eikä muidenkaan mukaan ollut (erikseen tästä tultiin mulle sanomaan, mikä jotenkin niin lämmitti mieltä). Vitonen tai kymppi sinne tänne, mitä siitä, juoksukontakteissa on ilmeisesti edelleen se oma riskinsä.

Onneksi ne molemmat virheet jätettiin kuitenkin sille ekalle radalle, sillä kaksi viimestä tehtiinkin sitten nollana :) Keskimmäisellä radalla sijoituttiin toiseksi häviten sekunnin verran voittajalle. Mä kun jo luulin, et Zili oli jo valio ja SERT siirtyisi meille, mutta se olikin se viimeinen puuttuva. No, ehkä se SERT per viikonloppu ihan riittää ;)

Saatiin sentäs palkinnoksi tuollainen kivenmöhkäre. Möhkäre on täydellinen sana kuvaamaan tuota, sillä son painava. Siis todella painava. Vaikkei iso olekaan. Ihana muisto taas meidän menosta <3

Ihme kyllä, tehtiin nolla hyppäriltä. Hyppärinollia meillä ei juuri ole siunaantunut, vaikka kakkosissa vielä tosiaan luulin, et non meidän juttu. Nytpä tehtiin sellainen toinen tälle kaudelle ja kahdeksalla nollalla, joissa tupla, me ollaan oikeutettuja ensi vuonna kisaamaan SM-kisoissa Oulussa. Nyt sitten sitä nollavoittoa metsästämään mm-karsintoja varten, likellä se oli tänä viikonloppuna jo kahdesti ;D