Hihnojen päissä

Keväällä 2007 shetlanninlammaskoirani Jesse, se ensimmäinen ja viisain, jäi keskellä tietä makaamaan ja odottamaan kerrostalon rapusta ulos tulevaa mäyräkoiran pentua ja sen omistajaa. Jesse, joka ei juuri muista koirista eikä varsinkaan pennuista piitannut, päätti, että tämä pari on sellainen, joka vaan on kohdattava. Ja oikeassahan Ukko oli.

Laumaamme kuuluvat neljän jo teininä haaveillun sheltin lisäksi aviomieheni Joni. Ollaan yli kolmekymppisiä, molemmilla vakituiset työpaikat ja korkeakoulututkinnot. Ihana, oma talomme nousee kovaa vauhtia ja muutosta jo kovasti haaveillaan.

Vapaa-aikamme kuluu hyvin koiramaisissa merkeissä. Oodi kisaa mun kanssa mini3-luokassa ja Myrtti mini2:ssa Jonin kanssa. Hipun lempiharrastus on lampaiden paimennus ja Yoshi aloittelee rallytoko- ja tokouraansa vähitellen vähintään möllirallyissa treenaillen. Myös lampaisiin on pari kertaa tutustuttu. Koko porukalla yksi lempiharrastuksistamme on piiitkät metsälenkit sekä syksyisin (epätoivoinen) sienten metsästys ja saattaa meidän löytää lumettomaan aikaan metsästä vetämässä veristä sientä perässä. Harrastuksia on siis paljon, mutta kun koko perheellä harrastetaan, niin mikäs sen parempi.

Shetlanninlammaskoiramaista elämää mulla on takana jo 20 vuotta. Kasvattajan peruskurssin suoritin helmikuussa 2009 ja elokuussa 2012 postiluukusta napsahti diplomi FCI:n minulle myöntämästä kennelnimestä: "Wiuf". Aika näyttää, jospa joskus vielä saisimme tuolle nimelle käyttöä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti