sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kuukauden kohokohdat

Jotta tasapaino säilyisi, viime kuun 15 tekstiä eivät ole saaneet tähän mennessä vielä yhtään seuraajaa tässä kuussa. Kyse ei ole siittä, ettei tässä kuussa olisi mitään tehty, vaan pikemmin ehk siittä, että tekemisen tahti on samaa, mutta ei vaan ole sitten sitä ylimääräistä aikaa yhtään laittaa tapahtuneita asioita ylös :( Tässä nyt kuitenkin joitakin merkittäviä (tai sitten ei :D) tapahtumia tässä kuussa tähän mennessä:

Sofian muisto

Kuukauden sydäntä lämmittävin hetki on tähän mennessä ollut ehdottomasti Sofian mulle mein lenkillä kertoma muisto useamman vuoden takaa. Sofia oli silloin vielä aikas lapsi, Hippu pentu ja meillä oli Jesse. Mä vedin tottelevaisuuskoulutuksia tuossa Särkiniemen kentällä shelteille ja mulla oli ollut Jesse treeneissä mukana. Sussun porukallakaan ei vielä ollut kuin Zelda-pentu ja Sofia oli vaan seurailemassa kiinnostuneena, mitä me koirien kanssa puuhattiin. Mulle oli tullut sitten joku juttu ja olin antanut Jessen makupalojen kera Sofialle ja sanonut, että Jessen kanssa voi tehdä temppuja. Sofia oli sitten ollut vähän ihmeissään, että mitä Jesseltä oikein voi pyytää ja olin siihen vastannut jotain tyyliin, että pyydä mitä keksit, kyllä se osaa :) Ja Sohvin ihmetykseksi Jesse oli oikeasti tehnyt kaikki temput, mitä Sofia oli pyytänyt <3 Sellanen Ukko oli, mein temppukoira ja temppuja Ukko kyllä rakasti yli kaiken. Tempusta palkaksi riitti toinen temppu :D

Tämä torstaina kuulemani ihana muisto on ollut mielessä joka päivä. Jotenkin oli niin ihana kuulla jonkun ulkopuolisen muisto Jessestä ihan ex tempore, jotenkin se toi esiin juurikin niin puhtaasti sitä, millainen Jesse oli <3 Kyllä se edelleen saa kyyneleet silmiin, kun Ukkoa muistelee. Eikä Jessen nimeä voi sanoa (edes Jesse Kaikurannasta puhuttaessa) vieläkään ilman, että se saa suussa aikaan sen tietyn tunteen. Ja nytkin tuntee sormen päissä sen tuntee, vähän kuin sormia hymyilyttäisi Jessen kirjoittaminen näppäimistöllä, kun se vaan tuntuu niin tutulta. Omalta. <3

Hipun eka virallinen startti Jonin kanssa

Nykypäivässä ollaan menty muistoista huolimatta eteenpäin ja niinpä puolen vuoden treenin jälkeen koitti se hetki, kun Joni ja Hippu korkkasivat eilen kisauransa omissa kisoissa. Agiradoille ei parilla vielä ole asiaa (A varmaan menis jo ilman hihnaa, mutta keinu ja puomi vaativat vielä hiontaa), joten eilinen sisälsi yhden hyppärin. Aamulla lämppäsin Hippua jo töihin mennessä, josta Joni sitten haki vielä Hipun lämppälenkille ja alakertaan kanssaan.

Hipusta näki jo aamulla, että mielentila oli kohillaan ja siltä meno näyttikin sen ensimmäiset viisi estettä (mielettömän hienoa menoa!!). Kuudes este oli kepit, mihin matka aikas oletetusti tyssäsi niiden ollessa viime aikoina sellainen vakkarieste, jonka kanssa meno takkuaa. Nyt kun putket on saatu sujuvimmiksi (ei vieläkään niin täysin ku vois, mutta paremmiksi), niin nyt aika on sit keskittyä keppeihin, keppeihin ja keppeihin.  Muuten rata oli hyvin perusmenoa, vaikeammassa kulmassa oleva pituus ei heti vetänyt Hippua puoleensa, mutta muuten pari eteni hienosti menemään eikä pyörimisiä (siis ohjaajan luona) tapahtunut :) Seuraavia kisoja tässä ollaan jo katseltu sillä silmällä eli kisakärpänen saattoi puraista myös Jonia ;D Ja mä vaan oon nuista niin ylpeä, ei siittä pääse mihinkään! <3

Oodin juoksut

Mä kuuntelin kisoja yläkerrasta töistä vähän (lue: HYVIN) kateellisena. Pitkästä aikaa jopa mun menojalkaa olisi vipattanut siihen malliin, mutta soli jo keväällä tiedossa, että neiti täsmäjuoksuinen juoksee juurikin mein omien kisojen aikaan. Onneksi sentäs pääsin tosiaan jännityksen makuun Jonin ja Hipun kautta ja toinen positiivinen juttu on, että päästään Oodin kanssa sitten pikkujouluepiksiin! :) Ja sinne me itse asiassa varmaan suunnataan jo Myrtinkin kanssa episluokkaan, sen verran hyvin meillä on treenit lähteneet sujumaan! :) Viä Myrtilläkin kepit ja kontaktit lopulliseen kuosiin, niin ensi keväänä toivottavasti mein koko perhettä kutsuvat sitten kisakentät. Se se vasta ois huisia! :)

Myrtin uusi ruokakuppi

Myrtti sai vihdoin uuden ruokakupin :) Edellinen Cat Party oli kaikessa kissaudessaan ihan jees, mutta ongelmaksi tuli se, ettei Myrtin ruuat vaan mahdu kuppiin :D Nyt kokonaan jo raakaruokaan Myrtinkin siirryttyä ei meno enää oikein onnistunut vanhalla kupilla, joten nyt Myrtillä on uusi, mustavalkoinen kuppi, josta passaa herkutella :P

Valo tuli loikkien vastaan ..

.. ja nauratti meitä (Sussun kanssa) <3 Hipun pannassa kiinni oleva uusi Orbiloc -valo lähtee mukaan kengurumenoon yhtä innoissaan kuin kantajansa, joten pilkkopimeässä katseltuna valo tekee aikas hauskoja kuvioita. Ihan kuin kantajansa <3

Yhden valon ostettuani meni koko lauma (vähän kuin pikkusormi, koko käsi -juttu) eli nyt koko porukka on valaistu laatuvaloilla :) Ja ei voi kyllä valittaa, oon NIIN tyytyväinen nuihin valoihin ollut kokonaisuudessaan, ettei tosi. Näinpä meidät löytää myös pilkkopimeästä metsästä, sillä sieltähän meidät usein oikeasti löytää ;D