maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi vuosi

Huomenna se alkaa. Uusi vuosi. Ei vielä kyllä yhtään tunnu siltä, et oltais jo vuodessa niin pitkällä, mutta onneksi tästä huolimatta illalle on ihania suunnitelmia Uuden Vuoden vastaanottoon :) Henna ja Essi laumoineen tulevat illaksi meille eli menoa ja meininkiä ei tule puuttumaan, kun kuuden ihmisen lisäksi mukana ovat kahdeksan koiraa :)

Uuden vuoden aatto ei oo koskaan aiheuttanut (onneksi *koputtaa puuta*) kummempia järjestelyjä. Kukaan koirista ei raketteihin reagoi, mutta ollaan silti hoidettu päivän lenkit ennen 18 ja yöllä sitten vaan pienet pissitykset. Itse ääniä ei koirien kanssa sinänsä tarvia varoa, mutta koitan välttää viimeiseen asti kauempana rakettien ampumapaikoilta ihan vain siksi, ettei mitään vahinkoja pääse vaan sattumaan. Vähän ehkä ylivarovainen saatan olla, mutta toisaalta kaikki rakettien ampujat ei ihan aina selvinpäin taida olla, niin parempi katsoa kuin katua.

Joulukin oli ja meni. Niin sitä kovasti aina joka vuosi odottaa ja sitten se vilahtaa ohi ihan pienessä Lauantaina oltiin Jonin isällä viettämässä joulua, aaton aattona suunnattiin Jyväskylään mummulle ja sitten itse aattona oltiin äipän luona. Joulupäivänä kurvailtiin sitten Kangasniemen mummin kautta viä anoppilaan syömään jouluruokia eli kaikki sukulaiset tuli kierrettyä. Nyt ei Myrtilläkään taida olla enää yhtään paikkaa, missä ei olisi päässyt käymään ja näyttäytymään :)

Jouluherkuista yllärein oli kyllä aurajuusto, mikä paljastui (konkreettisesti) Oodin suosikiksi. Ruokakassi lattialla sen aikaa, että saatiin ulkovaatteet riisuttua (silloin, kun oli vielä niitä pakkasia, tänään onnellisesti vain yksi aste pakkasta *huokaa onnellisena*), niin jo oli blondi ennättänyt kielensä kanssa nuolemaan aurajuustoa :D Ehkä emme tätä suolaista herkkua perinteeksi kuitenkaan koirien kanssa ota, mutta onneksi herkuttelija oli sentäs Teräsmaha-Oodi, niin vahinkoa ei sen enempää päässyt käymään.

Joululahjoissa paljastui kyllä niin taas tyttöjen luonteet. Olin paketoinut Racinelin naudannahasta tehdyt aktivointilelutyyliin muotoillut rullat ja laittanut niiden sisään kuivattua kanaa. Ideana oli siis avata ensin lahjapaperi ja sitten keksiä, kuinka kanat saa nahan sisältä pois. Oodi avasi tehokkaasti, mutta siististi paketin, pyöritti pari kertaa rullaa todetakseen, että näin ei homma hoidu ja repi rullan toisen pään auki ja söi kanat. Alma nautti tilanteesta hyvin mäyräkoiramaisesti ja repi, repi ja repi ihan vaan hajottamisen ilosta. Paperit meni kaikista tehokkaimmin silpuksi, sen jälkeen nahkarullasilpuksi ja tuli ne kanatkin siinä hötäkässä jossain kohtaa syötyä, mutta ne ei olleet pääasia vaan nimenomaan se hajoittaminen. Hippu rikkoi paperit, mutta sen jälkeen homma menikin vaikeaksi. Pikkumusta kun ei oikein ole tuon rikkomisen kannalla, vaikka se olisikin sallittua, joten Hippu oli sillä kannalla, että kanat kyllä tulevat ulos, kun tarpeeksi kääntelee ja vääntelee. Ei vaan tulleet, kun olin ne itse saanut sinne just ja just vängättyä, joten loppuun yrittäminen palkittiin ja mä saatoin vähän auttaa Pikkumustaa ongelmassaan. Myrtti puolestaan oli perinteisesti omalla linjallaan eli ei oikein intoontunut aktivointipeleistä. Vähän yllytettynä repi joulupaperia, mutta sekin jäi kyllä puoleen tiehen koko homma. Itsessään nahan syönti oli neidille sopivaa puuhaa, mutta todettuaan, ettei kanat ole sieltä rullasta tulossa helpolla, niin luopui yrityksestä ja antoi olla. Vielä on meillä Myrtin kanssa pitkä matka siihen, että jos vähän yrittäis, niin yritys palkittaisiin ;) Aktivointipallon kanssa ollaan yritetty asiaan helpoimman kautta harjoitella, mutta siinäkin on se pikku Mutta. Nimittäin se Pallo. Pallo sumentaa neidin järjen siinä määrin, ettei ole kannattavaa miettiä, kuinka sen sisältä saisi makupalat, kun itsessään pallo on jo palkka :D Jatkamme harjoituksia .. :)

lauantai 8. joulukuuta 2012

Siihen se livahti ..

.. Myrtti. Kainaloon, sydämeen, arkeen, elämään .. Lipaisi kielellä naamaa ja käpertyi kerälle viereen. Ihan liki painautuneena voi onnellisena korvat luimussa heilutella häntää. Se heiluu pelkästä katseesta. Ihan ko Hipullakin <3

Niinpä meillä viime sunnuntaina vietettiin tuplasynttäreitä. Ihan en kolme vuotta sitten olisi uskonut, että näin on. Itse asiassa en sinnepäinkään. Elämä menee välillä ihan muuten kuin osaisi arvatakaan.  Mutta niiko Oodin kanssa jo aikoinani totesin, tällaiset yllätykset ovat juuri sitä parhautta elämässä.

Myrtti on kyllä aivan uskomattoman helposti sulautunut meidän elämään. Jotenkin huomaamattomasti ja silti Myrna tuo omalla persoonallaan ihanan lisänsä meidän perheeseen. Anopilla ja appiukolla vierailtiin molemmilla kuluneella viikolla eikä kummankaan kanssa tainnut juuri olla ollut puhetta siitä, että Myrtti meille on muuttanut. Eipä sitten sisään mentäessäkään sanottu asiasta mitään ja aikas pitkään siinä meni molemmilla tajuta, että joukossa onkin yksi enemmän kuin ennen :) Myrtti kun ei itsestään numeroa pidä, mutta oli se kyllä tehokkaasti kainaloon tunkemassa kainalopaikan vapautuessa. Ei siinä paljoa haittaa, vaikkei aiemmin olisi tavannutkaan, rapsutukset ihan kiinni maaten on kyllä parasta, elämys se siinä on tärkeintä.

Ainoa kerta, jolloin muistan Myrtistä olleen vaivaa, oli viime viikolla, kun Hippu oli kipeänä (taas raasun maha reistaili) ja Myrtti päätti sitten käyttää tilaisuutta hyväkseen ja blokkasi Hippua katseella niin, ettei pikkumusta voinut mennä minne halusi (esim. tulla mun luo) ja samoin puolusti katseellaan palloa. Ääntäkään Myrtti ei tässä päästänyt, mutta herkkis-Hippu ja viä vähän pipinä otti heti Myrtin katseen tosissaan. Myrtti sai kyllä meiltä ihmisiltä välittömästi palautetta siitä, ettei näin meillä toimita ja pari kertaa vielä yritettyään jätti Myrtti asian sikseen. Sen jälkeen asiasta ei ole onneksi tarvinnut enää keskustella eikä mitään ongelmaa ole ollut :) Lenkillä kulkevat kylkimyyryä treeneistä tullessa ja eilenkin nukuttiin kaikki yhdessä läjässä päikkäreitä eli no hard feelings <3




torstai 6. joulukuuta 2012

Ajatus seisoo päässä

Enkä nyt puhu vain itsestäni, seurako se tekee kaltaisekseen tai mikä lie, mutta tytöillä ei paljoa näytä päässä liikkuvan :) Pakkasta on ollut kiitettävästi jo liian kauan ja mä alan olla kyllästynyt. Ei nää tänkään aamun parikymppiset mein lenkkiä estäneet, mutta kyllä tuo pukeminen ottaa oman aikansa ..

18 tossua oli yhteensä matkassa, kun Hennan ja borderpoikien kanssa metsäiltiin aamulla tunti. Yksi tossu teki katoamistempun, joten huono tulosprosentti ei ollut kotia palanneista. Sekin yksi kadonnut oli Myrtin jalassa ekaa kertaa ollut tossu ja niitä saa onneksi kaupasta lisää. Oodilla olleet viime vuotiset ja Hipulla olleet Marjan tekemät ei onneksi kokeneet katoamista, tälläkään kertaa. Niitä, kun ei ole niin helppo haalia lisää ..

Myrtin ensimmäinen tossukokeilu sujui niin kuin Myrtiltä kaikki muukin: ilman suurempaa numeroa. Sisällä tossuja pukiessa tuntui neiti hetkellisesti kadottavan kyvyn seisoa ja jalat tuntuivat katoavan alta vähän vaikka mihin suuntaan fleecen ollessa lattiaa vasta niiiiin liukas. Muutaman sekunnin kuluttua jalat saivat taas ideasta kiinni eikä sen jälkeen ongelmaa ollut.

Lenkin ei ollu tarkoitus olla pitkä, mutta tossuilla ja Pompilla varustetut koirat sekä me ihmiset toppautuneina pärjättiinkin yllättävän hyvin ja niinpä eksyttiin sitten ihan metsän puolellekin. Tossut ja takit pysyivät hyvin menossa mukana sitä yhtä epäonnista lukuun ottamatta ja koirilla näytti kivaa piisaavan.

Terrieripojat eivät kovin seurallisilta vaikuttaneet meille päästyään, vaan molemmat keskittyivät luunsyöntiin. Tytöt eivät tästä kuitenkaan ottaneet itseensä, kun silmä alkoi yhdellä jos toisellakin luppasta ja nukkumapaikkavaihtoehtoja katseltiin luiden sijaan sillä silmällä. Tänään ei kuitenkaan loppupäivä mene huilaillessa, kun suunnataan kohta appiukon luokse saunomaan ja syömään. Sama kaava käytiin alkuviikommasta anopilla, joten Myrtti alkaa kohtapuoliin olla sitten käynyt kaikki lähisuvusta läpi.

Treenillisesti tämä viikko ei ollut mitenkään erityinen, maanantaina treenasivat Myrtti ja Oodi, eilen Myrtti ja Hippu. Loppuviikko onkin treenitöntä, kun huomenna suunnataan heti töistä päästyämme pitkäksi viikonlopuksi Jyväskylään :) No, saapahan tuo mun nilkka hetken toipua niin jospa sit jo ens viikolla olisin molempien tyttöjen kanssa juoksemassa keskiviikon treeneissäkin ..

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kuukauden kohokohdat

Jotta tasapaino säilyisi, viime kuun 15 tekstiä eivät ole saaneet tähän mennessä vielä yhtään seuraajaa tässä kuussa. Kyse ei ole siittä, ettei tässä kuussa olisi mitään tehty, vaan pikemmin ehk siittä, että tekemisen tahti on samaa, mutta ei vaan ole sitten sitä ylimääräistä aikaa yhtään laittaa tapahtuneita asioita ylös :( Tässä nyt kuitenkin joitakin merkittäviä (tai sitten ei :D) tapahtumia tässä kuussa tähän mennessä:

Sofian muisto

Kuukauden sydäntä lämmittävin hetki on tähän mennessä ollut ehdottomasti Sofian mulle mein lenkillä kertoma muisto useamman vuoden takaa. Sofia oli silloin vielä aikas lapsi, Hippu pentu ja meillä oli Jesse. Mä vedin tottelevaisuuskoulutuksia tuossa Särkiniemen kentällä shelteille ja mulla oli ollut Jesse treeneissä mukana. Sussun porukallakaan ei vielä ollut kuin Zelda-pentu ja Sofia oli vaan seurailemassa kiinnostuneena, mitä me koirien kanssa puuhattiin. Mulle oli tullut sitten joku juttu ja olin antanut Jessen makupalojen kera Sofialle ja sanonut, että Jessen kanssa voi tehdä temppuja. Sofia oli sitten ollut vähän ihmeissään, että mitä Jesseltä oikein voi pyytää ja olin siihen vastannut jotain tyyliin, että pyydä mitä keksit, kyllä se osaa :) Ja Sohvin ihmetykseksi Jesse oli oikeasti tehnyt kaikki temput, mitä Sofia oli pyytänyt <3 Sellanen Ukko oli, mein temppukoira ja temppuja Ukko kyllä rakasti yli kaiken. Tempusta palkaksi riitti toinen temppu :D

Tämä torstaina kuulemani ihana muisto on ollut mielessä joka päivä. Jotenkin oli niin ihana kuulla jonkun ulkopuolisen muisto Jessestä ihan ex tempore, jotenkin se toi esiin juurikin niin puhtaasti sitä, millainen Jesse oli <3 Kyllä se edelleen saa kyyneleet silmiin, kun Ukkoa muistelee. Eikä Jessen nimeä voi sanoa (edes Jesse Kaikurannasta puhuttaessa) vieläkään ilman, että se saa suussa aikaan sen tietyn tunteen. Ja nytkin tuntee sormen päissä sen tuntee, vähän kuin sormia hymyilyttäisi Jessen kirjoittaminen näppäimistöllä, kun se vaan tuntuu niin tutulta. Omalta. <3

Hipun eka virallinen startti Jonin kanssa

Nykypäivässä ollaan menty muistoista huolimatta eteenpäin ja niinpä puolen vuoden treenin jälkeen koitti se hetki, kun Joni ja Hippu korkkasivat eilen kisauransa omissa kisoissa. Agiradoille ei parilla vielä ole asiaa (A varmaan menis jo ilman hihnaa, mutta keinu ja puomi vaativat vielä hiontaa), joten eilinen sisälsi yhden hyppärin. Aamulla lämppäsin Hippua jo töihin mennessä, josta Joni sitten haki vielä Hipun lämppälenkille ja alakertaan kanssaan.

Hipusta näki jo aamulla, että mielentila oli kohillaan ja siltä meno näyttikin sen ensimmäiset viisi estettä (mielettömän hienoa menoa!!). Kuudes este oli kepit, mihin matka aikas oletetusti tyssäsi niiden ollessa viime aikoina sellainen vakkarieste, jonka kanssa meno takkuaa. Nyt kun putket on saatu sujuvimmiksi (ei vieläkään niin täysin ku vois, mutta paremmiksi), niin nyt aika on sit keskittyä keppeihin, keppeihin ja keppeihin.  Muuten rata oli hyvin perusmenoa, vaikeammassa kulmassa oleva pituus ei heti vetänyt Hippua puoleensa, mutta muuten pari eteni hienosti menemään eikä pyörimisiä (siis ohjaajan luona) tapahtunut :) Seuraavia kisoja tässä ollaan jo katseltu sillä silmällä eli kisakärpänen saattoi puraista myös Jonia ;D Ja mä vaan oon nuista niin ylpeä, ei siittä pääse mihinkään! <3

Oodin juoksut

Mä kuuntelin kisoja yläkerrasta töistä vähän (lue: HYVIN) kateellisena. Pitkästä aikaa jopa mun menojalkaa olisi vipattanut siihen malliin, mutta soli jo keväällä tiedossa, että neiti täsmäjuoksuinen juoksee juurikin mein omien kisojen aikaan. Onneksi sentäs pääsin tosiaan jännityksen makuun Jonin ja Hipun kautta ja toinen positiivinen juttu on, että päästään Oodin kanssa sitten pikkujouluepiksiin! :) Ja sinne me itse asiassa varmaan suunnataan jo Myrtinkin kanssa episluokkaan, sen verran hyvin meillä on treenit lähteneet sujumaan! :) Viä Myrtilläkin kepit ja kontaktit lopulliseen kuosiin, niin ensi keväänä toivottavasti mein koko perhettä kutsuvat sitten kisakentät. Se se vasta ois huisia! :)

Myrtin uusi ruokakuppi

Myrtti sai vihdoin uuden ruokakupin :) Edellinen Cat Party oli kaikessa kissaudessaan ihan jees, mutta ongelmaksi tuli se, ettei Myrtin ruuat vaan mahdu kuppiin :D Nyt kokonaan jo raakaruokaan Myrtinkin siirryttyä ei meno enää oikein onnistunut vanhalla kupilla, joten nyt Myrtillä on uusi, mustavalkoinen kuppi, josta passaa herkutella :P

Valo tuli loikkien vastaan ..

.. ja nauratti meitä (Sussun kanssa) <3 Hipun pannassa kiinni oleva uusi Orbiloc -valo lähtee mukaan kengurumenoon yhtä innoissaan kuin kantajansa, joten pilkkopimeässä katseltuna valo tekee aikas hauskoja kuvioita. Ihan kuin kantajansa <3

Yhden valon ostettuani meni koko lauma (vähän kuin pikkusormi, koko käsi -juttu) eli nyt koko porukka on valaistu laatuvaloilla :) Ja ei voi kyllä valittaa, oon NIIN tyytyväinen nuihin valoihin ollut kokonaisuudessaan, ettei tosi. Näinpä meidät löytää myös pilkkopimeästä metsästä, sillä sieltähän meidät usein oikeasti löytää ;D


keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Aikaa ei ollut viikonloppunakaan ..

.. ainakaan tietokoneelle. Tai no, katsottiin me mummun kanssa sunnuntaina Vain elämää -maratoni tietokoneen kautta, kun mummulta huomaamatta jäänyt sarja sai täyden huomiomme neljän jakson verran :) Tyttöjen seuranhimo sai myös huomiomme kaikenmoisten kuopsutusten merkeissä, kun siinä omalta sängyltä (levitetty olkkarin sohva) oli aikas mukava koirat kainalossa telkkua tuijotella :)

Hyvä seura, parempi mieli - oli muutenkin viikonlopun teemana. Nähtiin perhettä ja ystäviä koirakavereita unohtamatta, lenkkeiltiin, saunottiin, nautittiin rapsutuksista, pitkistä, rauhallisista aamuista koiria rapsutellen ja pusuja vastaanottaen enkä voi hieman kaihoisasti olla muistelematta kuluneita päiviä, etenkin kun huomenna aamulla koittaa arki kera melkein 9h työpäivän. Mutta ihanien muistojen voimalla sitä jaksaa taas perusarkeakin, eikä perusarjessakaan ole sitten mitään vikaa :) Ihanaa oli tulla Jonin luo takaisin kotiin ja Sussun ja shelttityttöjenkin seurasta ennätettiin jo tänään nauttia :)

Perjantaina suuntasimme suoraan töistä Jyväskylään ja järkytys oli melkoinen, äipän varoituksista huolimatta. Siellä oli nimittäin LUNTA! Ei meillä vaan sellaisesta ollut tietoakaan, nautiskeltiin (ainakin ajatuksen tasolla sisältäkäsin) perjantai auringosta ja mukavan kirpakasta syyssäästä eikä tosiaan lumesta ollut tietoakaan. Jyväskylässä sitä sitten oli, ihan yhden talven verran (ainakin siis, jos multa kysytään :D). Koirat kirmaili iltalenkillä aikas vallattomasti menemään enkä voinut olla laskematta niitä hetkittäiselle hipalle hiekkatiellä, kun menojalkoja vaan niin kovasti vipatti. Yhden pupun, joka ei ollut ennättänyt vielä vaihtaa talvivaatteisiin, näin pinkovan valkealla koulunpihalla, mutta onneksi se ei blondin silmiin osunut hipan tiimellyksessä ;D

Lauantaiaamu nautiskeltiin rauhallisesti heräämisestä ja tuntui, että kaikki kolme koiraa olivat aivan onnesta solmussa, kun tunnin verran heräiltiin, mä viä peiton alle käpertyneenä ja mummu sängyn laidalla istuen. Kaikki sai rapsutuksia tasapuolisesti ja me mummun kanssa meinattiin hukkua soopelipusujen alle. Hippukin taisi sentäs muutaman pusun antaa :) Lauantain ohjelmassa oli löytää äipälle ja mulle talvikengät sekä mulle toppahousut, joten me suunnistettiin kauppakierrokselle. Soopelisiskot lähti mukaan ja Hippu jäi mummulle seuraneidiksi. Montaa kauppaa ei tullut tuloksetta (no, äippä löysi kyllä sit vimosesta kengät) kierrettyä, kun päätimme jo lopettaa "shoppailun" ja suunnattiin Jannelle kahville. Myrttikin on selvästi jo tottunut tähän mein kyläilymenoon ja suuntasi heti ensimmäisenä muitten mukana tutkimaan, että minne sitä tällä kertaa tultiinkaan. Jannelta siirryttiin sit äipälle syömään ja saunomaan, joten vielä toinen kyläpaikka tuli lauantaille. Äitillähän pääsee kämppää juoksemaan ympäri ja olemaan hippaa niin, että tekee taidokkaita suunnanvaihtoja ja siinä Hippu on kyllä erihyvä :) Oodi ei jotenkin tällä erää malttanut leikkiä leikkiä (ja Myrtti ei viä siihen ole oppinut), joten Janne sitten onneksi hippasi Hipun kanssa, jotta saatiin lapsi onnelliseksi :)

Sunnuntaina suuntasin tyttöjen kanssa jo kasin aikaan reilun tunnin lenkille, kiitos kellojen käännön :D Pitkä lenkki hyydytti tytöt sopivasti ja seuraavia tunteja sitten vietettiinkin Vain elämää parissa tyttöjen vaihdellessa nukkumapaikkojaan ja välillä tullessa rapsuteltaviksi. Illalla innostuttiin viä Teron kanssa lähtemään 1,5h lenkille, missä tytöt sai sit kirmata irtikin, niin päivän liikuntasaldo oli taattu. Sunnuntai oli myös se maaginen päivä, jolloin siskot ekaa kertaa kitamiekkaili. Luulen, et nyt aletaan olla läheisyyden joka asteella maksimissa, monenlaista muuta läheisyyttä on jo koettu, mutta kitamiekkailu kyllä kruunaa kaiken. On se ihanaa, että siskot niin kovasti toisistaan tykkää ja toistensa seurassa viihtyy <3

Maanantai valkeni kauniina ja hivenen aurinkoisena, joten en millään malttanut olla lähtemättä taas pidemmälle lenkille. Marjo onneksi innostui mun ex tempore -lenkkiehdotuksesta ja niinpä mein porukkaan liittyivät viä Zelda ja Fiona ja saatiin me melkein kaksituntinen kulumaan vanhoissa, tutuissa Ylämyllyjärveltä lähtevissä lenkkimaisemissa. Lenkiltä suuntasin viä tyttöjen kanssa Jannelle pelaamaan Mariota Wiillä (on se vaan niin hienoa, että sitä voi vihdoinkin pelata kaksi yhtä aikaa, sitä koko lapsuus haaveiltiin :D) ja sieltä äipän luo ja saunan kautta kotia. Tytöt alkoi olla jo aikas väsyä kamaa ja äipälläkin Oodi nukkui seisoviltaan silmät kiinni. Loppuilta menikin sitten suuremmitta kommelluksitta ja pikku iltapissatus riitti tytöille ennen unta.

Tiistaina päästiin vihdoin tapaamaan Jesperiä (Oodin veljen tyttären poika eli Oodi ja Myrtti on ISOtätejä, Oodi ei tosin ISOtäteile varmaankaan kauan, kun Jesper kasvaa vauhdilla ohi :D), mitä olin odottanut innolla. Ja ei kyllä treffit tuottaneet pettymystä, niin ihana pentu, ettei tosikaan! <3 Ihan pentukuumetta meinasi iskeä, vaikka luulin, että sellanen on musta kaukana :D Lisäksi harvoin ihastun näin kovaa poikapentuihin, mutta Jesperillä oli kyllä niin kaunis pää ja ilme, ettei poikaa voinut kuin tuijottaa ja ihailla (valkoinen pieni nenälaikkukin löytyi). Vielä kun kaverilla on pusuja, rohkeutta, intoa ja pilkettä silmäkulmassa, niin mikäs kaverin menoa ihastellessa. Oodillakin näytti välillä lyövän tyhjää Jesperin menoa seuraillessa, sen verran villit ja vauhdikkaat leikit oli. Muut pojat tottakai oli myös tytöistä innoissaan ja saatiin me Marian kanssa seurata "vanhan pariskunnan" Hipun ja Vertin yhteisiä päiväuniakin. Nuilla kahdella se vaan on se jokin, mikä on alusta asti käynyt yksiin, ovat vaan niin pariskuntamaisia yhdessä. Ja tässä ei tällä kertaa edes ole kyse hormoneista, kun Hippu on leikattu. Tyypeillä vaan taitaa käydä jutut yksiin <3 Myrtti katseli poikanelikon menoa mieluummin sivummalta ja seuraili, että mihin sirkukseen me oikein päädyttiinkin, mutta tarkkailun jälkeen oli jo lopulta Marian tempputuokiossakin mukana (nameja kun oli! :D). Ei voi taas tähän sanoa, muuta kuin ensi kertaa odotellessa. Jesperille terkkuja, että ala viä kovasti kasva aikuiseksi ennen ensi kertaa ja Marialle isot kiitokset Hipun lihastsekkauksesta! <3

Nyt son sit arki, mulla pitkä päivä töitä ja tytöt sit huilaa kotona jaksaakseen illalla treeneissä :)

torstai 25. lokakuuta 2012

Kiirus viikko

Viikko on kyllä hujahtanut vauhdilla. Maanantaina ja keskiviikkona treenattiin, tiistai-ilta meni töiden jälkeen uusien silmälasien metsästyksessä ja tänään on sit töiden jälkeen soviteltu uusia laseja päähän ja lenkkeilty hyvässä seurassa <3

Tiistaina ja tänään koirat oli mulla töissä. Päivät sujuu koirilla tyytyväisesti "rivitalossa" nukkuen :D Takahuoneessa on kolme häkkiä vierekkäin ja niissä sit nukutaan milloin milläkin kokoonpanolla. Ainoa, mikä saa ääntä (Hipun haukkumaan) on kassaa laskiessa kolikoiden kilinä. Sen Pikkumusta on oppinut tarkoittavan sitä, että pääsevät irti rallaamaan hetkeksi myymälän puolelle mun sulkiessa kauppaa ja nuuskuttelemaan, ketä meillä on päivän aikana käynyt asiakkaina. Tänäänkin vaan meni vähän oletus ennakkoon, sillä Himpe innostui jo Essin kassaa laskiessa, vaiks mä olin itse iltavuorossa ja siksi lähdössä vasta muutaman tunnin päästä. Mut ei sitä voi kyllä muuta kuin olla tyytyväinen, että voi tytöt ottaa matkaan ja kaikki toimii noin hyvin (osaavat ottaa siä rennosti, saan kesken päivän ulkoilutettua koko porukan jne.), kun tänäänkin Joni ollut menossa aamukasista ja vielä puolilta öinkään ei tulla miestä näkemään.

Tänään oli kyllä koirilla töissä olon lisäksi suht aktiivinen päivä, kun aurinko vei meidät heti aamusta metsälenkille tunniksi ja nyt viä illalla heitettiin sit koko porukan kera Sussun, Zeldan ja Fannyn seurassa tunnin ravilenkki. Siihen kun lisää viä Sussun luona seurustelut, niin veikkaan, et tää porukka alkaa olla ihan tyytyväinen ajatukseen, et ollaan hetki kotonakin :) Itsestä ainakin se tuntuu hyvältä, ainoa vaan, et mielessä painaa jo ajatus siittä, että huomenna ois tarkoitus lähteä suoraan töistä Jyväskylään ja pakkaamisen eteen en oo tehnyt mitään. En kyllä tee enää tänään, laitan aamulla kellon soimaan aiemmin ja olen tehokas sit. Ainakin toivossa voi elää ;D

Metsälenkistä aamulla ei kyllä tullut ihan niin rauhoittavaa kuin olisin toivonut, Oodi nimittäin pääsi pupun jäljille, lähti kiellosta ja huudoista huolimatta tykittämään kohti horisonttia ja kohta sieltä sitten ajohaukku kuuluikin eli pupu oli löytynyt. Koska mulla ei sattunut olemaan haulikkoa matkassa, tuli tästä lenkistä paistiton, mutta ei se kaukana ollut etten blondista tehnyt kyljystä .. Yksi lempiharrastuksistani ei todellakaan ole huutaa kurkku suorana koiran perään ilman minkäänlaista vaikutusta. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, loppujen lopuksi sain blondin takaisin (ei ollut saanut pupua kiinni) ja toisen karkuyrityksen jälkeen uhkasin kolmannen kerran irtipäästäessä, että jollei nyt pysy neiti hollilla, niin en enää koskaan laske sitä irti hihnasta. Uhkailu näköjään toimii aina, sillä loppulenkin blondi oli kuulolla, ei ihan oma itsensä, mutta sen verran kuitenkin, ettei karkureissuja enää tullut. Voi olla, että tuota aluetta vältetään hetki, ainakin niillä lenkeillä, joilla Oodi on mukana .. ;D

Pieni istumatauko porukalla <3

Siskot pusikkotutkinnalla.

Yksi kultainen, karvaton kaveri ja sen sisko <3
Eilen treeneissä jatkettiin vielä välistävetojen ihmeellisessä maailmassa. Oodille (ja Sussulle) idea oli selvästi selkeä, sillä kaksikko veti niin makean radan, et oksat pois. Niin pätevä pari, ettei voinut kuin sydän pakahtuen katsella niitten menoa. Oodi veti täpöllä ja just sinne minne pitikin, korjasi vielä itse yhden vinosti olevan muurinkin eli loisti kauas, että takaisin on se kevään Oodi, se mun oma, ihana ja paras, jonka kanssa aksassa on helppo onnistua <3

Myrtin kanssa ei nyt viä ihan samaan päästy, mutta saatiin taas yksi hyppy lisää välistävetoihin, kun Myrtillä tuntui lamppu syttyvän idean merkiksi pään päällä, et miten tää juttu menikään (eli toisin sanoen mitä mä siin ohjatessa tarkoitinkaan). Taas koitin epätoivoisesti vaihtaa Myrtin palkkaa, mutta uusi vinkulelu sai yhden töytäisyn kuonosta ja sinne se jäi kentälle. The Pallon tullessa kuvioihin vauhtia tuli entisestään eikä sitä voinut enää edes harkita, että jollain muulla palkkaamista harkittaisiin. Tällä son siis mentävä :D

Hippu ei jotenkin ollut ihan oma itsensä. Keskittymistä ei löytynyt edellisten viikkojen malliin (tai maanantainkaan) ja meno oli vähän sinnepäin. Rataa helpottaessa onnistumisiakin kuitenkin löytyi, joten ensi kerralle taas sit vaan toivottavasti oikealla mielellä mukaan :)

Nyt viikonloppu sit taukoillaankin aksasta, kun luvassa huomisesta tiistaihin lomailua Jyväskylässä :) Haaveissa olisi ainakin Marian poikia treffailla lenkin ja Jesper-pennun hellittelyn merkeissä, joten koiraseuraakaan ei tule lenkeiltä puuttumaan :)

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Oodi silmätarkissa

Aamu alkoi tällaisella aivan sydämen sulattavalla naamakirjapäivityksellä:

"Kymmeniä pusuja annettu ja korvat sekä nenä puhdistettu. Talon siisteys tarkastettu tutkimalla muun muassa tilanjakajan kaikki alalokerot, tv-tason hyllyvälikkö, vaate- ja siivouskaappi (jopa kahteen otteeseen), keittiön kaapit, pyykkikori ja yöpöydän päällystä. Ilmeisesti koti todettiin liian siistiksi, sillä lelukori on tyhjä ja lattialla lojuu tämän illan viihdykkeet. Kadonneiden tavaroiden met
sästäminen tuotti tulosta yhden villasukan verran. Korvaamaton repuntyhjennys-apuri kaivoi treeniliivin keskelle eteistä, josta se ikävä kyllä korjattiin parempaan talteen. Pizzalautanen olisi nuoltu vielä perusteellisemmin, jollei sekin olisi kadonnut silmien (tai itse asiassa kuonon) edestä. Voiko tätä mitenkään muuten kuvata kuin: Oodi ♥"


Oodi meni tosiaan eilen illalla jo Lauralle, jotta aamulla oli kaikkien kannalta helpompi lähtö ja blondi oli ollut kuin kotonaan :) Son kyllä niin symppis tyyppi, just tänään sanoin Sussulle, et Myrtti tuntuu ni paljon Oodia vanhemmalta ja viisaammalta, kun blondi on vaan edelleen niin pentumaisen utelias. Mutta Oodi on Oodi-pentu nimensä mukaisesti ja tuleeko tuo tuosta koskaan aikuistumaankaan, kuka tietää .. Ei kyllä ees tarvia, musta tuo on aivan loisto elämänasenne Eilenkään ei blondi ees taakseen vilkaissut, kun Laura haki Oodin ja häkin parkkikselta niille, tohkeisaan lähti matkaan eikä siin paljoa mammaa kaipailtu. Vähän oli ollut alkuun levoton ja vilkuillut ovelle, että josko tuisin sittenkin hakemaan, mutta yllä olevasta Lauran päivityksestä voi kyllä päätellä, että tekemistä oli sit kuitenkin keksitty ja mamma oli unohtunut :D

"Aivan uskomattoman ihana (ja vaivaton) tapaus heart Ronjan häkki (tyynyt!) kelpas unipaikaksi ja aamulla sain iloisen kurinaherätyksen. Kielen käynti korvassa, suussa ja nenässä varmisti et olin varmasti hereillä. grin kauheesti ois tarinoita kerrottavana, varsinki eilen ekan 5 min aikana saatiin kuulla Timon kanssa kaikki vääryydet ja uudet uutiset, mitä meiltä oli jääny kuulematta. Eli meillä on sujunu ihan loistavasti - saa tulla kylään useamminkin, jos tarve on.  heart"

Silmätarkista saatiin taas loistavia uutisia eli Oodin silmät olivat edelleen terveet ja myös ripsettömät! :) Tää riemuitsee! Myös eläinlääkärissä Oodi oli käyttäytynyt itselleen hyvin tyypillisesti (Lauran vastaus naamakirjassa mun kiitoksiin reissusta):
"Eipä mitään :)smile kyllähän niin ihanan tyypin kans reissaa. Itse tarkki hoitui tehokkaasti (vaiks Oodi tais olla porukasta se, joka yritti pistää eniten vastaan wink;) ) ja tutkimushuoneessa tapahtuneiden kauheuksien jälkeen odotushuoneessa Oodi kertoi kaikille oikeen suureen ääneen mitä hälle oli tehty. Pikkasen pisti porukkaa hymyilyttään."

Isot kiitokset viä tätäkin kautta Lauralle loistavasta hoitopaikasta, jossa blondi selvästi viihtyi sekä silmätarkkireissusta kaikkineen! :)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Elämäni Pikkumusta 5v

Tuntuu hurjalta, että siitä on jo viisi vuotta, kun Hippu syntyi. Elämäni Pikkumusta, jonka koko persoona on yritetty tunkea 4,8 kiloon eikä siinä aina onnistuen. Suurta Persoonaa puskee esiin kaikesta tekemisestä eikä tuota pikkukoiraa vaan voi olla katsomatta ilman, että sydän pakahtuu. Katse ja siihen vastaava hännänheilutus, siihen se kiteytyy kaikki <3 Synttärikynttilöitä puhaltaessa esitän toiveen vielä tuplasta ajasta terveitä, onnellisia vuosia yhdessä .. :)

Onnea pienisuuri Pikkumustani! <3

maanantai 22. lokakuuta 2012

Vinkupallorakkaus

Myrtti rakastui. Sussu oli tuonut tuliaisina vinkuvan pallon Tsekeistä MM-kisoista ja Myrtti pääsi sitä lainaksi kokeilemaan. Soli rakkautta ensipuraisulla. Sopivan kokoinen pallo, jämäkkä, mutta silti vinkuva, elämä ei tuo pallo suussa voi enää paremmaksi muuttua.

Valitettava fakta kuitenkin oli se, ettei se ollut tuliainen Myrtille. Niinpä me suuntasimme treenien jälkeen M&M:in etsimään vastaavaa palloa. Tiesinhän mä jo valikoiman ulkoa, ettei sellaista olekaan, mutta yritettiin. Kongin Airdog vinkuva tennispallo se sit voitti vastaavimman tittelin, vaikka hyvä se ei oikein ole sekään (tai mun mieleen ehk inan liian iso). Sillä me nyt sit ollaan treeneissä leikitty ja Myrtti r-a-k-a-s-t-a-a!

Äsken käytiin iltatreeneissä Hipun ja Myrtin kanssa. Välistä vetoja keskiviikon treenin malliin (jossa Hippu ja Joni ei olleetkaan) ja Myrtin kanssa uusintoja. Myrtti veti päheesti ja sai palkaksi pallon. Tokalla kiekalla päätin, et vaihtelun vuoksi revitään kettua. Myrtti oli eri mieltä. Kettu lensi palkaksi ja Myrtti juoksi mun luo, seisoi mun edessä ja NYYHKI ääneen. Toisella kerralla sama juttu, joten ohjaajan oli nöyrryttävä ja käytävä vaihtamaan kettu palloon. Lapsi oli taas onnellinen :)

Oli kyllä hyvän mielen treenit! :) Jonin ja Hipun menoa ei voi katsoa hymyilemättä, tuntuu ettei niiden menon aiheuttama hyvänolontunne edes mahdu mun naamaan, hymy korvissa tuntuu vähättelyltä. Myrtti taas. No, me oltiin taas enemmän pari. Vitsit, mitä irtoomisia!! :) Moon lovena!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Loppuviikko

Tänään on vaan huilattu. Aamupäivästä lähdettiin Sussun kanssa Lostin (ihan on se paikka ko siin sarjassa :D) metsään shelttien kanssa ja sen jälkeen otinkin piiiitkän huilin sohvalla kera koirien, kun Joni oli vaihtamassa autoon talvirenkaita. Nyt äsken sen verran ryhdistäydyin, et hoidin viikottaiset kynsienleikkuut koko porukalta ja shelttityttöjen tassut trimmasin vähemmän hiekan sisällekantautumisen toivossa.

Keskiviikkona mulla oli töissä täysi päivä ja illalla treenit. Apua lenkityksiin ja yksinoloon toi onneksi Tomi, joka haki multa Hipun, Oodin ja Myrtin töistä (kahdessa osassa kun aamulenkittelin, ni nää pääty mukana töihin) ja päästi kotia jääneetkin pihalle sen lisäksi, että oli vielä nelisen tuntia tyttöjen seurana (KIITOS Tomi! :)). Illalla vähän tuntui pahalta jättää loppuporukka ja suunnata Oodin ja Myrtin kanssa lämpän kautta viä treeneihin, mutta se kyllä kannatti ja takas tulin pirteempänä ja iloisin mielin. Kyllä non vaan siskot tooosi erilaisia, mutta silti molemmat niin omalla tavallaan mahtavia aksassa, ettei tosi <3

Eka treeni oli välistävetoja, ne kun ei oikein oo kuuluneet mein bravuureihin (siis koskee kyllä aikas lailla koko ryhmää :D) ja Essi on saattanut sen bongata ;D Ekan kerran Oodin kanssa etsin viä touchia, mutta se löytyi toiselle ja kolmannelle kerralle ja me vedettiin Oodin kanssa niin tiiminä, ettei pitkään aikaan ole tuntunut samalta. Oodi kulki kuin ajatus ja ei siin voinut olla nollaa tekemättä <3 Tokalla radalla ideana oli juosta itsensä (ohjaaja) henkiviemäriin ja siin kyllä onnistuin. Itsessään suht suoraa rataa esteitä vähän vinoon ripoteltuna muutamalla käännöksellä höystettynä ja siin sit etsin oikeita ohjauslinjoja ja -ratkaisuja, jotta saatiin nopein rata tehtyä. Vikalla kertaa sujui jo niiden suhteen oikein, vaikka ohjaajan kunto ei meinannutkaan tätä treenimuotoa kestää :D

Radan alku (kolme putkea putkeen) sai Myrtin kanssa naurut aikaan, en kyllä tiedä toista koiraa, joka suorittaisi putkia tuolla tyylillä :D Ei kyllä järjenhäivääkään mukaan ja kovaa on kivaa -motolla sitä mentiin niin, ettei vauhtia voinut kyllä olla enempää. Vikasta putkesta sain huomion suhisemalla, mutta sai siin olla tosi tarkkana, että sai tarkasti ohjattua välistä vedot, mutta kyllä me vaan siinä onnistuttiinkin :) Ei joka kerta täydellisesti tosiaankaan, mutta monen monta onnistunutta suoritusta saatiin tehtyä ja paljon opittiin. Parhaiten mentiin, mitä kaikista ehk neljästä kerrasta, mitä radanpätkää ollaan menty ja fiilis oli loistava :) Tokalla radalla saatiin sit jo juostakin ja opettelin Essin muistutuksilla oikeanlaista terävyyttä Myrtin ohjaukseen, Myrtti kun lähtee kurveissa Oodia herkemmin ohittamaan estettä, jos en pidä ohjausta tiukkana. Aivan mielettömän hienosti me vedettiin yhteen ja rataa nollana, kun yhteinen sävel löytyi ja oikeat ohjauskuviot oikeisiin kohtiin :) Loppuun otettiin viä keppitreeniä ja Myrtti oivalsi, et mikä mein muuttuneen keppiopettelun pointti oikein olikaan! Aikamoisiin fiiliksiin sitä pääsee ihan molempien siskojen kanssa! <3

Torstaina pidettiin taas vaihteeksi metsälenkkipäivä, Almakin pääsi mukaan, kun Tomi lähti sille vahtijaksi. Parituntinen siellä taas perinteisesti venähti eikä Zeldakaan ainoana tuntunut mein metsäänlähtöä vastustavan, kun jätin hammasluun aktivointiluun sisään ratkottavaksi ;) Lenkiltä palattuamme koirat herkutteli viä lokakuun synttärijuhlijoiden (Alma 10.10 ja Hippu 23.10) kunniaksi siankorvilla :P

Perjantaina olikin sitten aika luopua rivitaloasumisen ihanuudesta ja suunta oli taas kohti kotia. Illalla oli suunnitelmana mennä Myrtin ja Hipun kanssa treenaamaan, mutta ei vaan yksinkertaisesti jaksa riittänyt. Itse olin ihan poikki eikä nuo koiratkaan paljoa korviaan lotkautelleet, kun kotia pääsivät nukkumaan Jonin töistä päästessään hakiessa ne kotia.

Lauantaiaamuna herätessä kämppä oli täynnä väsyä jengiä, mutta silti sheltit oli vaan väkisin mukaan tunkemassa, kun tein lähtöä töihin. Niinpä ne lähti sit aiemmista suunnitelmista huolimatta tyttölauma mukaan ja töissä seuraan liittyi viä pitkästä aikaa Pika-pikkusisko <3 Jottei shelttiseura olisi jäänyt lauantailta vähäiseksi, niin suunnattiin töiden ja kaupassakäynnin jälkeen viä Lauran ja Riimin kanssa Neulamäkeen. Ei kai siis ihme, että tänäänkin uni on likoille maittanut ;D

Huomenna illalla sit sitä suunniteltua aksaa Hipulla ja Myrtillä, ja Oodi puolestaan lähtee Lauran porukan luokse yökylään. Tiistaina Oodi lähtee Lauran ja Riimin mukaan Joensuuhun silmätarkkiin Aholle (KIITOS Laura! :)), niin on helpompaa, et blondi siirtyy heidän seuraansa jo huomenna. Perusaksaa sit viä keskiviikkona ja perjantaina suunnataan piiitkäksi viikonlopuksi Jyväskylään. Siin siis sitä kulunutta ja vähän jo enskin viikon loppuviikkoa :)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Päivä 3

Ei se suuren suuri ole Fannykaan, kun karvat ottaa pois ja laittaa kippuralle Alman viereen :)

Arvatkaa kumpi sois tää? <3

Roikkuvaa menoa :D
Aamu koostui lenkistä, päivä töistä ja ilta väsystä. Myös mulla. Aamulla heräiltyämme lenkitin eka Zeldan ja Alman kaatosateessa, jonka jälkeen varustauduin kunnon sadekamppeilla ja puin koiratkin sadetamineisiin ja suuntasin Neulamäkeen. Täältä kävelee metsälenkin alkuun 22 min, mikä oli mulle suuri yllätys :O Kovaahan mä kyllä tarkoituksella kävelin, mutta oletin, et se lämppä-30-minuuttinen tuossa täyttyisi helpolla .. :D

Metsässä kirmasivat siis Oodi, Hippu, Myrtti ja Fanny :) Sadeasut eivät näyttäneet menoa haittaavan ja vähitellen sadekin taukosi hetkeksi, jotta saatiin ihan tosissaan nauttia metsästä. 1h 45 min myöhemmin mulla oli läjä pestäviä sadekamppeita ja neljä tyytyväistä ja suht kuratonta koiraa kotiintuomisina :) Siittä sit vauhdilla kaupan kautta töihin ja väsy iski. Onneksi Joni on lenkitellyt koirat tultuaan, niin ei tarvia itse tänään enää suuremmin dogsitteria leikkiä. Pikkupissalenkit saa riittää tälle illalle, nyt lähden eka nautiskelemaan suppilovahveropastasta ja sit saunasta. Sit leffaa Joni ja kaikki koirat kainalossa, katsotaan miten sohva riittää ;D

maanantai 15. lokakuuta 2012

Päivä 2

Alma: Virtaa riitti tänään kuin pienessä kylässä :) Liekö eiliset onnistumiset verijäljellä ja siihen perään metsähippailut saaneet Alman niin hyvälle tuulelle, mutta tänään oli matkassa aktiivinen neiti. Aamulenkki koko porukan voimin, päivälenkki Hipun ja Zeldan kanssa (jotka jäivät muutamaksi tunniksi pitämään taloa pystyssä, kun lähdin töihin ennen ko Joni tuli), hillunnat pihalla Jonin kotiutuessa ja siihen perään Alma oli vielä tunkenut lämmittelylenkille mukaan. Mun kanssa Alma sulkikin sit tohkeissaan kaupan ja käveli sit Hipun ja Oodin aksatreenien jälkeen reippaasti kotia. Veikkaan, et sois Back on Trackia ja Arnicaa nyt sit .. :)

Hippu: On väsy. Siis just nyt, ei viä aamulla. Tai no, ei kai täällä kukaan ihan hirmusti viime yönä nukkunut, kun koirat rapistelivat kynsillään parkettilattialla yöllä. Taas yksi syy lisää, miksi meillä tulee sit mein omassa kämpässä olemaan muovimatot. Mutta siis viä eläinlääkärissä näytti virtaa riittävän paon yritykseen. Ei onnistunut ja vuosittaisista rokotuksista selvittiin hengissä. Pieni hengähdystauko ja meitä saapui viihdyttämään Henna Eddyn ja Andyn kanssa. Hippu tosin ei kovasti viihtynyt tai ennemmin vaikutti yrittävän nukkumisyritystä matolla. Nimenomaan yrittävän sillä tuntemattomat olivat Andyn banzai-loikat Hipun naamalle. Energiat oli kuitenkin illaksi saatu ladattua tai ainakin niin pystyi agilitymenosta taas päätellä. Kepit sujuivat taas (toissa kerralla oli jotain hetkellistä pätkimistä likan ajatuksenjuoksussa), A oli IRTI aivan LOISTAVA 2 on 2 offilla ja sitten Hippu ja Joni harjoittelivat ja juoksivat putkia jos jonkinlaisen radan muodossa. Tai no siis Joni harjoitteli ohjaamaan ja Hippu menemään putkeen :D Lopputulos siis: onnellisen väsy.

Oodi: Joutui hallille vahingossa. Oodin tilalla piti olla Myrtti, mutta Jonilla meni vähän siskot sekasin ja niinpä Oodi päätyi hallille. Oodi teki keppejä ja putkihässäkkää, ideana oli kovaa ja kivaa ja ei kai mun aivotoiminta olisi enää enempään riittänytkään. Oisko Oodinkaan, mene ja tiedä. Eläinlääkärissä oli oma itsensä ja kun ei mun huomio riittänyt ihan koko aikaa täysin kaikille kolmelle (kun yhtä piti rokottaakin), niin blondi pisteli menemään ympäri huonetta ja ihmetteli erikseen kaikkien tavaroiden ja vempeleiden olemassaoloa. Utelias. Edelleen :D Päivällä piti taas Andylle olla puistotätinä ja sehän son rankkaa hommaa. Mutta hyvin Oodi Andyn hoitaa ja vahtii, ei siitä oo epäilystäkään. Hennakin saa jopa nykyään taas pusuja eli Andyn myötä kylkikarvojen kuivaaminen (huhtikuussa) on annettu anteeksi. Eihän tuossa kauaa mennytkään :D

Fanny: Fanny ei ainakaan edistänyt koirien töissä lepäämistä, halusi kai varmistaa, ettei maailman kiltein koira -titteli nyt varmasti enää tule itselle, sillä Fanny todisti, että takahuoneessa voi huutaa. Ihan noin vaan huvikseen. Ei auttanut reipas ravilenkki ennen kuin töihin mentiin eikä se, että seurassa ei varmasti ollut valittamista. Ja eihän tuossa aamulla jo ollutkaan ollut ohjelmaa kuin vasta seitsemästä asti. Kunhan nyt kiljahteli ajankuluksi, tylsäähän tuo ois muuten ollut. Siis siihen asti kunnes rankaisin haukkupannalla. Ehkä Fannylla oli vaan huono päivä. Kai niitä kaikilla kilteillä tyypeilläkin joskus on. Onneksi sentäs aamummasta oli Andyn vetämät hipat takapihalla. Päivä ei siis ainakaan alkanut huonosti, kun oli leikkiä ja lenkkiä. Ilo näytti olevan kyllä molemminpuolista, kun nuoriso pisteli pennun kanssa menemään pitkin pihaa, minkä tassuistaan ennätti. Kyllä ainakin nyt uni maittaa ja ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Ehkä ens kerta töissä menee Fannyltakin jo kiljahtelematta ja on sieltä pahempaakin konserttia joskus kuulunut ;D

Myrtti: Jatkoi maailman kilteimpänä koirana oloa. Oli kaikkien kaveri ja erityisesti Andy sai taas menojalan vipattamaan. Niinpä nähtiin taas sheltti-borter -leikkiä muidenkin kuin Oodin toimesta :) Töihin Myrtti reippaili irti ja töissäkin neiti oli niin ihanan rauhallinen, osaa rauhoittua töihin yhtä hyvin kuin siskonsa, vaikkei kokemusta viä kovin montaa kertaa olekaan. Päivän epämiellyttävin hetki oli ollut, kun Joni toi Myrtin töistä kotia ja jätti neidin tänne Zeldan, Fannyn ja Oodin kanssa. Ei kiva. Mutta siitäkin selvittiin ja elämä otettiin vastaan niin kuin se tuli. Nyt Myrtti toimii jalanlämmittimenä maaten mun toisen jalkapöydän päällä, tärkeä virka se on sekin.

Zelda: Letkeää menoa, turhaahan tuo elämässä kiirehtiminen olisikaan. Tai no, pari kertaa tais tulla kiirehdittyä pöydälle katsastamaan ruokatarjontaa, me kun ei Jonin kanssa opita sitten millään, et ruokaa ei voi jättää pöydälle. Ehkä me vielä tästä ja ainakaan vielä ei ole vahinkoa tapahtunut. Vahinko ei tule kello kaulassa, joten mahdollista olisi myös ostaa kello :D Kävisköhän siihen näiden herätyskello, se nimittäin herättää meidät väkisin joka aamu seitsemältä (tai no vasta tältä aamulta kokemusta, mutta en ole optimisti huomisenkaan suhteen) ..? :D Zeldan päivä koostui rennoista ravilenkeistä, rapsutuksista ja hyvistä päiväunista. Ei hassumpaa, olisin mielelläni ottanut tänään kyllä mallia :)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Puoli päivää takana kera kuuden lauman

Zelda: käveli saunaan ihan muina miehinä (=naisina). Tai no piti tuo saunan ovi rouvalle avata, mutta niin päättäväisenä saunan ovelle saavuttiin, ettei siinä tullut kieltosanoja edes mieleen :D Ylimmälle lauteelle tie vei ja siellä sitten Zelda nautiskeli onnessaan kyljellään maaten.

Tilaisuus tekee varkaan oli myös illan teemana, sillä ei tullut taas ihan mieleen, että koira voi oikeasti varastaa ruokaa niin, et ollaan itse puolen metrin päässä ruuasta. No, kyllä voi! Niinpä Zelda varasti palan sulatejuustoa. Alma tosin hyötyi tästä varkaudesta eniten, sillä savujuusto ei Zeldalle kelvannut (!) ja niinpä Alma pisteli palan parempiin kuonoihin :D

Alma: Alma söi siis juustoa ja saunoi myös. Tuskin saunalla oli niin suurta merkitystä itsellään, mutta seuralla ainakin oli. Päivällä jälki meni aivan kuin ammattilaiselta, vaikka me Hennan kanssa saatettiin olla vahingossa eksytty yli ojan eikä jälki kyllä kovasti suoraakaan muistuttanut :D Päivälenkillä meno maistui myös pöpeliköstä huolimatta, verijälki innoitti myös omille reissuilleen yrittämään, mutta onneksi Jonin tiukka kurinpito auttoi asiassa ja kotia oli tuotavissa väsynyt mäykky :)

Fanny: Se maailman kiltein koira, Sussun sanoin. Sussu oli Jonille puhelimessa vitsaillutkin, että joko me Fanny karkuutettiin, mutta totuus oli, ettei se kaukana ollut. Porukka löysi metsästä linnun, joka pyrähti houkuttelevasti lentoon ja sinnehän se porukka sitten viettijärjestyksessä perään ampaisikin. Toisin sanoen siis esimerkiksi Hipun suhteen ei ollut huolta, mutta Fanny otti ja lähti. Neljä ihmistä meitä oli huutamassa ja ei siinä mennyt edes varmaan minuuttia ennen kuin Fafa takaisin luoksemme saapui, mutta pitkältä se aika tuntui. Tän perusteella voimme siis tulla siihen lopputulokseen, että Myrtti on virallisesti maailman kaikkeuden kiltein koira ;)

Myrtti: Se maailman kiltein koira. Paitsi jos kyse on vinkuleluista. Myrtti ei vaan kykene lopettamaan. Ei vaan kykene. Ja nyt, kun istun lattialla vinkulelu jalkojen alla, niin Myrtti kyttää mua. Jos taas annan tän vinkulelun takas, ei täällä kuule edes omia ajatuksiaan. Kaverilla on terrierin kaltainen riippuvuus vinkuleluihin. Ja mä tiän, mistä puhun, oon nähnyt Eddyn tositoimissa :D

Lenkillä neiti yllätti ja halusi leikkiä Andyn kanssa. Pylly pystyssä Myrtin pystyi bongata useastikin pennun edestä kyykkimästä, kun yhdessä leikkiminen vaan oli niin KIVAA! Hienoa ja aivan käsittämättömän nopeaa tää on ollut, miten Myrtti on meihin laumautunut. Ihan on meno kuin kaikilla muillakin ja mun vahtimiset on kokonaan jääneet. Kaverit ne on, keiden kanssa umpipusikossa aikaa kannattaa viettää ja mikäs se on ollessa, tänäänkin lenkkikavereita oli se kuusi kera Myrtin juoksentelemassa :)

Hippu:  Se yllättäjä verijäljellä, jälleen. Viime syksyiseen on kovasti tullut varmuutta ja vauhtia, ilo on Pikkumustan työskentelyä katsella. Ilo on myös siinä, minkä Hennallekin sanoin perustavanlaatuiseksi syyksi Hipun kanssa verijäljen harrastamiselle, että kun Hipun jäljen jälkeen päästää irti, niin neiti kulkee ihan hipihipihiljaa. Ei riekuntaa, ei haukkua eikä hyppelöintiä, ainoastaan rauhallisesti ravaava koira. Rauhallisesti ravaavuus oli kyllä lenkillä taas kaukana, mutta aina ei voi onnistua ;D

Oodi: Verijälki ei mennyt ihan normaaliin tyyliin, saattoi olla, että joku oli jäljellämme loikkinut ja ainakin kannonkolot tuli tutkittua tarkkaan jäljen ohella. Perille kyllä päästiin, mutta ajatus tuntui harhailevan normaalia enemmän. Kuolleesta, jäljitetystä kanalinnusta (broileri) oli ainoastaan jäljelle jääneet kivipiirat, mikä ei kokenutta jäljestäjäämme huijannut. Jälki olisi Oodin mielestä siis jatkunut vielä eteenpäinkin (verihän oli naudan eikä broilerin), mutta pienen taivuttelun jälkeen palkka kuitenkin maistui ja pääsimme yli tästä hieman eripuraa aiheuttaneesta epäkohdasta :)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Agi-MM kisaviikonloppu

Viikonloppu meni MM-kisoja katsellessa. Perjantaina Myrtti pääsi Fannyn kanssa aksailemaan ja lauantaina treenasivat Hippu ja Oodi, muuten otettiin ihan vain levon kannalta ja nautittiin kisoista. Tähän ei siis lukeudu ainoastaan ihmiset, tosin Oodin nyt ei voi sanoa kisoista nauttineenkaan ;D Perjantaina, kun ostin livestreamin kisoihin, aloitettiin me Oodin kanssa kisakatsomo katsomalla 15 min yhdessä rataantutustumisia. Oodi katsoi myös sen verran tosissaan, et oon ihan varma, et se tiesi, mitä siellä tapahtui esteineen kaikkineen :D Onneksi itse koirien suoritukset Oodi malttoi sitten käskystä mennä muualle nukkumaan, siinä ois helpolla mennyt tytöllä hermo, kun muut koirat saa harrastaa agilitya mein olohuoneessa .. :D Hippu ei onneksi moista tajua, välillä käänteli päätään kohti kaiuttimia, mutta itse telkkaria se ei kyllä katso. Sitä nyt ei kyllä sit kestäisi kukaan, jos katsoisi ;D

Andy-pentu kävi meitä viihdyttämässä perjantaina ja sunnuntaina :)

Myrtti <3

Välillä meno oli ihan nurinkurista :D

Välillä pennulle iski jo väsy ..

.. mutta aina riittää energiaa pieneen jäynään :D

Oodi ja Alma kaikkensa antaneina :D

Nukkukaverit vaan vaihtui ..

.. ja nukkupaikat :)

Kauniita unia <3

Myrtti väsynä, paparazzin mokoma häiritsi unia..

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Verijäljellä

Tajusin tässä tänään, etten ole kirjoitellut mein viime viikon verijäljestä ollenkaan. Enkä myöskään heinäkuisesta paimennuksestamme, mistä on kuvia ja jopa saattaa olla videotakin. Korjaan tilanteen tältä illalta jäljen osalta, lampaisiin on pakko palata vasta myöhemmin ..

Meillä oli ollut jo kauan sitten Marjon kanssa puhetta, että mentäisiin verijäljelle koirien kanssa. Nyt vihdoin saatiin mun lomalla aikataulut yksiin ja niinpä me toissa viikonloppuna suunnattiin metsään kera Hipun, Oodin, Myrtin, Zeldan ja Fionan :) Jäljet me käytiin tekemässä perjantaina iltapäivällä ja lauantaiaamuna sitten koirat pääsi itse asiaan.

Hippu teki jäljen ihan ekana ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt neidin menosta. Viime vuonna Hipulla ei samanlaista hinkua jäljelle ollut kuin blondilla oli, mutta kyllä se veri silti kiinnosti. Nyt pitkän tauon ja miettimisajan jälkeen Hipulla oli selkeästi eri meno ja edes kymmenen metrin päässä tiellä kävelevä pariskunta koirineen ei saanut aikaan edes korvan heilautusta, kun Pikkumusta keskittyi vaan omaan menoonsa ja jäljen löytämiseen. Yhden kerran Hippu meinasi mennä hutiin, mutta nenä palautti Pikkumustan hyvin pian takas jäljelle. Palkat oli viety pakasterasioissa edellisenä päivänä paikalle (jotta eivät häviäisi sieltä kenenkään matkaan), mutta palkan suhteen homma meni vähän metsään, itse kun unohdin koko palkan :O Noh, kuivattua kanaa oli sitten kuitenkin tarjolla ja se kelpasi :P Ensi kerralla Hippukin saa jo selkeästi pidemmän jäljen :)

Oodi veti oodimaisella tyylillään, vauhtia ja varmuutta oli enemmän kuin Hipulla ja luonnon (puun) pakottama kulmakin meni ihan kuin vanhalta konkarilta. Paaaljon pidempää jälkeä siis luvassa ensi kerralla! :) Tästä on hyvä jatkaa, jospa jo ens viikonloppuna sit!

Tuossa linkitettynä Marjon kuvaama video tyttöjen menosta. Kerrankin jotain tallennettunakin, kiitos Marjo! :)


Hippu ja Oodi verijäljellä

Myrtille homma ei ihan auennut, toisin sanoen neidillä ei ollut kiinnostusta vereen ollenkaan. Käytöksestä huomasi Myrtin kyllä veren huomaavan, mutta se ei herättänyt mitään sen suurempaa kiinnostusta. Ihan näin helpolla neiti ei tästä harrastuksesta pääse luistamaan, vaan toinen kerta saa toden sanoa ;D Sitä kuitenkin viä odotellaan hetki ja annetaan ajatuksen lämmetä ensin.

Hieman oli pilkkuvirheitä omassa muistamisessa jäljen pituudessa (hups! :D), joten asiaan uudemman kerran tutustuttuani (kaikki tieto oli se, mitä viime vuodelta päähän jäi) saavat tytöt tosiaan reilusti pidemmät jäljet ensi kerralla ja palkatkin tulevat olemaan paremmat (lupaan!). Toivomme ensi viikonlopulle sateettomia kelejä, kiitos :)

perjantai 5. lokakuuta 2012

Painavaa asiaa :)

Tänä aamuna meillä oli viikottaiset punnitukset. Viikottainen nyt on tässä kohtaa "hieman" liiottelua, sillä Wii ilmoitti viime punnituksesta olevan 37 päivää :D Normisti kyllä punnitaan vähintään kerran kahteen viikkoon, jos on painon kanssa jotain tarkkailtavaa, niin sitten ihan joka viikko. Nyt tarkoitus olisi palata taas ihan jopa viikottaiseen rytmiin, meillä kun on kaksi koiraa, joiden ruokamäärien kanssa ollaan vielä vähän hakusassa. Kunhan nämäkin kaksi poikkeusta saadaan selville, että miten ihannepainot pidetään, niin sit voidaan palata takaisin tuohon 37 päivään taas ;D

Oodilla ja Almalla on molemmilla löytynyt oikeat määrät raakaruokaa, jonka neidit päivittäin syövät ja paino pysyy hallinnassa. Alman paino on nyt jo kuukausia ollut sama, vähän hoikassa kunnossa tyttö tarkoituksella pidetään, ettei ainakaan painosta tulisi enää lisää kuormitusta selkään. Oodi sen sijaan sais kyllä syödä vähän enemmänkin (onnistuu vain ja ainoastaan Sussulla ollessa viikon hoidossa ;D), mutta on nyt blondiinkin saatu sen verran painoa, ettei nyt ihan tuulen mukaan enää lähde.

Hipun paino oltiin saatu tippumaan oikeisiin mittoihin (-200g), vaikka tukka kyllä hämääkin kovasti. 4,8 kg on Pikkumustalle just hyvä ja siinä me nyt sit koitetaan pysytellä. Tulevien kuukausien aikana tässä sitten tullaan näkemään, miten sterilointi vaikuttaa painoon ja toisaalta nyt yritetään tasapainotella vähentämään nappulaa ja lisäämään raakaruokaa samalla, joten siltäkin osin punnitaan sekä koiraa että ruokaa. Saa myös nähdä, että mihin suuntaan tuo turkki tulee menemään leikkauksen jälkeen. Ennenkin sitä on ollut tosi paljon (Hipulla on paksumpi turkki kuin Oodilla :O), mutta jotenkin se tuntuu nyt osittain raakaan siirryttyä vielä paksuuntuneen entisestään ja kun pituutta siinä ei ole, niin se kaikki kasvaa suoraan sivuille. Muutama päivä sitten lenkillä meinasinkin saada jo kohtauksen, et miten lihavaksi oon sen oikein päästänyt, mutta soli vaan kosteus kaiken lisäksi, mikä sai Hipun palloontumaan entisestään. Onneksi tuo karvapallous aksaakaan haittaa, mutta kyllä tässä jo naurettiinkin, että tuolla karvankasvulla Hipusta tulee vielä Kleinspitz :D

Myrtin painolukemat olivatkin sitten enemmän oikean shelttinartun luokkaa ja kyllä sen tässä ihan normielämässä jo ihan huomaa :) Myrtin suurin halu on tulla sohvalla niin liki, että välillä tuntuu, ettei voi olla ihan varma missä mä lopun ja mistä Myrtti alkaa <3 Tuollanen 7kg, kun painautuu kaikella voimallaan vasten niin sen jo ihan erilailla huomaa, kun Alman lähentelyt, Alma kun on koko porukan kevyin (muutamalla sadalla grammalla tosin vain erona Hippuun). Jonikin sai eilen ekaa kertaa osansa Myrtin lähelle tunkemisesta eikä sitä voi kyllä hymyilemättä katsoa, kun toinen tunkee ja änkää niin liki, ettei ees vois uskoa sitä edes mahdolliseksi ja sit painaa niin onnellisena silmät kiinni, et tässä se on nyt täydellistä <3 Mä siis menetin paikkani, kun Myrtti valtasi Jonin kainalon. Saas nähä, miten asian laita on sit tänä iltana ;D

Myrtti syö Acanaa, mutta on saanut nyt raakaakin muun porukan mukana, ei mulla sydän kestä antaa yhdelle nappulaa ja muille broilerinsiipiä ;) Hyvin on siivet ahneelle siskolle maittaneet ja vielä erityisen nätisti Myrtti on ne syönyt, oikein yllätyin, kun odotin samanlaista ahmattimenoa kuin Hipullakin. Myrtti on tosiaan siis siskoista se Ahne, ei tarvia miettiä, miksi Oodi on krantumpi, kun Myrtti omi selkeästi itselleen ekana kaikki ahneuteen liittyvät geenit :D

Geeneistä puheen olleen pakko vielä loppusöpistelyksi kertoa, että Myrtti nuoli eilen Hipun korvia. Liekö sekin sitten geeneissä, kun ei sitä muut tunnu tekevän kuin nää siskot, molemmilla tuntuu olevan tarve hoitaa ja helliä Pikkumustaa :) Ja Hippuhan siittä nauttii <3

torstai 4. lokakuuta 2012

Vapaapäivä

Ideana on viettää koko päivä tällain .. :D
Jokainen tyylillään, joten Hippu tottakai huilaa Nallen kanssa <3

Alma puolestaan on löytänyt uuden lämpöpatteriystävän <3

Väsyneet, mutta onnelliset <3
On sitä sen verran tullut nyt alkuviikolle harrasteltua, et tänään otetaan vaan pikkupikkukävelyitä, huilia, Back on Trackeja ja sitä rataa :)

Eilen aksavuoroon pääsivät koko meidän aksaava porukka eli Hippu, Oodi ja Myrtti :) Päivemmällä otettiin enemmän huilin kannalta, tiistaina kun koirasta riippuen lenkkiä kertyi 4,5h (+Myrtille viä treenit). Hyvin olivat likat palautuneet väsystään ja virtaa riitti illalla, vaikka muille jakaa :)

Ekana menin Oodilla. Jo rataan oli ihan ufon oloista tutustua (suoraan sanottuna :D), kun samoissa treeneissä kahdella koiralla: toisen kanssa viime treeneistä oli kauan ja toisen kanssa alla oli yhdet treenit, jossa rallateltiin putkista ja hypyistä koostuvaa ympyrää. Oodi meni hyvin, mutta kartturi oli aikas hukassa. Keinulta otettiin kielto (mikä oli vähän jo odotettavissakin niiden Oodin ACEn kisojen jälkeen) ja muutenkin esteet meni vähän miten päin sattuu (meni kyllä, mutta moni väärään suuntaan). Puomillekin jouduin neidin palauttamaan, kun paukautti ekalla läpi. Noh, hieman nauratti (ja hävetti), mutta mitäs tuosta, toinen kertahan sen toden sanoo (vai miten se meni) :D

Sit Hippu (kera muiden minien) kanssa siihen väliin. Virtaa kuin pienessä kylässä. Hieman varastamisongelmaa (johon puututtiin) ja muuta holtittomuutta. Ekalla kerralla onnistumisiakin, mutta myös hakemista, että kuinkas se homma toimikaan.

Myrtti yritti sit kanssa varastaa, mutta kerroin neidille, ettei se meillä sovi. Mulla ei ois ollut mitään mahkuja tuollasen alun kanssa pärjätä Myrtin vauhdille, joten palattiin takas ekan esteen taa ja otettiin uudestaan. Myrtti meni kovaa ja asenteella, muttei koko aikaa ihan sinne, minne piti. Ohjasin kuin Oodia ja Myrtissä oli hieman enemmän herkkyyttä mun ohjaamiselle, mitä siskossaan, niin suuria onnistumisia ei koettu. Asenne oli kuitenkin kohdallaan, sekä ohjaajalla että koiralla ja Myrtti saikin tosi positiivista palautetta yleisesti menostaan <3

Tokalle radalle lähdin Oodin kanssa jo sillä tunteella, että kyllähän me tää muistetaan, miten yhdessä toimitaan. Ja niinhän me muistettiinkin! :) Puhdasta rataa ei tullut, kun en osannut yhtä välistävetoa ohjata, mut Essin neuvoilla saatiin se toimimaan. Muuten puhdas rata kontakteineen kaikkineen, keinulla ei ongelmaa ja samoin puomille blondi malttoi pysähtyä. Täältä se taas tauon jälkeen löytyy se mein yhteinen sävel <3 Ja mikä positiivisinta, Oodi sai palautetta, et liikkuu radalla aivan tosi hyvin, nopeammin kuin kesällä :) Piira ja tauko tekivät siis taas ihmeitä. Tästä on hyvä jatkaa :)

Hippu veti tokalla kerrallaan puhtaan radan (pätkähän soli, mutta silti niin hieno!!) :) Hennan kanssa Jonin jalkoja katseltiinkin, ettei ole ihme, etten mä Hipun kanssa pärjännyt, kun mun jalat ei tosiaan tykitä tuollaista vauhtia kentällä :D Toinen pätkä oli teknisesti haastavampi ja siinä menikin sitten loppuaika vääntäessä. Treenien loputtua Joni meni viä Essin kanssa treenaamaan sitä uudestaan (tätä en itse nähnyt), mutta hymyillen Joni totesi sieltä tullessaan, ettei tää laji kyllä ole helppo. No ei ole, ja ehkei tuo koirakaan ole se ihan helpoin ;D Mutta loistopari ne kyllä on! <3

Myrtinkin kanssa tehtiin sit meidän radan pätkällä nolla :) Jotenkin tuntui, et Myrtti oli asiaa miettinyt tauon aikana ja meidän ajatukset meni enemmän radan mukaisesti samaa linjaa. Varmasti vielä monen monet treenit vaaditaan ennen kuin oikeasti päästään harmoniaan, mutta mikäs son tuollasen koiran kanssa treenatessa <3

Tänään siis huilitaan, huomenna vuorossa Myrtin aksaa ja lauantaina sit Oodin ja Hipun vuoro. Elämä on aksaa, pitkää metsälenkkiä, pitkää ravilenkkiä, makoilua sohvalla neljä rakasta karvarukkasta kainalossa <3 Loma :)


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Laittaisin otsikoksi sydämen ..

.. mutta tiedän kokemuksesta, ettei blogspot anna .. Oli vaan niin hieno päivä eilen :) Vaikkei mua yhtään harmita ens viikolla palata töihin (eilen itse asiassa hallille mennessäni ei kaukana ollut, etten ohikulkiessani kysynyt asiakkaalta, että tarvitsetteko apua? :D), mutta tällaset lomapäivät on kyllä ihan parhaita, jolloin ei muuta tehdä kuin koirailla. Mikäs sen parempaa :)

Aamu alkoi 40 min ravilenkillä Hipun ja Myrtin kanssa, kun ajattelin Hippua ravilla vähän maanantaisista aksoista palautella. Likat kulki niin pätevästi flekseissä mulla yhdessä kädessä, Myrtti on kyllä niin sujuvasti osa mein laumaa, ettei tosikaan, kun kaikki tällaset arjen perusasiat toimii :) Myrtissä huomaa kyllä heti saman, minkä Oodissakin eli kun rakenne on hyvä, niin ei lenkkeillessäkään ole ongelmaa. Hipulla meinaa aina mennä alku joko peitsaamiseksi tai laukkaamiseksi, kyllä se siittä raviksi muuttuu, kun jaksan asiaan puuttua, mutta on se vaan nuitten siskojen kanssa helppoa, kun ei tarvitse kävelytyylistä neuvotella ensimmäistä varttia ;D

Iltapäivällä Zeldan ell-keikan jälkeen lähdettiin Myrtin kanssa ekaa kertaa hallille. Tiesin, etten minkään huonon koiran kanssa ollut treeneihin menossa, mutta kyllä silti Myrtti vaan pääsi yllättämään. Se tekemisen into ja menemisen riemu <3 Eikä siin haitanneet vieras halli, viereisellä kentällä treenaava terrieri eikä mikään, kun mä olin Myrtin maailman keskipiste, kun mun kanssa tekemiset tapahtui. Ihastuin! :)

Jottei tekeminen varmasti ois eiliseltä loppunut, niin Hippu ja Oodi viettivät mein treeniajan Sussulla Zeldan kanssa, jotta sain yhdistettyä näppärästi päivälenkin hallireissuun. Sieltä kun palattiin ennätettiin puoli tuntia olla kotona ja sit suunnattiin Lauran, Timon ja Riimin kanssa Neulamäkeen. Pienen pieni virhearvio sattui koko jengille, ei meinaa otettu otsalamppuja mukaan ja niinpä sit umpipimeessä metsässä suunnistettiin suurin osa 2,5h lenkistä :D Laura jo mun takana kävellessä kuului vannovan, ettei lähde mun kanssa enää koskaan lenkille vaan laittaa ainoastaan Riimin mun mukaan ens kerralla :D No okei, olihan se vähän haasteellista umpimetsässä polkuja löytämättä kulkea pimeässä, mutta onhan elämässä haasteita oltava ;D Koirat ei ainakaan tuntuneet valittavan ja ehk me ihmisetkin opittiin ens kertaa varten, et son ihan oikeasti jo syksy, mikä vois olla hyvä syy varustautua otsalampuin :D

Hetken rauhoituttuaan koirat oli jo ihan valmista kamaa nukkumaan ja niin Hippu suuntasikin perinteisesti sängyn alle nukkumaan. Erityisen väsyneenä ei Pikkumusta tiä parempaa paikkaa kuin nukkua sängyn alla mun alapuolella <3 Eilen sit hampaita pestessäni ajattelin kurkata, että minne kukin on sammunut, mut koiria ei vaan tuntunut löytyvän sängyistään eikä kopeistaan. Joni sit ehdotti huumorilla, et katso jos ne on sängyn alla ja siellähän ne! Kyllä mulla oli siin kohtaa jo ihan naurussa pitelemistä, kun Oodi ja Myrttikin oli Hipun esimerkkiä noudattaen menneet sängyn alle nukkumaan :D Jenkkisängyn alle kun ei mataluuden takia ihan niin vain mennä ja Oodihan on sinne monta kertaa jäänyt (henkisesti) jumiin, kun ei ole mahtunut sieltä pois (eli ei ole voinut painaa päätään alas). Myrtilläkin näytti olevan niska kovin sängynpohjaa pitkin, mutta siellä se piti olla, missä muutkin. Mein hullut <3

maanantai 1. lokakuuta 2012

Vaihtarit

Tehtiin taas Sussun kanssa vaihtarit. Selitinkin Myrtille (:D), että nyt tehdään taas vaihteeksi (aina erinäisistä syistä, tällä kertaa ell-syystä) niin, että joku menee Sussulle ja joku sieltä sit taas tulee tänne. Niinpä Myrtin sisko lähti Sussulle ja tilalle saatiin Hipun sisko. Sukulaisuussuhteet siis tasapainoon ja samoin värit, nyt meillä asustaa liki vuorokauden kaksi soopelia (jos Almakin tähän lasketaan :D) ja kaksi tricolouria.

Pohdin tuossa kotia tullessa Jonille, että alkaakohan naapurit jossain kohtaa ihmetellä tätä mein menoa :D Joni vaan totesi, et ei ne varmaan tajua ees, et meillon välillä eri koirat ja samaa mietin just äsken hississä, kun viimeiseltä pissitykseltä Myrtin ja Zeldan kanssa tulin. Samanväriset koirathan nuo oli kuin ennenkin, musta ja ruskea :D

Aamulla ei päästykään odotetulle metsälenkille Elinan ja Rosien kanssa, kun kurkkukipu oli iskenyt vaihteeksi niitten osoitteeseen :( Niinpä mä sit kävin shelttien kanssa keskenään (Alma kun huilaili tän päivän eilistä metsälenkkiä, jotta huomenna jaksaa taas) aamulla reippaan 1,5 tuntisen ravilenkin, jossa pistäydyttiin matkalla Mustissa ja Mirrissä. Nyt on Myrtillä pinkki, pieni luu pannassaan, jossa on mein puhelinnumerot hätätilanteen varalta (ei sillä, et uskoisin, et sellasta tulee, kun Myrtti on NIIN kiltti, mutta varalta silti, sehän se idea on) ja lisäksi ruskea Rukan sadetakki. Nyt passaa sateen ja kuran tulla, me ollaan varauduttu niihin koirien sadetakeilla ja Dysonilla, joten meitä ei niin vähällä tänä vuonna lannisteta!

Maanantai-illan ratoksi lähdettiin sitten koko porukka treeneihin ACElle. Jonille ja Hipulle olin sieltä jo viime viikolla ostanut treenit, ihan vain mieleenpalautukseksi ja huomasin sit tuntia ennen itse treenejä, että samassa ryhmässä oli viä paikka myytävänä ja niinpä me sit Oodinkin kanssa mentiin samaan ryhmään kanssa. Itse treenit oli hyvin yksinkertaiset, mutta silti siellä oli hyvä putkijarrutustreeni ja putkesta tiukasti kääntyminen harjoituksen aiheena eli ei Oodinkaan kanssa jääty ilman uuden oppimista (ikään kuin nyt oikeasti tässä lajissa vois koskaan niin ajatella, siksi tuonne meninkin, kun ajattelin, että helposta treenistä voi saada kivan rallatuksen JA oppia uutta). Hippu ja Joni vetivät aivan tosi hienosti, vähän kartturin sanojen mukaan menossa oli neljän viikon tauon jälkeen haparointia, mutta ei se ainakaan vauhdissa näkynyt :D Keskiviikkona sitten seuraavat treenit Hipulla, niin siitä se taas lähtee! :)

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Maailmankirjat sekaisin

Käytiin äsken koirien kanssa kolmetuntinen metsässä etsimässä puolukoita ja sieniä. Itse saalis jäi hyvinkin vähäiseksi, mutta kyllä se vaan aina on niin ilo nuitten karvaisten menoa katsella, ne kun tuntuvat nauttivan mein sienireissuista viä enemmän kuin ihmiset itse :)

Oman porukan lisäksi matkassa oli Fanny, joka toimi oikein hyvin porukan hipattajana. Selvästi niillon eniten yhteistä Oodin kanssa, välillä juoksivat kylki kyljessä pitkällä kaukana edessä (kohti auringonlaskua :D) ja muut jäivät ihmettelemään mein ihmisten kanssa, et minnehän se matka tällä kertaa on. Pääosin kuitenkin rallasivat kaikki yhdessä kuka ketäkin jahdaten ja Myrttikin lähti hippoihin mukaan, vaikka usein piti käydäkin mun luona tsekkaamassa, etten oo mihkään hävinnyt.

Yllärit lenkillä teki Hippu, mistä en kyllä oo itse toipunut edelleenkään :D Me oltiin itse reilusti kymmeniä metrejä metsän puolella ja siellä kauempana meni hiekkatie. Näin, että joku pariskunta siellä käveli ja lähdin hissukseen kävelemään vähän syvemmälle, jotta ei tarvitsisi koiria ottaa kiinni tai edes kutsua luo. Koirat hyvin reagoikin mun suunnanvaihdokseen Hippua lukuun ottamatta, joka suuntasi tielle mun huudoista huolimatta. Hippu, pikkumustani, joka ei muista ihmisistä välitä tai suhtautuu heihin ainakin vähintään hyvin epäilevästi, sinkosi tielle moikkamaan siellä kävelemään pariskuntaa ja kuulin ihmisten jotain Hipulle juttelevankin. Pariskunnan jatkaessa matkaa Himpe palasi meidän luokse tyytyväisen oloisena ja koko tällä reissulla ei yhtä ainutta haukahdusta. En edelleenkään käsitä mitä tapahtui, Hipulla kun ei oo koskaan ollut mitään vetoa vieraita ihmisiä kohtaa ulkona. Ja ketään tuttuja he ei kyllä myöskään olleet :D Oodi sitten kruunasi vielä järkytyksen syömällä puolukan. Tänään on siis koettu kaikki aiemmin mahdottomilta tuntuneet asiat :D

Nyt kotona sit väsyjä koiria ja vielä väsympi mä. Mun flunssani ei kai oikein pitänyt märillä kengillä lenkkeilystä tuntitolkulla ja nyt sit särkee päätä ja palelee. Sohva kutsuu siis ja onneksi tällä kertaa sentäs ansaitusti :)

Tässä vielä lenkkiporukkamme perjantailta:
kuva Marjo Uimi




Kuvassa siis vasemmalta Hippu, Fiona, Zelda (ei tää "mein" Zelda kuitenkaan :D), Oodi ja Myrtti.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Sairasta

Siinäpä lomaviikko numero kolme tiivistetysti. Vieläkin räkää riittää niin päässä kuin keuhkoissakin, mutta tänään silti jo Marjon kanssa ulkoilutettiin veristä sientä :)

Maanantaina aloitettiin viikko tehokkaasti, kun 6.15 heräsin Jonin kelloon, tein viimeiset pakkaamiset, ruokin ja ulkoilutin koirat ja suuntasin auton nokan kohti Seinäjokea. Vähän kurkussa kaihersi jo siinä vaiheessa, mutta kovasti vielä elin toivossa, että reissaamiset ilmastointeineen olisi sen aiheuttaneet, mitään muita oireita kun ei ollut.

Vastassa meitä odotti koko Trickteamin lauma sekä Miira, Hulda ja perheen uusin tulokas Miio. Oodin kieli ei taas suussa pysynyt ja hännälläkin oli tekemistä pysyä kiinni kropassa kaikessa siinä liekutuksessa. Oodi käytti lasten kanssa kaikki pusutilanteet hyväkseen ja pussaili, minkä ennätti. Välillä Huldan touhut kaikkine hyppimisineen ei menneet blondilla ymmärrykseen, mutta ongelmitta silti selvittiin. Hippu suhtautui varovammin Huldaan, mutta pienellä pöh-pöh-pöhinällä siitäkin selvittiin. Miioon Hippu ei ottanut ollenkaan kantaa, Oodi taas käytti kieltään ainakin korvakäytävässä estoyrityksistä huolimatta.

Maanantai kului pääosin vaan ollessa. Iltalenkille lähdimme isommalla porukalla, kun Miiran ja lasten lisäksi saatiin seuraksi viä Anu Tujun ja Tällin kanssa eli shelttejä oli yhteensä kahdeksan :) Tiistaiaamuna lenkittelinkin sitten yksin kaikki kuusi shelttiä, yhdellä kädellä ja vielä kakkapussi samassa kädessä. Henna puhelimessa mulle siinä nauroikin, että rullaluistimet enää puuttuu, niin Cesar Millan on lähellä ;D Itse oon kyllä sitä mieltä, että useampi menee helpommin kuin vähempi, varsinkin, kun on niin ihana lauma <3

Tiistaina sitten heitettiinkin jo hyvästit ja vuorostaan suunnattiin kohti Jyväskylää. Erona menomatkaan oli tosin se, että takapenkillä oli yhden tricolourin ja soopelin lisäksi toinenkin soopeli, siskokoira Myrtti <3 Myrtti on tässä kuluneen viikon ihmetellyt meidän aikas kovin erilaista elämää ja hyvin on kyllä sujunut. Täällä on puoli sukua jo ihastunut tuohon ihastuttavaan persoonaan, enkä tosiaan vähiten mä itse ;) Ihmettelyt hurmurineidin kanssa jatkuvat ennalta määrittelemättömän ajan :)

Alkuviikko on kulunut vain ja ainoastaan lenkkeillen, kun ei musta sairastaessa oo ollut oikein mihinkään. Lenkit oon hoitanut, mutta muuten muu aktiviteetti on ollut kyllä vähissä. Äipän luona kyläiltiin, ja Hippu ja Oodi kävi Penttisen Marialla hierottavina (kiitos! <3) ja lenkkiseuraa meillä on ollut Elmosta, Zeldasta ja Fionasta. Yhdet makupalat ollaan piiloteltu sisällä ja huomenna tosiaan sit vuorossa verijälkeä heti aamusta, että ehkä tää tästä taas vähitellen normaalimpaan päin .. :)

Huomenna matkaamme sitten tyttöjen kanssa Kuopioon ihmettelemään elämää siellä vielä yhden lomaviikon verran ennen paluuta arkeen. Maanantaille on ostettu ACElta aksaa, tiistaina ois Savon shelttien näyttelytreenit ja keskiviikkona sit omat treenit. Lisäksi tilaukseen on menossa Flyball -masiina, että vähän taas erilaistakin ihmeteltävää on luvassa myös meidän koirille. Maanantaille ja torstaille on sovittu jo lenkit Rosie-whipun ja Riimi-sheltin kanssa ja tottakai ainakin Sussun porukkaa pitää taas pian nähdä, varmaan jo viikonloppuna :) Viimeisestä lomaviikosta siis tuskin vauhtia tulee puuttumaan ;D

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Kultatricolour

Eilen piipahdin pikaseen mummulla äipältä lähdettyäni ja matkalla kohti kotia. Mummu näytti mulle lehdestä leikattua ilmoitusta, jossa etsittiin kadonnutta shetlanninlammaskoiraa. Roduksi oli tarkennettu sulkuihin minilassie, jonka perässä luki sitten määritelmänä vaan soopeli. Reilut 16 vuotta tätä mun shelttiharrastusta seuranneena ei mummulle silti tullut mieleen varmaksi, mihin sillä soopelilla viitattiin. Niinpä mä sit lyhyesti selitin, että Oodi on soopeli eli ruskea, mutta sitä voi myös kutsua kultasoopeliksi. Mummu siihen sit ihanasti totesi, et niinhän se Oodi onkin, kulta :) Niinpä sit pohdittiin, että Hipullekin on tällä periaatteella olemassa oma määritelmänsä: kultatricolour :)

Reissu oli kyllä kaikin puolin ihana irtiotto arjesta, vaikka tätä arkea kone sylissä Hippu jalkojen vieressä sohvalla maaten kyllä taas rakastaakin ihan erilailla, kun ennätti jo ikävä olla. Eka oltiin Jonin kanssa lauantaista maanantaihin Helsingissä, kierrettiin kauppoja, käytiin syömässä ja sunnuntai-iltana sit päästiin Nickelbackin keikalle <3 Vasta päivällä Joni luki netistä, että siellon lämppärinä Daughtry, mikä oli kyllä positiivinen ylläri (ja se tässä koneella nytkin soi tätä kirjoittaessani) :)

Maanantaina sitten matka jatkui äipän kanssa kohti Pariisia. Aurinko ja parissakympissä pyörivä lämpötila loivat loisto-olosuhteet reissulle ja hotellin loistosijainnin takia tuli käveltyä viimekertaista enemmän. Nyt tuntuu, että tuntee Pariisin kuin omat taskunsa ;) Menisin kyllä toistekin .. Taas.

Ainoa miinuspuoli koko reissussa oli se, että mulla oli välillä aivan älytön ikävä tyttöjä <3 Viime reissuni oli reilut viisi vuotta sitten myöskin Pariisissa ja silloin Hippu ei ollut vielä syntynyt, vaikka oli mun mieleeni jo haaveen pilkkeenä eksynytkin. Niinpä tää oli eka reissu ikinä, et olin tytöistä näin kauan erossa enkä mä ole kyllä siin hyvä. En mä ollut hyvä olemaan Jessestä erossa, enkä oo nyt näistäkään <3 Mut sen verran harvoin sitä tulee matkustettua, että kyllä sen kestää ;D

Tyttöjen viikko Sussulla oli mennyt hyvin. Oodi oli ollut oma itsensä, keksinyt ainoana, et kuin portti alakertaan aukeaa (ei uteliaalta voi reittejä estää) ja kiipeillyt ikkunalaudalla naapurustoa vahtien (naapuri kanteli ja joku ketunnäköinen koira siellä oli seisonut), että olivat olleet enemmänkin kuin kotonaan. Oodi oli päässyt keskiviikkona Sussun kanssa treeneihin (olivat olleet päteviä) ja viikko sitten sunnuntaina olivat Sussun kanssa juosseet kaksi rataa ACEn kisoissa. Mainetta ja menestystä ei ollut tullut, mutta blondilla oli ollut hauskaa (ja sehän son tärkeintä)! :)

Hauskuudella on kuitenkin hintansa ja niinpä täällä makaa kaksi karvaista ruumista. Hippu venyttelee välillä, önisee onnellisena ja häntä heiluu, jos katseemme sattuvat kohtaan. Oodia en oo nähnyt nyt hetkeen sen jälkeen, kun neiti siirtyi muualle tästä sohvalta nukkumaan. Sohvalla nukkumatyylinä oli kieli hampaiden väliin unohtuneena, silmät auki nukkuva ja jalat unesta sätkivä blondi eli mikään ihan pikkuväsy tässä ei ole iskenyt ;D

PeeÄs. Äsken käytiin kirjuroinnin välissä eka metsälenkki koko porukalla sitten Hipun sairastumisen. Ravilenkkejä hihnassa on vaan sen jälkeen ollut, niin ei meinannut mustien ja blondin riemulla olla rajoja, kun ravilämpän päälle pääsivätkin metsään kirmaamaan. Fanny oli tosiaan ekaa kertaa palattuaan myös porukan mukana ja niinpä meno oli kyllä sen mukaista. Hippu väsähti riehumiseen aikas nopsahti ja lönkötteli tyytyväisenä ravilla polkua pitkin. Tai no, olisi lönkötellyt, jolleivät ilkeät junnut olisi keksineet kiusata tyyppiä urakalla. Oodi innosti ja Fanny lähti ideaan mukaan, niin siinä sitten kaksi idioottia laittoivat "viisaat" päät yhteen. Me sit saatiin ihmiset ihan tosissaan Hippua puolustaa ennen kuin alkoi mennä perille, ettei heikompia kiusata. Oodi varsinkin tuntui olevan sellanen jästipää, että saa nähdä käydäänkö me asiasta keskusteluja viä myöhemminkin. Meitä oli kolme ihmistä laittamassa Oodille kova kovaa vastaan, mutta silti kesti ennen kuin viesti meni perille. Kaukana ei meinaa ollut, ettei blondi joutunut hihnaan. Siinä oli kyllä alussa puhuttu kulta blondista kaukana :(