sunnuntai 27. syyskuuta 2015

I'm in heaven

Siis niiko ihan fiiliksessä loka-marraskuuta odotellen. Ihan ko ois muuttanut pk-seudulle, kisatarjonta alkaa olla jo melkein samanlaista. Hyvä Kuopio!!

24.10 KPSH lk 1-2
25.10 KPSH lk 3

31.10 ACE lk 3
1.11 ACE lk 1-3

14.11 HUPU lk 1 & 3
15.11 HUPU lk 2 & 3

21.11 KPSH lk 1-2
22.11 KPSH lk 3

Viiteen viikkoon neljä viikonloppua kisoja Kuopiossa. Tällaseen voisin tottua! :)

maanantai 21. syyskuuta 2015

Teiniääliö

Meidän kämpän lattioilla lojuu raatoja. Ne jaksaa ehkä justjajust raottaa silmiään, kun ohi kuljen, mutta sekin on siinä ja rajoilla.

Oltiin eilen Oodin kanssa Mikkelissä kisaamassa. Myrtti ja Hippu menivät lauantai-iltana eka vieraita viihdytettyään hoitoon Sussulle ja palasivat eilen kotia meidän palattua kisareissulta. Penku sai haistella kisafiilistä useampaankin kertaan, treffailla uusia tuttavuuksia, lämppäillä ja jäähkäillä Oodin mukana ja kaiken tän päälle vielä kömpiä pusikossa mein mummin luona Alman perässä myöhemmin. Siinä resepti, millä tehdään raatoja.

Oodin kanssa kisat meni hyvin :) Tavoitteena oli tehdä kaikki kepit loppuun asti (onnistuttiin!!) ja keinu kahdesti kieltämättä ja sen näköisesti, että sen keinusuoritukseksi voi laskea (onnistuttiin!!). Videolta näki, että Oodin ilme keinulla oli kovin ällööntynyt, mutta tärkeintä, että se tuli tehtyä eikä tullut tehtyä siitä taas ongelmaa. Asia oli kuitenkin pihvi ja pihvihän se Oodille maistui normaalia prinsessatyyliä vauhdikkaammin, kun oli muutama silmäpari siinä aika liki asiaa todistamassa ;D

Mäkin opin uutta. Potkimalla itse riman alas, tulee hyl. Hyl tulee myös, jollei itse juokse tarpeeksi kovasti ja koira itse yrittää ennustaa tuomarin toivoman estejärjestyksen. Ei ollut tuuria! :D

Yoshilta kepoilu sujui jo oikein mainiosti. Penku tykkää katsoa takakontista häkissä maaten kontti auki ohikulkevien menoa. Myös lämpät ja jäähkät on toki mielenkiintoisia uusien tuttavuuksien moikkaamisesta puhumattakaan. Satun Iona oli myös kisapaikalla messissä ja penskat pääsi rallattamaan metsään. Olisi pitänyt vähän kauemmaksi päästä, mutta ei ennättänyt, kun yritettiin jotenkin räpiköidä pennuille treffejä johonkin väliin minien ja medien ollessa peräkkäin. 

Aluksi näytti, että pennut löysivät heti yhteisen sävelen. Samanlaisen juostaan hippaa maailman tappiin -tyylin kuin jokunen kuukausi sitten KooKoo99:n kisoissa (myöskin) Mikkelissä. Juu, homma toimi samalla lailla, että suoralla Yoshi saavutti Ionaa hyvin, mutta käännökset valuivat metritolkulla neitiä pidemmiksi ja sehän pisti ärsyttämään. Iona vei ja Yoshi vikisi.

Hipan loputtua Yoshi bongasi välittömästi ohikulkeneen hieman vanhemman naisen ja päätti vaihtaa teinitytön siihen. Ei auttanut namit, päälläseisonta, pallon heiluttelu eikä mikään, kun Yoshi päätti kertarytinällä vaihtaa perhettä. Kyllä jätkä välillä aina vilkaisi, että joojoo, älä mutsi siellä keuhkoa, kuulen kyllä, mutta ei vaan nyt joudapystykykene -ilmeellä ja jatkoi matkaansa ihastuksensa mukana. Huoh, sanon mä. Tästä ymmärryksen hetkellisestä alenemasta on ollut jo kerran aiemminkin kokemusta, mutta toivoin sen olevan ohimenevää. Jatkamme luoksetuloharjoituksia vähemmän haastavissa ympäristöissä ja Yoshi ei ole irti, missä on isompana riskinä tulla koiria (lue: ihania naisia) vastaan. 

Ihanan Naisen omistaja ääneen ihmetteli, ettei kuulemma juoksujenkaan pitäisi olla ihan lähellä. Vastasin siihen kaiken pahoitteluni lomassa, että ei taida olla sillä niin meidän teinijätkälle mitään merkitystä. Että heippa vaan mammanmussukka, jolle oma mamma on tärkein. Toivon, että palaat vielä joskus! Mullon ikävä sua jo nyt! <3

maanantai 14. syyskuuta 2015

Koska kepit ja keinu

Nykyään tuntuu olevan vallalla ilmaista asia liikaa verbejä tuhlailematta. Niinpä meilläkin on monta nollaa jäänyt Oodin kanssa saamatta, koska kepit ja keinu.

Vantaalla tuplat oli viimeisestä keppivälistä kiinni. Ei vaan joutanut. Ekalta kuitenkin nolla, vaikkakin ohjaaja sai olla aika täpäkkänä. Virtaa oli enemmän kuin aivoja. Oodilla siis :D

Todistettiin kuitenkin, että tupliinkin pystyttäisiin. Siis ainakin melkein. Jyväskylässä Herrala oli tehnyt yllättävän vaikeat radat. Tai no agiradat, hyppäri oli melkein kuin ykkösluokasta. Ekalla radalla haettiin keppejä useampaan kertaan umpikulmasta. Ei meinannut löytyä, mutta kolmas kerta toden sanoi. Ihmetytti ohjaajaa ilmeisesti sen verran paljon, ettei loppurata muistunut mieleen vaan luntattiin numeroista ;)

Hyppärin piti mennä kuin vettä vaan. Ei mennyt. Yksi putki veti puoleensa liikaa ja Oodi valui hypyn ohi. Seuraava putki ei sitten vetänytkään puoleensa. Hyllyteltiin. Agirata oli taas haastavampi, mulle ainakin. En meinannut millään keksiä, kuinka sen veisin. Vein ihan kivasti, kunnes rima tippui. Tippui siinä kohtaa, kun koira oli ko. esteen jälkeen mennyt täysmittaisen putken ja oli nousemassa puomille. Jostain syystä sen myöhäinen putoaminen sai mun pään kääntymään ja voihan lopputuloksen arvata. Hyllytettiin. Mitä sitä vanhoja muistelemaan (kuuntelemaan), se kostautuu.

Varkaudessa ei sitten osattu keppejä. Tai no ei se osaamisesta ole kiinni, malttamisesta. Ekalla ja tokalla radalla jankattiin niitä sitten ihan urakalla. Tokalla radalla Oodi jarrutti keinulle ja kun olin varma, et soli tajunnut, et son keinu, se kiihdytti ja teki puolilentsikat. Very nice, sanoisin. Vikalla radalla olin natsimpi ja käskytin keppejä ihan kunnolla. Auttoi, maltti säilyi ja tehtiin oikein mallikasta nollaa. Keinu sen sitten tuhosi. Kaksi kieltoa siitä ja kolmannella jonkinlainen suoritus. No, tärkeintä, että suoritus ja paljon kehuja ja palkkaa päälle. Nyt kaikki kädet, jalat ja hiukset ristiin, ettei tästä tule ongelmaa. Keppiongelmat jne. mä kestän, toleranssi on suuri. Mutta uutta 15kk rämpimistä keinun kanssa en ehkä kestä.

Ensi viikonloppuna testaillaan keppejä ja keinua Mikkelissa, sitten seuraavat kisat onkin 3 vk päästä. Syksy on kuopiolaisille kisaamismielessä onnekasta aikaa, kun ei tarvia neljänä viikonloppuna lähteä kauaksi kisaamaan :) Luksusta! Mutta saas nähdä, jospa sitä luonnetestin takia sitten ajeltaisiinkin tuonne eteläisemmälle rannikolle päin. Peukkuja saa pitää!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Nollavoitto + luva

Taas :´)

Istuin itse Billnäsissä Tommy Wirenin luennolla ja vaikka Jonin ja Myrtin startista alkoi olla jo aikaa, viestiä tuloksista ei vaan kuulunut. Ajattelin, et jospa se tarkoittaisi sitä, että se on nolla, mutta Joni odottaa vaan virallisia tuloksia. Peukutin ja yritin keskittyä kuuntelemaan luentoa. Kännykkää oli silti pakko vähän väliä vilkuilla.

No oli se! Itkuhan siinä tuli. Kyyneleitä pyyhkien jatkoin luentoa :´)

Tulokset KPSH:n sivuilta


Kuvia, videoo, mitään vastaavaa ei ole, kun kety huiteli tosiaan ihan muualla. Pyysin Jonia ottamaan kuvan Myrtistä ja palkinnoista. Sain kuvaT Myrtistä JA palkinnoista :D :D Myrtti makaa väsyneenä pöydän alla, palkinnot on sentäs hienosti :D Ehkä jätän ne kuitenkin julkaisematta ..

Mutta sois siis yhtä vajaa. Yhtä, ja sit me oltais molemmat kolmosissa. Samassa luokassa, samoissa kisoissa. Nyyh, tekee mieli taas sanoa :) Ykkösruusuke napsahtaa kuitenkin näillä tuloksilla. Tammikuun nollavoitto sertillä kakkosiin ja nyt nää kaksi nollaa takaa sen. Yksi etappi saavutettu. Oon niin ylpeä tuosta parista <3