maanantai 29. joulukuuta 2014

Oodi lainassa


Moon viime viikkoina harrastanut flunssaa ja nyt myöhemmin poskiontelontulehdusta, niin on tuo oikea harrastaminen jäänyt valitettavan vähälle. Sunnuntaina HuPulla oli kinkunsulatteluepikset ja koska jouluviikko oli taukoa perusharkoistakin, oli kiva päästä pitkästä aikaa käymään hallilla. Mun kunto ei ois kestänyt juoksemista, niin Joni hoiti sen sitten molempien edestä :)

Yllä oleva video yhdistää oikeastaan melkein kaikki tärkeimmät ;) Joni, Oodi ja agility <3 Tosin kyllä mä vähän mietin, et tavallaan kurjaa, et Oodi menee Jonin kanssa kuin vanha tekijä. Kuin mua ei ois ollutkaan ..

No, mun ei tarvinnut kauaa murehtia :D Seuraavalla radalla kaksi estettä ja putki, se minne Oodi ei mennyt (!!). Mä olin sen putken toisella puolen ja Oodin nenä toi sen mun luo. Kerrankin mun, eikä jäniksen <3 Sen jälkeen Oodia ei kovasti huvittanut mennä Jonin kanssa. Ensin höpöili, karkasi railakkaasti A:lle ja muuta mukavaa. Loppu oli kyllä hienosti koottu, varmaan Oodi ajatteli, ettei jää Jonille kuitenkaan paha mieli ;)

Myrtillä oli ekalla radalla vauhtia ja meininkiä vähän liiankin kanssa. On turhan arvostettua suorittaa puomin kontaktia parista rimasta puhumattakaan. Ne ei todellakaan hidastaneet vauhtia eivätkä menoa haitanneet, pieniä kauneusvirheitä siinä matkalla.

Tokalla radalla Myrtti sitten tsemppasi, ei varmaan halunnut hävitä siskolleen ja teki puolestaan nollan. Ei hassummin Joniltakaan, nollaprosentti 50! :) Ottaen vielä huomioon, ettei toinen ollut oma ja toinen oli, no Myrtti :D Ihan kaikella rakkaudella, mutta Myrtistä tuskin koskaan tulee koiraa, joka tekee kolmesta radasta kaksi nollaa :D

tiistai 2. joulukuuta 2014

Viisi vuotta

kuva Iita Sillanpää

Elämämme soopelisiskot täyttävät tänään viisi vuotta. Serkkuni poika, mummuni ensimmäinen lapsenlapsenlapsi, syntyi samana päivänä viisi vuotta sitten ja se päivä jäi siksi mieleen. Enpä vaan tiennyt silloin, että se päivä olisi ollut myös meidän elämämme konkreettisesti mullistava, mutta se oli. Tuplasti <3

Synttäreitä juhlistamme tämän koko viikon Helsingissä ja viikko kruunaantuu agilitykisoilla Vantaalla. Likoilla ei siis varmasti valittamista ;) Tunnin aamulenkki seikkaillen, päivähuilit mun vieressä mun naputtaessa hurjaa vauhtia luentopäiväkirjaa ja iltaisin ollaan käyty pari tuntia tutkiskelemassa vähän kaukaisempiakin paikkoja ydinkeskustaa ja kauppakeskuksia unohtamatta.

Nää on kyllä niin mahteja reissukavereita. Vaikka ihan maalaisia ollaankin, ei se näissä näy. Oodi on aivan innoissaan. Tuntuu, että se on vakuuttunut siitä, että on syntyperäinen stadilainen. Ýritin muistuttaa Seinäjoen perheestään, mutta henkisesti Oodi kuulemma kuuluu tänne. Paljon tutkittavaa, melua, menoa ja ihmisiä. Ihmiset saa olla niin kauan rauhassa, kunhan eivät katso Oodia. Äskenkin liikennevaloissa Oodi ilahtui niin kovin, kun joku vaan vilkaisi sitä siinä vihreitä odotellessa. Pusujahan siitä sit seuraa. Ehkä ihmiset jo arvaa ja on siksi katsomatta ;)