perjantai 31. elokuuta 2012

Kohtuullista (kohdullista) ahdistusta

Voi ahdingon päivää :( Eilen puolilta päivin huomasin, että Hipun housuissa on jotain märkää ja kohtutulehdus iski heti mua tajuntaan. Eiliselle ei enää eläinlääkäriaikaa saanut, joten päivä ja ilta meni huolehtiessa likitulkoon itseni hengiltä, että miten pikkumusta tulee selviämään. Korhosen Outin kanssa juttelin eilen illalla sitten vielä naamakirjassa ja se helpotti, kun sai eläinlääkärillistä näkökulmaakin asiaan sen lisäksi, että naamakirjasta löytyi muutenkin monta kohtutulehduskokemusta.

Aamuun selvittiin mun nukkuessa selkäni kipeäksi sohvalla Hipun (ja Oodinkin) kanssa, jotta uskalsin edes silmiä hetkeksi sulkea tietäen, että todennäköisesti heräisin, jos Hipulla olisi joku huonosti. Aamuun selvittiin ja potilas itse oli niin ko aina ennenkin. Jollei oteta lukuun sitä, että sain Hipulta kunnon aamupusut (Hipulta!) ja hieman lisääntynyttä likelläolotarvetta, niin neidistä ei huomaa, että mikään olisi hullusti. Noh, sellanen tiedonpanttaaja me jo tiedetään Hipun olevankin eli tuo ei sinänsä ole mitään uutta :(

Hippu ultrattiin ja kohdussa näkyi nestekertymä. Sterilisaatio sovittiin ens perjantaille eli mun loman alkajaisiksi heti ja nyt sinne asti Hippu on antibioottikuurilla. Vaara ei sinänsä edelleenkään ole ohi eli edelleenkin vahtaan pikkumustaa eläinlääkärin käskystä kuin haukka, jotta ei mitään muutosta käytöksessä, juomisessa tai muuten ala ilmetä. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn ja varpaat ristiin, jotta kaikki menisi hyvin ..

Hyvänä muistutuksena tää toimii sille, että narttu, jolla ei pentuja aiota teettää kannattaisi ehdottomasti leikata ennen kuin on liian myöhäistä. Mulla oli suunnitteilla Hipun leikkauttaminen tälle syksylle, mutta (todistetusti) odotin liian pitkään. Tällaista ahdistusta en kellekään kyllä voi suositella, sellanen huoli on toisen olosta ja pärjäämisestä, ettei tosi :(

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Avo eri 2 SA

kuva Petteri Ovaskainen - kahvi.otukset.fi
Rakko jalassa, Oodi hepakassa agilityhallista ja avoimen luokan kokoomakehästä melkein myöhästyneenä (just ja just ennätin hihnan vaihtaa, ei tarvinnut edes miettiä tukanlaittoa, HUPS! ;D) en olisi osannut uskoa, että lopputulos on tällainen :)

"Sable & white, excellent for type & quality, lovely head & eyes & expression, good front & hindquarters, lovely length of tail, presented and handled extremely well, tail needs to settle more, just needs to mature but will have a bright future". Avo eri2 SA

Niin ko Henna sanoi erkkarin jälkeen, emme voi muuhun päätyä kuin että barf rocks! Kyllähän edelleenkin arvostelussa lukee, että blondin tulee viä kehittyä, mutta tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut menestyksen esteenä. Tukkaa oli, massaakin oli eikä valituksen aiheena ollut enää kuin kehäesiintyminen. Mites se menikään, et ojasta allikkoon sitten, vai ..?

Viimeksi oltiin näyttelyssä Seinäjoella lokakuussa, sen jälkeen ei oltu näyttelyhihnaa nähtykään :( Juu, mun moka, liikaa luotin siihen, et tehtiin hyvät pohjat pentuna ja Oodihan on elämänsä ollut Esiintyjä, hingunnut oikein kehään. No, se että erkkari järjestettiin mein agilityhallissa ei varmasti auttanut asiaa, mutta oltiin kyllä blondin kanssa pihalla ko lumiukot (mut voi tähän lukea, koska kuka oikeasti meinaa missata sen vuoden ainoan kehän!?).

Pöydällä blondi ei tosiaan ollut rento oma itsensä. Liikkeessä häntä liehui missä sattuu, blondi vasten tapojaan tuijotti kehässä mua kuin katseellaan anoen, et sano se putki -käsky, kyllä sen putken täältä löydän, vaiks se ei just näkyvissä olekaan!! Hävetti niin, että oisin halunnut vajota maan alle. Ja tiän, ei tää mikään maailman vakavin asia ole, mut silti. Hävetti niin paljon, et ens kertaa varten kyllä taas muistutellaan mieleen, et mikä homman nimi on. Mä sentäs osasin kävellä kolmion oikeaan suuntaan. Tai ainakin mä luulen niin.

Tuomarinsihteeri käveli luo punaisen nauhan kanssa. Mun näyttelyistä pihalla olevat aivot raksutti hetken niin, että varmaan yleisökin sen kuuli. Erittäin hyvä? Ei kun .. Siis erinomainen :) Hävetti melkein kahta kauheemmin, mullon hieno koira ja sit koitan tuhota sen esiintymisen omalla idiotismillani. Aloin valmistautua Sawo Show shoppailuihin, koska perinteistähän (niin näissä mein kaikissa, niin monissa näyttelyissä), ettei Oodi ole viä tarpeeksi valmis pärjätäkseen jatkossa ..

Vanhatalon Kaisa tuli sit kysymään, et saisko hän viedä Oodin kilpailuluokkaan ja mä tottakai suostuin. Heidän kehään mennessään tajusin, et kahdeksan koiraa 20stä oli saanut erin, Oodi heidän joukossaan ja siin kohtaa se tuntui iskevän otsaan, et ei se eri ihan helpolla tullutkaan. Tuomarin kätellessä Kaisan Oodin kanssa toisiksi mä tärisin niin, etten meinannut pystyssä pysyä. Mun Oodi, mun maailman kaunein kultainen blondini <3

Ei tosiaan ihan se, mitä lähdettiin hakemaan, mutta ilolla tuo tulos otettiin vastaan. Ajatuksena oli, et pakkohan son erkkariin mennä, sen kerran kun se on aamulla kotoa kävelymatkan päässä ;D Nyt tuntuu, et näyttelykärpänen pääsi puraisemaan tätäkin perhettä .. Ei tuon tauotta tippuvan tukan kanssa se helppoa tule olemaan, mutta nyt kolutaan kaikki mätsärit ja harjoitellaan niin, että ollaan taas yhdessä yhtä päteviä kuin oltiin ennen :)

kuva Riitta Kekkonen

Oodi ekassa näyttelyssään pk-seudulla kesäkuussa 2010. Tähän me taas pyritään .. :)


lauantai 18. elokuuta 2012

Poseerauksen vaikeus

Koirat viettelee kaikki aurinkoiset aamut kimpassa divaanilla. Kolme kaverusta kuin aurinkorannalla maaten neidit makaa tai retkottaa milloin missäkin asennossa pehmeästä alustasta ja auringon lämmöstä nauttien.

Oodi näki tilaisuutensa söpöilyyn koittaneen ..


.. kun laittaa pään näin, tulee aikas söpö kuva ..
.. Alma oli asiasta eri mieltä (kts. ilme :D) ..
.. ja niinpä tarina päättyi Alman poistumiseen ja Oodin selkeästi pettyneeseen ilmeeseen.
Vastaavia kuvia Hipun kanssa otettuna viime syksyltä ..
.. Hipun ilmeestä päätellen tilanne ei juuri Almasta eroa ..
Ei kai tässä voi muuta sanoa kuin voi Oodi ressua .. Toinen olisi niin kuvauksellinen, mutta söpistelykaverit vaan puuttuu :(

Onneksi söpönaamainen voi olla sentäs yksinkin <3

torstai 16. elokuuta 2012

Kääpiönimi Utelias

Jos Oodi olisi yksi Lumikin seitsemästä pienestä kääpiöstä, olisi Oodin nimi ehdottomasti Utelias. En tiä, oonko koskaan tavannut nuin uteliasta koiraa, varsinkin jos ottaa huomioon, että ikää on jo kaksi ja puoli vee eli mistään pentumaisesta maailman ihmettelemisestä ei oikein voi olla kyse. Tai siis voi, mutta itse ihmettelijä ei ainakaan pentu ole :D Ja siinä ei silloin haittaa ei märkä, ei muta, ei mikään, kun Utelias pistää menemään, uteliaisuus voittaa kaiken, eikä tukasta tarvi silloin välittää.

Vietettiin sunnuntaipäivä mummin luona Kangasniemellä ja mein äippä ja pojat oli siellä kanssa. Oltiin Jonin, Oodin ja Alman kanssa siä vähän ennen äipän porukkaa ja oli sitten ollut jo etukäteen puhetta, että voitaisiin viettää aikaa siinä takapihalla, kun mein tytöt siin niin hyvin viihtyy. Hippu oli jäänyt aamusta Sussun porukalle hoitoon, kun se oli sille mieluisampi päivänviettotapa. Hyvä, että sisälle mummin luona ennätettiin, niin jo Oodi alkoi ääneen kertoa, miten takapihalle on päästävä he-ti! Kyllähän se vahvasti tytöillä on muistissa, että siellä on ennenkin saatu seikkailla ja sinnehän seikkailut sitten tälläkin kertaa veivät.

Mummilla on pieni oma takapiha ja sen takana aukeaa koko rivitalon yhteinen piha, mikä pusikkoineen ja polkuineen ulottuu rantaan asti. Tutkittavaa ja ihmeteltävää siis löytyi, kun tytöt painelivat irti koko takapiha-alueella. Alma keskittyi enemmän kuopankaivuuhommiin laiturin alla, kun taas Oodin piti loikkia kiveltä kivelle, käydä tutkimassa kaislikko, polut, hyppiä lisää kivien päällä ja välillä neiti näytti viilettävän kauempana olevalla pitkällä laiturillakin, välillä meihin päin vilkuillen.

Sen verran Oodi kävi sisällä huilimassa, et mein syönnin ja kahvittelun aikana neiti otti pikaunet mun vieressä ja muuten piti taas mennä. Välillä Oodi oli ilman muakin takapihalla, pojat sen perään sitten vähän katsoivat ja Oodi kun on sellainen, ettei se mihinkään lähde (jollei jänistä tule :D), kunhan ihmettelee elämää vaan.

Niinpä illalla kotia lähtiessä meillä oli sitten kaksi täysin sammunutta koiraa eikä Hippukaan mikään pirtein ollut hengattuaan Zeldan kanssa koko päivän. Kellosta katselin, että tytöt oli melkein katkotta viisi tuntia siellä takapihaseikkailuillaan ja aina vaan virtaa näytti riittävän. Kotia tultua sitä ei sit ollutkaan, Oodikin heitti tassut kohti kattoa säkkituoliin huilimaan ja harvoin prinsessalta sellaista käytöstä näkeekään :D
___________________________________________

Seuraavana päivänä olikin sitten taas Prinsessan vuoro iskeä kehiin. Illalla Oodi nilkutti mun luo eikä käyttänyt ollenkaan etutassuaan. Mä jo heti tottakai huolestuneena, että onko neiti hypännyt divaanilta huonosti alas vai mitä on käynyt, mitään ei ainakaan itse oltu huomattu kummallista tapahtuneen. Otin Oodin syliin ja kannoin sohvalle, minne mentiin sit etutassua ihmettelemään. Tassu oli niin-kauhean-kipeä, ettei siihen olisi saanut koskea ollenkaan. Vähän aikaa tutkin anturavälejä ja taivuttelin jalkaa tutkiakseni, että mikä oikein on vikana kunnes huomasin, että Oodi oli hammastellut tassua yhdestä kohtaa. Siitä kun kaivelin, niin märän kohdan alta löytyi pieni punkki, joka oli Oodin jalkaan napannut kiinni :( Hetken olin jo kuvitellut ilmojen oltua tässä välissä viileitä, ettei punkkiaineita enää tarvittaisi, mutta niin se vaan on laitettava vielä tytöille näköjään aineet niskaan :( Pelastin Prinsessan punkilta, mutta lopputulos silti oli, ettei jalalla voinut ollenkaan varata ja sohvalla huilatessaankin kannatteli Oodi Sitä Kipeää Etutassuaan ylöspäin, kun se ei voinut edes kunnolla sohvaan koskea. Voi meidän pientä .. <3

torstai 9. elokuuta 2012

Kuin kaksi pentua


kuva Iita Sillanpää
Pikkumustat kävivät erkkarin kuvauspisteessä poseeraamassa :) Pika (edellispäivänä puoli vuotta) ja Hippu (neljä ja puoli vuotta) alkavat oikeasti olla jo kuin kaksi marjaa. Viä ne tuosta kuvasta erottaa, mutta kotioloissa neitien hipatessa pitkin kämppää tai vaikka ihan rauhallisesti ohi käppäillessä alkaa välillä jo mennä sekaisin, että kuka olikaan kuka.

kuva Iita Sillanpää


Erkkarissa olivat välillä olleet kyllä ihmisetkin sekaisin ja Joni-parka oli puolestaan joutunut ensimmäistä kertaa käymään mulle jo niin perinteiset keskustelut:
- kuinka vanha koirasi on?
- neljä ja puoli
- ootko mitannut minkä korkuinen se on?
- juu, 30 cm
- ootko ihan varma, mun 32-senttiseni näyttää aivan samankokoiselta
- juu, oon. Hippu on mitattu samoin toivein, mutta ei sitä vaan siitä isommaksi saa.
- mutta sehän on vasta neljä ja puoli KUUKAUTTA, kyllähän se siitä vielä kasvaa
- niin joo, kyllä .. (vai mites tää juttu taas menikään, taas kerran :D :D)

lauantai 4. elokuuta 2012

Julkinen anteeksipyyntö

Tulin töistä kotiin ja säkkituolissa odotti rikkisyöty pyykkipoika. No, mitä sitä yhdestä pyykkipojasta sen suurempaa numeroa tekemään, mutta vilkaisin blondia sillä silmällä, että voisi silti olla viimeinen kerta, kun ei tää kuitenkaan ihan eka kerta ollut, kun pyykkipoikaruumis löytyy lattialta.

Myöhemmin illalla olin vajoamassa sohvalle ja kuljin olohuoneen matolla makoilevat Hipun ohi, joka söi pyykkipoikaa. Piti ihan uudestaan katsoa, että ei, ei siinä mene luu parempiin suihin vaan ihan todella pyykkipoika :O Hipulla!!

Niinpä haluan julkisesti pyytää anteeksi blondilta ja pahoitella tätä automaattista ajatusta siittä, että utelias, mutta aina pahaa tarkoittamaton blondini olisi uteliaisuuksissaan maistellut pyykkipoikaa ja se olisi vahingossa mennyt rikki. Hippu se oli. Mun kohta vanha ja välillä jo viisas Hippuni, joka tahallaan ja antaumuksella rikkoi pyykkipoikaa. Kaikkea sitä joutuukaan ihmisparka todistamaan! :D

perjantai 3. elokuuta 2012

Kainalokoira

2,5 vuotta sitten, kun Oodi meille saapui, kertoi Miira heidän asentaneen blondiin kainalokoiraominaisuuden. Hyvin pian saimme sen huomatakin, sillä Oodi-pentu viihtyi usein viereen käpertyneenä, jos ihmiset katsoivat telkkaria tai olivat muuten paikoilleen pysähtyneinä.

Hippu, jonka pitää ottaa kaikki tosissaan, on nyt ilmeisestikin määrittänyt kainalokoiraosuuden uusiksi. Hippu tuntuu luulevan, että kainalokoira tarkoittaa konkreettisesti kainalokoiraa ja niinpä pikkumusta tunkee itsensä ihan konkreettisesti nimenomaan kainaloon ihmisen istuessa :D Ja jollei siinä vielä tarpeeksi, pikkumustan intohimona on osoittaa rakkauttaan myös kirputtamalla ihmistä kainalosta. Jotenkin suorastaan huvittavaa tämä meno, kun aamulla mun istuessa sohvalla toinen istuu sylissä ja nuolee korvakäytäviä märäksi ja toinen puskee oikein kunnon kuonontöytäisyllä itsensä kainaloon ja alkaa kirputtaa. Pohdin vaan, että on se hyvä, että nää on näin pieniä .. Isompien koirien kanssa tällaset aamut vois olla sit jo ihan erilailla hauskoja :D

torstai 2. elokuuta 2012

Mallilapsi

Oodi-lapsi poseerasi Agirotu -viikonlopun lopuksi Alias-studioiden kuvaajalle. Vaikka normaalisti mallilapsi palvoo kameraa, oli nyt tassukarvoihin tarttunut kura, vilkkuvat etuhampaat ja monen muut pienet viat esteenä (ja turvana), jotteivät kaikki mun rahat menneet niihin kuviin ;D



keskiviikko 1. elokuuta 2012

Sydäntä riipii ..

.. mutta on asioita, joille ei mitään voi. Vuodatuksessa blogin pitämisen aloitin silloin, kun elämä tuntui vielä ihan toiselta. Jos ei olisi pakko, niin en vaihtaisi. Ilolla seurasin kertyviä vuosia, tuhansia muistoja kuvineen, jotka kaikki löytyivät yhdestä paikasta. Hippuset oli meidän juttu, lähti pikku hippusista ja kertyi meidän omaksi tarinaksi vuodesta toiseen edeten.

Sähkökatkoksen myötä vuodatus.net menetti kaikki kuvat 2009 -> ja mä olin valmis antamaan sen anteeksi. Se, mitä on vaikeampi antaa anteeksi, on se, ettei edelleenkään kuvien lisäys toimi lainkaan eli blogilla ei ole pääkuvaa, ei kuvia Hipusta etusivulla Oodista puhumattakaan, josta ei taida olla yhtään kuvaa koko blogissa. Ei siis taida auttaa ..