keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Ihmiskoe

Ei ikävään kuole. Testasin. Olin ihan varma, että siihen voi kuolla. Ja sille se kyllä tuntuu edelleen välillä. Itse asiassa edelleen joka päivä jonakin hetkenä, jos rehellisiä ollaan. Mutta hengissä mä olen, keuhkot tekee töitä edelleen ja aivoissakin toivottavasti liikkuu jotain. Toivon sitä vähintään tällä hetkellä 30-sivuisen graduni puolesta, mikä on valmistunut tuolle mallilleen tai ylipäänsä olemaan tässä kuluneen kuukauden aikana.

Tiistai viisi viikkoa sitten mullisti mun elämän. Sen jälkeen mikään ei enää palannut ennalleen. Oodi on alkanut tosin vähitellen palata normaalimmaksi tai ainakaan se ei ole ihan niin sataprosenttisen vakuuttunut siitä, että katoan sohvatyynyjen väliin enkä koskaan palaa. Yoshista puolestaan on kuoriutunut maailman kaikkeuden paras lohduttaja. Aina, kun itken, musta mies ilmestyy kuin tyhjästä, tunkee syliin ja nojaa. Nojaa tasan niin kauan kuin itken. Herra 10kk, se joka tuntuu olevan välillä Niin Aikuista, että! Joka on niin iso jätkä jo, ettei mutsia mihkään tarvita. Tarvitaan oikeasti muissakin tilanteissa (niin sulkkua <3), mutta mikään ei saa mun sydäntä niin rullalle kuin tuo lohduttaminen. Tänäänkään en vaan voinut enää itkeä, kun toinen lohdutti niin tosissaan. En tiedä oikeasti, mikä Yoshin saa mun itkuun reagoimaan. Muita ei vois vähempää kiinnostaa. Mutta me nojaillaan <3

Oodi on ollut agilitytauolla lokakuun puolesta välistä lähtien, Myrtti on treenannut lukuun ottamatta murtuneesta hampaasta ja sen poistosta johtunutta sairaslomaa ja Yoshi aloitti DOBOn. Soopelilikat sai terveen paperit selkäkuvistaan lukuun ottamatta LTV1:siä. Ei nekään onneksi maailmaa kaada. Yoshi kävi mätsärissä viikonloppuna ollen pen sin3. Marraskuuhun mahtui kaksi osteopaattireissua. Marraskuun eka viikonloppu oltiin Marialla viettämässä rento viikonloppu ja veljekset niin nautti siitä. Siinä varmaan kuluneesta kuukaudesta olennaisimmat.

Vauvakoira <3

Yhtenä iltana mustia oli MONTA.

Oopi <3

Ja pakastimen päältähän näkee!

Jesse muutti takaisin meille <3

Prinsessalla riittävän paljon pehmusteita :D

Veljekset <3

Selkänojalla <3

Montako koiraa sohvalla? (vastaus on 4 :D)

Torstain treenaajat <3

Lisää sohvaa, sohva on pop!

Hippu vähän itsekin ihmettelee, kuinka päätyi Alman päälle :D

Vain häkin seinä meidät erottaa ..

Siskoilla sama tyyli <3

Olipa kerran pihlaja ..

Olipa kerran myös aurinko ..

.. ja sama aurinko edelleen.

Mätsäripalkintoja.

Selkänojailija <3

Kerrosfiiliksellä :D


<3

Kirjahyllynkoriste. Arvo: korvaamaton <3

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Surua, ikävää ja maailman epäreiluutta

Viikko sitten tiistaina menetin hymyn, ilon ja toivon, sunnuntaina me menetettiin mummu. Mummu, jonka Oodi yritti joka tapaamisella pussata hengiltä. Mummu, joka oli Hipun vakkaripäiväunikaveri ja the maharapsuttaja. Mummu, joka oli mulle niin paljon enemmän kuin mummo. Mummu, joka otti hoiviinsa teini-ikäisen ja koiran, kun allergia ajoi pois kotoa.

Henkisesti hukassa olo näkyy. Ilmeisesti myös koirille, sillä Oodi on ollut sunnuntaista lähtien vakuuttunut, että joudun ihan konkreettisesti hukkaan. Maailman itsenäisin prinsessa makaa mun päällä, kulkee kaikkialle mukana ja tulee kutsusta luo, vaikka jänis istuu nenän edessä. Mun maailman mullistuminen mullistaa Oodinkin maailman.

Edelleen olen samaa mieltä kuin kirjoittaessani Jessestä aikanaan. Mun mielestä maailma on epäreilu. Ja tiedän, että kaikki ovat siitä eri mieltä. Olen onnellinen maailman ihanimmasta mummosta. Onnellinen siitä, että saatiin niin pitkä aika yhdessä. Onnellinen ihan kaikesta mummun kanssa. Mutta silti en voi sille ajatukselle mitään, että maailma on epäreilu. Kaikkia faktoja vastaan olisin halunnut pitää mummun pidempään. Koko elämän niin, että oltaisiin yhtä aikaa henkäisty vanhoina se viimeinen huokaus. Niin mä olisin halunnut. Ja siksi maailma on epäreilu.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

FI AVA Oodi

Facebook piippaa. Se pitää nykyään ihan ihmeellistä ääntä ilmoittaessaan, että jotain tapahtuu. Nyt just tapahtuu paljon, eikä se todellakaan auta näitä silmänurkkiin pyrkiviä kyyneileitä pysymään silmissä. Tänään oli meille Oodin kanssa ikimuistoinen päivä ja niin moni ihana ihminen ottaa siihen osaa nyt Facebookissa, aiemmin hallilla halaten ja onnitellen. Nyyh :')

Kahdet kisat ennätettiin tässä välissä kisata sen jälkeen, kun lupa kolmanteen SERTiin saatiin ja koska kolmas kerta toden sanoo, niin tänään saadaan Oodin nimen eteen lisätä FI AVA <3

kuva Jaana Rautio
Tuo katse <3 En vaan tiedä mitään kauniimpaa koskaan nähneeni <3
Tästä se lähti:

Jospa sitä joskus ykkösissä uskallettas kisata. Oishan se ihan kiva kakkosiinkin nousta. Mutta kolmosiin ei. Ei ehkä koskaan. Ei kai se ole edes mahdollista osata tällasen aloittelijan. Muutama kisa myöhemmin kakkosissa vannoin, että potkin rimat alas itse, jos alkaa nollia kolista. Mä en niin ole valmis (Oodiinhan tää ei liittynyt sanallakaan). No, kohtalo hoiti asian mein puolesta ja 15kk Oodia pelotti keinu. Sen jälkeen mäkin olin jo kyllääntynyt kakkosten ratoihin ja tajunnut, että kyllä me ehkä kolmosiin kehdattas mennä. Ekoissa kolmosen kisoissa (vitosella) palkintopallilla ja muutama kisa myöhemmin eka nolla. Ja sitten toinen. Ja kolmas. Mitä ne näillä tehdään!? Ei ainakaan SM-kisoihin mennä. No mentiin silti. Menneenä kesänä oltiin ekaa kertaa myös karsinnoissa. Koko ajan tavoite on ollut, että haluaisin Oodin valioksi. Tavoite, joka oli kaiken yllä, SM:t ja karsinnat on kivoja tapahtumina, mutta ei mulla niiden suhteen ole suurempia ajatuksia.

Mitäs siis sitten seuraavaksi? ;D En tiedä. Se ei ainakaan muutu, että rakastan tehdä tuon blondin kanssa maailman eniten ja nautitaan joka radasta yhdessä <3

perjantai 23. lokakuuta 2015

maanantai 12. lokakuuta 2015

Palkkaaminen targetilla

Tänään oivalsin ekaa kertaa, mitä koiran palkkaaminen targetilla oikein tarkoittaa :D Oltiin Annan ja junioreiden kanssa tänään hallilla ja tehtiin loppuun hyppysarjaa. Yoshilla on irtoaminen hallussa ja jos kerran on juostu hyppysarja, niin tietääpähän tuota tyhmempikin koira, että ei kun samaa vaan ja uudestaan!

Anna ei laittanut targetille nameja itsenäisestä työskentelystä, mutta koska Yoshi palkkautuu konkreettisesti targetilla meinasi Annalle tulla kiire napata melkein mukaan lähtenyt targetti Yoshin suusta. Koska kaikki Aarteet toimii palkkana, ei se oo niin justiinsa, onko palkkana namit targetilla vai itse targettina toimiva kuppi :D

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kaunis, ihana syksy

Mutkin voi jopa saada tykkäämään syksystä. Yllättävää kyllä. Joka kesä jo ennen juhannusta tunnen suunnatonta ällötystä siitä, että syksy tulee taas ja tulee pimeetä, märkää, kylmää ja sanoinko jo, että pimeetä, märkää ja kylmää!? Mutta sitten eilisen kaltaisina päivinä, kun aurinko paistaa, on hyvää seuraa, metsä loistaa ruskassa, kahdeksan shelttiä ja Atte  oli vielä kamerankin ottanut matkaan, niin ei vaan löydä enää pahaa sanottavaa. Edes syksystä.

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg
Yoshi, Halla ja käpy

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg
Mein musta poika <3

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg
Oikeasti tää ei ollut mikään likkojen lenkki, pojat vaan pakeni paikalta vedoten tärkeämpään tekemiseen :D

kuva Atte Jäsberg
Siskot <3


kuva Atte Jäsberg


perjantai 2. lokakuuta 2015

Lukuapulaisia ja s(h)elfieitä

Mä luen semmaa varten kirjaa, tyypit osallistuu omalla tyylillään. Avustin Hilua hieman myös s(h)elfien otossa. Wikipedian mukaan  "Selfie tarkoittaa henkilön omasta itsestään ottamaa valokuvaa. Tyypillisesti selfie otetaan älypuhelimella (yleensä puhelimen etukameralla) tai verkkokameralla ja julkaistaan jossakin sosiaalisen median palvelussa." Luonnollisesti tuo kuvan ottaminen itsestä älypuhelimella ja sen julkaisu somessa ei Hipulta ihan itse luonnistunut :D :D FBstä sen kuitenkin myös löytää tän blogin lisäksi :D

S(h)elfie <3
Frendsie? :D (Yoshi aivan innoissaan!! :D)

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

I'm in heaven

Siis niiko ihan fiiliksessä loka-marraskuuta odotellen. Ihan ko ois muuttanut pk-seudulle, kisatarjonta alkaa olla jo melkein samanlaista. Hyvä Kuopio!!

24.10 KPSH lk 1-2
25.10 KPSH lk 3

31.10 ACE lk 3
1.11 ACE lk 1-3

14.11 HUPU lk 1 & 3
15.11 HUPU lk 2 & 3

21.11 KPSH lk 1-2
22.11 KPSH lk 3

Viiteen viikkoon neljä viikonloppua kisoja Kuopiossa. Tällaseen voisin tottua! :)

maanantai 21. syyskuuta 2015

Teiniääliö

Meidän kämpän lattioilla lojuu raatoja. Ne jaksaa ehkä justjajust raottaa silmiään, kun ohi kuljen, mutta sekin on siinä ja rajoilla.

Oltiin eilen Oodin kanssa Mikkelissä kisaamassa. Myrtti ja Hippu menivät lauantai-iltana eka vieraita viihdytettyään hoitoon Sussulle ja palasivat eilen kotia meidän palattua kisareissulta. Penku sai haistella kisafiilistä useampaankin kertaan, treffailla uusia tuttavuuksia, lämppäillä ja jäähkäillä Oodin mukana ja kaiken tän päälle vielä kömpiä pusikossa mein mummin luona Alman perässä myöhemmin. Siinä resepti, millä tehdään raatoja.

Oodin kanssa kisat meni hyvin :) Tavoitteena oli tehdä kaikki kepit loppuun asti (onnistuttiin!!) ja keinu kahdesti kieltämättä ja sen näköisesti, että sen keinusuoritukseksi voi laskea (onnistuttiin!!). Videolta näki, että Oodin ilme keinulla oli kovin ällööntynyt, mutta tärkeintä, että se tuli tehtyä eikä tullut tehtyä siitä taas ongelmaa. Asia oli kuitenkin pihvi ja pihvihän se Oodille maistui normaalia prinsessatyyliä vauhdikkaammin, kun oli muutama silmäpari siinä aika liki asiaa todistamassa ;D

Mäkin opin uutta. Potkimalla itse riman alas, tulee hyl. Hyl tulee myös, jollei itse juokse tarpeeksi kovasti ja koira itse yrittää ennustaa tuomarin toivoman estejärjestyksen. Ei ollut tuuria! :D

Yoshilta kepoilu sujui jo oikein mainiosti. Penku tykkää katsoa takakontista häkissä maaten kontti auki ohikulkevien menoa. Myös lämpät ja jäähkät on toki mielenkiintoisia uusien tuttavuuksien moikkaamisesta puhumattakaan. Satun Iona oli myös kisapaikalla messissä ja penskat pääsi rallattamaan metsään. Olisi pitänyt vähän kauemmaksi päästä, mutta ei ennättänyt, kun yritettiin jotenkin räpiköidä pennuille treffejä johonkin väliin minien ja medien ollessa peräkkäin. 

Aluksi näytti, että pennut löysivät heti yhteisen sävelen. Samanlaisen juostaan hippaa maailman tappiin -tyylin kuin jokunen kuukausi sitten KooKoo99:n kisoissa (myöskin) Mikkelissä. Juu, homma toimi samalla lailla, että suoralla Yoshi saavutti Ionaa hyvin, mutta käännökset valuivat metritolkulla neitiä pidemmiksi ja sehän pisti ärsyttämään. Iona vei ja Yoshi vikisi.

Hipan loputtua Yoshi bongasi välittömästi ohikulkeneen hieman vanhemman naisen ja päätti vaihtaa teinitytön siihen. Ei auttanut namit, päälläseisonta, pallon heiluttelu eikä mikään, kun Yoshi päätti kertarytinällä vaihtaa perhettä. Kyllä jätkä välillä aina vilkaisi, että joojoo, älä mutsi siellä keuhkoa, kuulen kyllä, mutta ei vaan nyt joudapystykykene -ilmeellä ja jatkoi matkaansa ihastuksensa mukana. Huoh, sanon mä. Tästä ymmärryksen hetkellisestä alenemasta on ollut jo kerran aiemminkin kokemusta, mutta toivoin sen olevan ohimenevää. Jatkamme luoksetuloharjoituksia vähemmän haastavissa ympäristöissä ja Yoshi ei ole irti, missä on isompana riskinä tulla koiria (lue: ihania naisia) vastaan. 

Ihanan Naisen omistaja ääneen ihmetteli, ettei kuulemma juoksujenkaan pitäisi olla ihan lähellä. Vastasin siihen kaiken pahoitteluni lomassa, että ei taida olla sillä niin meidän teinijätkälle mitään merkitystä. Että heippa vaan mammanmussukka, jolle oma mamma on tärkein. Toivon, että palaat vielä joskus! Mullon ikävä sua jo nyt! <3

maanantai 14. syyskuuta 2015

Koska kepit ja keinu

Nykyään tuntuu olevan vallalla ilmaista asia liikaa verbejä tuhlailematta. Niinpä meilläkin on monta nollaa jäänyt Oodin kanssa saamatta, koska kepit ja keinu.

Vantaalla tuplat oli viimeisestä keppivälistä kiinni. Ei vaan joutanut. Ekalta kuitenkin nolla, vaikkakin ohjaaja sai olla aika täpäkkänä. Virtaa oli enemmän kuin aivoja. Oodilla siis :D

Todistettiin kuitenkin, että tupliinkin pystyttäisiin. Siis ainakin melkein. Jyväskylässä Herrala oli tehnyt yllättävän vaikeat radat. Tai no agiradat, hyppäri oli melkein kuin ykkösluokasta. Ekalla radalla haettiin keppejä useampaan kertaan umpikulmasta. Ei meinannut löytyä, mutta kolmas kerta toden sanoi. Ihmetytti ohjaajaa ilmeisesti sen verran paljon, ettei loppurata muistunut mieleen vaan luntattiin numeroista ;)

Hyppärin piti mennä kuin vettä vaan. Ei mennyt. Yksi putki veti puoleensa liikaa ja Oodi valui hypyn ohi. Seuraava putki ei sitten vetänytkään puoleensa. Hyllyteltiin. Agirata oli taas haastavampi, mulle ainakin. En meinannut millään keksiä, kuinka sen veisin. Vein ihan kivasti, kunnes rima tippui. Tippui siinä kohtaa, kun koira oli ko. esteen jälkeen mennyt täysmittaisen putken ja oli nousemassa puomille. Jostain syystä sen myöhäinen putoaminen sai mun pään kääntymään ja voihan lopputuloksen arvata. Hyllytettiin. Mitä sitä vanhoja muistelemaan (kuuntelemaan), se kostautuu.

Varkaudessa ei sitten osattu keppejä. Tai no ei se osaamisesta ole kiinni, malttamisesta. Ekalla ja tokalla radalla jankattiin niitä sitten ihan urakalla. Tokalla radalla Oodi jarrutti keinulle ja kun olin varma, et soli tajunnut, et son keinu, se kiihdytti ja teki puolilentsikat. Very nice, sanoisin. Vikalla radalla olin natsimpi ja käskytin keppejä ihan kunnolla. Auttoi, maltti säilyi ja tehtiin oikein mallikasta nollaa. Keinu sen sitten tuhosi. Kaksi kieltoa siitä ja kolmannella jonkinlainen suoritus. No, tärkeintä, että suoritus ja paljon kehuja ja palkkaa päälle. Nyt kaikki kädet, jalat ja hiukset ristiin, ettei tästä tule ongelmaa. Keppiongelmat jne. mä kestän, toleranssi on suuri. Mutta uutta 15kk rämpimistä keinun kanssa en ehkä kestä.

Ensi viikonloppuna testaillaan keppejä ja keinua Mikkelissa, sitten seuraavat kisat onkin 3 vk päästä. Syksy on kuopiolaisille kisaamismielessä onnekasta aikaa, kun ei tarvia neljänä viikonloppuna lähteä kauaksi kisaamaan :) Luksusta! Mutta saas nähdä, jospa sitä luonnetestin takia sitten ajeltaisiinkin tuonne eteläisemmälle rannikolle päin. Peukkuja saa pitää!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Nollavoitto + luva

Taas :´)

Istuin itse Billnäsissä Tommy Wirenin luennolla ja vaikka Jonin ja Myrtin startista alkoi olla jo aikaa, viestiä tuloksista ei vaan kuulunut. Ajattelin, et jospa se tarkoittaisi sitä, että se on nolla, mutta Joni odottaa vaan virallisia tuloksia. Peukutin ja yritin keskittyä kuuntelemaan luentoa. Kännykkää oli silti pakko vähän väliä vilkuilla.

No oli se! Itkuhan siinä tuli. Kyyneleitä pyyhkien jatkoin luentoa :´)

Tulokset KPSH:n sivuilta


Kuvia, videoo, mitään vastaavaa ei ole, kun kety huiteli tosiaan ihan muualla. Pyysin Jonia ottamaan kuvan Myrtistä ja palkinnoista. Sain kuvaT Myrtistä JA palkinnoista :D :D Myrtti makaa väsyneenä pöydän alla, palkinnot on sentäs hienosti :D Ehkä jätän ne kuitenkin julkaisematta ..

Mutta sois siis yhtä vajaa. Yhtä, ja sit me oltais molemmat kolmosissa. Samassa luokassa, samoissa kisoissa. Nyyh, tekee mieli taas sanoa :) Ykkösruusuke napsahtaa kuitenkin näillä tuloksilla. Tammikuun nollavoitto sertillä kakkosiin ja nyt nää kaksi nollaa takaa sen. Yksi etappi saavutettu. Oon niin ylpeä tuosta parista <3

maanantai 31. elokuuta 2015

Shetlanninlammaskoiran kasvatus

Ekan kanssa olin tosi innoissani. Kasvatin oikein ilolla ja hartaudella ja tulos oli sen mukainen. Jesse oli 45 senttiä, mutta ei Jempun suuri sydän ois pienempään mahtunutkaan <3

Seuraavan kanssa päätin olla varovainen. Kasvatin todella varovaisesti. Niin varovasti, ettei ainakaan tule iso. No, ei tullut, ei. Hippu, 30 senttiä, on ehdottomasti pienimpiä shelttejä omassa tuttavapiirissä, vaikka siihen aikas monta shelttiä kuuluukin.

Oodin kanssa olin jo valppaana. Pentupainojen kehityksestä pystyi sen verran ennustamaan, ettei siitä isoa tule. Venyy kokoon, jos venyy. Ajattelin, että ihan sama, ennestään jo yksi kirpunpoikanen asuu kotona, niin toinen mahtuu sille hyvin kaveriksi. Ei tullut Oodista ihan niin tirppaa, mutta venyttää saa, jos haluaa 32 senttiin yltää. Rakenne ja runko olivat kuitenkin jo parempia kuin Hipulla esimerkiksi agilitya ajatellen. Suunta oli siis oikea!

Yoshi 7kk 1vk ja koko huitelee 40 sentissä. Lähti taas lapasesta tää kasvatus, kun päätin, ettei pojan tarvitse olla niin pieni ja tirppa kuin tyttöjen. No ei oo joo. Tässä sitä jänskätään, että kuinka paljon meinaa jätkä vielä kasvaa.

On meillä yksi oikeankokoinen tai ainakin sinnepäin. Myrtti on 34 ja risat. Ja ei ihme, mä en sitä aikuiseksi kasvattanutkaan :D Saas nähdä, kuinka monennen kanssa osuu kohdilleen ja koko menee oikein.. ;D

Ja niinno, Alma. Mäyräkoirissa, kun rotua vaihdetaan koon mukaan, kaikki koot on oikeita. Voi olla, että tällä historialla alan mäyräkoiraharrastajaksi :D

Vikan lauseen perusteella voi mut tuntevat päätellä, kuinka tosissani olin :D Nimimerkillä shetlanninlammaskoirien kasvatusta vuodesta 1996 :D

perjantai 28. elokuuta 2015

Vesileikkejä ja pisarataidetta

Penkulla on ollut suuri into olla mukana Myrtin vesileikeissä. Syy saattaa hyvin olla Myrtin suusta napattu sammakko, mutta kylläpä pikkujätkä uikin ekaa kertaa tällä viikolla (noin viides kerta vesileikeissä) ihan omasta halustaan ja ilman (ihmisten) yllytystä :)


kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Oman elämänsä huippumalli

Yoshi pääsi lenkille huippuseurassa :) Sen lisäksi, että mukana oli naapureiden shelttikaverit oli mukana myös kamera ja kuvaajana Atte. Valokuvasadosta ollaan saatu nauttia! :)


kuva Atte Jäsberg
Penkku 7 kk <3

kuva Atte Jäsberg
The Nenä

kuva Atte Jäsberg
The Hampaat <3 Näillä pääsisi vaikka Pepsodent-malliksi!

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg
kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg

kuva Atte Jäsberg