perjantai 19. huhtikuuta 2013

Agilityviikko

Otsikko oikeastaan kattaisi kaiken :D

maanantai

Oltiin soopelisiskojen kanssa Acella treenaamassa Training -ryhmässä. Trainingin määritelmässä lukee mm. "tavoitteena saavuttaa kilpailuvalmius", mistä ko. treeni oli musta aikas kaukana. Tai siis kisaamaan nuilla taidoilla varmasti pääsee, mutta ainakin viime keväänä ykkösissä piti lähinnä osata juosta suoraan ja kovaa, niin tuo nyt ei kaikkine kiemuroineen vastannut mun mielikuvaa asiasta. No, paljon oppivat Joni ja Myrtti eikä me Oodinkaan kanssa tosiaan päästy helpolla, vaikka ne muutamat kisat meillä onkin jo takana ;)

Acen halli kahtia jaettuna niin, että välissä olevasta verkosta näkee läpi oli erilainen kokemus. Myrtillä oli selvästi mammaa ikävä enemmän kuin koskaan ennen Jonin kanssa treenatessa ja Oodi intoutui juoksemaan aidan vieressä loppusuoraa toisella puolella menevän koirakon kanssa, kun kuuntelin kouluttajan ohjeita. Ihan ei priimasti siis mennyt nuo taukoajat .. ;D

(tiistai)

Tiistai oli vapaapäivä eli koirat eivät aksanneet. Mitenkään erityisen kevyt päivä se tuskin kuitenkaan oli, kun eka käveltiin töihin, koirat oli 8,5h mukana ja suoraan töistä mentiin Hennan ja borderpoikien kanssa metsäilemään reiluksi tunniksi. Andy jäi meille ekaa kertaa yöksi ja vaikka pennun kanssa kyllä pärjättiin, oli Andy-Bandyn vierailu väsyttävä kokemus. Erityisesti Oodi tuntuu pennun vahtimisesta kantavan kovasti vastuuta. Yö saatiin kuitenkin nukuttua ja päivälläkin eristettyäni kaverit eri puolelle porttia maittoivat päikkäritkin hetken.

keskiviikkona

Mun eka vapaa päivä kului jatkaen sitä, mihin edellisenä päivänä jäin eli koirien kevätsiivoukseen. Tiistaina metsälenkin jälkeen pesin shelttikolmikon ja trimmasin Oodin ja Myrtin. Keskiviikkoaamun aloitin Hipun trimmaamisella ja jatkoin Pikalla Essin ja Pikan tultua meille kylään. Pikan lähdettyä lähti pian Andykin ja tunnin nukkui mein porukka (käytiin hakemassa Jonin kanssa mun häämekko <3) ennen kuin Romeo tuli vielä illalla trimmattavaksi ennen treenejä.

Treeneissä rata oli aikas lailla tulevan viikonlopun tasokoetta varten ajateltu ja Joni ja Myrtti tekivät hienoja pätkiä radalla. Ihan nollalla ei koko rata mennyt, mutta esimerkiksi kepit olivat ekaa kertaa radan osana. Ihan itse Myrtti ei täydestä vauhdista kepeille vielä taipunut (no, ekalla kerralla, ylläri), mutta Jonin hieman himmattua neiti haki kepit aivan u-s-k-o-m-a-t-t-o-m-a-s-t-i! Ja vauhtia kyllä piisaa, alan olla hyvinkin onnellinen, etten ole itse kartturina ;D

Oodin kanssa ko. rata oli suht helppo, mutta vaikeutettiin sitä esim. ottamalla kepit niin, että tulin hypyn taa ja keppien puoleen väliin kutsumaan koiraa. Tulipahan taas opittua uutta eikä se meillekään ollut joka kohdalta mikään nollarata ennen kuin vähän väännettiin.

torstai

Ostettiin Sofian kanssa iltapäivätreenit Acelle ja tällä kertaa tehtiin Jokers/Stars -rataa, mikä on jo oikeasti ihan kisaaville koirakoille. Rata ei missään nimessä ollut helppo, mutta monia onnistumisia saatiin ja mä sain ideoita ja oivalluksia Oodin kanssa menemiselle! :)

perjantai

Joni kävi Myrtin kanssa ottamassa omatoimitreenit kontakteille ja kepeille ja mä käytin lopussa kahvitaukoni palkkaamiseen.

lauantai

Jonin ja Myrtin tasokoe klo. 11.30

sunnuntai

Meillä Oodin kanssa Anna Strömin agilityvalmennus.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Vihaan sinua Huhtikuu!!

Moon aina rakastanut kevättä. Mä rakastan sitä, kun kura lentää. Rakastan, ettei aurinko anna mun nukkua aamuisin pitkään. Rakastan koirien pesemistäkin, koska se kaikki tarkoittaa, että kevät tulee. Ja kesä. Rakastan sitä odottamista. Kun kaikki on vielä edessä. Toive aurinkoisesta, lämpöisestä kesästä valoisine öineen ja kaikkineen. Viime keväät ovat kuitenkin kovasti yrittäneet kääntää mua kevätvastaiseksi tai ainakin huhtikuu tuntuu yrittävän parhaansa.

Huhtikuu 2010

Koin elämäni Menetyksen. Vaikka kuinka sen tietää, ettei nuo rakkaat karvaiset ole luonamme ainiaan, on se musta silti väärin. Huutava vääryys, ettei ne voi elää mein kanssa samaa aikaa ja kuolla meidän kanssa yhdessä. Jessen menetyksestä tuli 5.4 kolme vuotta ja 15.4 Ukko olisi täyttänyt 17 vuotta. Muutaman viikon päästä mä oon siis 17 vuotta ollut shetlanninlammaskoiran omistaja. Huhtikuussa kolme vuotta sitten mä kaduin ekaa kertaa hetkellisesti, että niin oli päässyt käymään. En mä Jesseä katunut enkä meidän muistoja, mutta se menetyksen tuska oli vaan niin raastava, etten ollut varma, voiko siitä henkiin jäädä. Edelleen ikävä saa kyyneleet silmiin <3

Huhtikuu 2011

Yritin vannottaa itselleni, että seuraava kevät on helpompi. Ettei tarvia kärsiä, jos vaan Jessen menetyksen vuosipäivästä selvittäisiin. Oli likellä, ettei menetetty Almaakin. Huhtikuu 2011 meni Alman toipumista seuraten. Mäyräkoirahalvaus yhdestä kalkkeumasta. Se on sitä meidän tuuria. Onneksi meillä on kuitenkin huonon tuurin lisäksi hyvääkin ja Alma toipui leikkauksesta hyvin.

Huhtikuu 2012

Ylihuomenna tulee vuosi siitä, kun meidän elämää ravisteltiin tällä kertaa vähän eri kulmasta, mutta koirat olivat silti mukana. Valitettavasti. Ne, jotka ei meidän blogia vielä vuodatuksen aikaan seuranneet, voivat lukea tarinan kokonaisuudessaan täältä: kolaritarina. Onneksi huonossa onnessa mukana taas myös hyvää ja saatiin Hippu takaisin ja toivuttiin kaikki. Lopulta.

Huhtikuu 2013

Yksi väärään paikkaan jäänyt treenireppu ja auki unohtunut ovi. Tänään klo. 11 tajusin, että tytöt on päässeet mein treenirepun pikkutaskulle, missä on meidän jemma-Ibumaxit. Kuka se oli, joka se repulla kävi, oliko apureita, kuka veti Ibumax-liuskat repusta lattialle, kuka se oli, joka niitä söi vai söikö kukaan. Liikaa merkityksellisiä kysymyksiä ilman tärkeitä vastauksia. Eläinlääkärit eivät tuntuneet halukkailta ottamaan meidän neljän laumaa vain varmuudeksi vähintään vuorokaudeksi tiputukseen ja laittamaan kaikkia muita mahdollisia pelastuslääkityksiä ibuprofeiinimyrkytykselle, kun ei tiennyt kuka oli syönyt ja mitä oli syönyt, jos kukaan oli syönyt mitään. Niinpä lääkehiiltä yhden naamassa, toisen hännässä ja vähän lattiallakin. Muuta ei voida tehdä. Ja odottaa. Suhteellisen todennäköistä, ettei kukaan syönyt mitään. Tai siis ainakaan niitä Ibumaxeja, Myrtti täällä veti vinkulelu suussa ihan liekeissä ympäri kämppää vinguttaen. Vasten tapojani ristin käteni ja istun hiljaa. Tän enempää ei voi enää toivoa, että tuuri olisi tänä keväänä meidän puolella ja me ei menetettäis, ei melkein eikä kokonaan, ketään meidän laumasta. Olisiko se liikaa pyydetty ..

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Hippppppaaaaaaa!!

.. oli Oodin eilen illalla mieltä ja veti niin täysiä kämppää eestaas kuin tassuista lähti. Eteiseen ja takas. Makkariin, siellä kevythäkissä käännös ja täysiä takas. Olkkarissa kääntöalueena toimi loistavasti säkkituoli, jonne pääsi vaikka sivuluisussa. Tassut vaan vinksotti joka suuntaan, kun neiti paineli menemään.

Perjantaina oli siis taukopäivä. Ei tehty sitten yhtikäs mitään. Kerrankin :) Eilen oli sitten sovittu Tuulian ja shelttipoikien kanssa metsälenkki, mutta aamulla herätessä mun pää ei kääntynyt, joten valitettavasti se meni tytskien hyvinvoinnin edelle ja lenkki jäi välistä. Oodi otti siis oman lenkkinsä illalla hipan merkeissä. Tai no, hipan ja hipan, kukaan muu ei nimittäin iltavilliin osallistunut :D

Tänään töihin lähtevät mukaan kaikki sheltit, vähän pidemmän ravilenkin kautta. Pika tulee seuraksi tytöille töiden kuusituntiseksi, joten hyvää seuraa tarjolla :) Katsotaan sitten, josko illalle saisi vielä jotain ohjelmaa, oma olo kun alkaa (kurkkukipua ja vähän vuotavaa nenää) lukuun ottamatta olla suhteellisen normaali :)

Huomenna sitten töiden jälkeen siskojen kanssa ACElle treenaamaan! :) Me lähdetään Oodin kanssa katsastamaan pitkästä aikaa muuta kuin kotihallia ihan vaan huvin ja urheilun kannalta ja Joni lähtee Myrtin kanssa tekemään rataa ensi viikonlopun tasokoetta ajatellen. Tasokoe nyt itse asiassa sitten kesäryhmien sumplimisten jälkeen paljastuikin vähän turhaksi, sillä perustettiin omatoimiryhmä ihan parhaalla porukalla! <3 Mutta parempi se on nyt käydä alta pois, kun se joskus kuitenkin tulee eteen ja ilmottautumiset nuihin ei oo aina kaikista helpoimpia. Onpahan sitten tehty, jos kesän päätyttyä palattaskin taas perusohjattuihin ryhmiin .. Vaiks mä tässä kohtaa sitä vähän epäilen, hyvän seuran lisäksi mein ryhmästä löytyy kyllä loistokouluttajiakin! :)

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kesän suunnitelmia

Huh! Olipas huisit treenit eilen! :) Vieläkin oon niin fiiliksissä, ettei malttais taukopäivää pitää.

Me vedettiin Oodin kanssa marsurimoilla eka. Jestas kaverissa on asennetta!! Leikkauksen jälkeen ei hormonit entistäkään vähää haittaa menoa ja edes häkissä ei voi odottaa huutamatta (Oodi aloitti hallille huutamisen jo yläkerrassa Mustin ja Mirrin puolella ja huusi putkeen koko matkan häkille ja häkissä). Niin, että oliko ollut aksaa ikävä!? :D

Oli varmasti, mutta niin oli ollut mullakin! Oodin kanssa meno on jotain, mikä osuu mua niin täysiä, ettei järkeä. En voi tajuta, miten jokainen treeni on vaan yksi sydämen ilonkiljahdus maailmalle siittä, että tätä lajia saa harrastaa ja nimenomaan Blondin kanssa <3 Kyllä siinä ohjaaja sai töitä tehdä ja miettiä, kuinka mennään eikä vedetty ekalla nollaa. Mutta kun kulmat saatiin kohdilleen, tuli menosta sitä mun ja Oodin omaa aksaa, sitä helppoa nollaa niin kuin se useimmiten treeneissä on :)

Ollaan Jonin ja soopeleiden kanssa tässä alettu juosta kevään kunniaksi ja ehkä tuo kuntokuuri vähän on kerännyt motivaatiota myös niistä tulevista häistä ;) Ajattelin viisaana flikkana, että kun juoksen, niin mun kunto kasvaa myös aksaa ajatellen. Nyt tässä pitäs kuulua se väärin -rääkäsy, mikä kaikissa tietokilpailuissa sillon, kun menee väärin. En tullut ottaneeksi huomioon, että myös Oodin kunto kasvaa ja se varmasti vielä ihan eri vauhdilla kuin mun. Niinpä mulla ei ollut mitään saumaa treeneissä vaan kieli vyön alla juoksin ja läähätin ja yritin epätoivoisesti, mutta en vaan ennättänyt. Jatkamme siis juoksuharjoituksia! Ja pitäsköhän ihan ilman koiraa jatkaa niitä ;D

Joni meni Myrtin kanssa mein jälkeen. Jestas ne on mageita!! :) Jos se on oma meno mahtavan tuntuista, ni sitä on myös nuiden meno ulkopuolisen silmin. Nollarataa sata lasissa eikä ainakaan eiliselle radalle osunut yhtään ongelmaestettä. Mä olin naksuttajan roolissa, joten ei valitettavasti videokuvaa ole (plus en muistanut kyllä kameraa ottaakaan mukaan). Mutta uskokaa mua, soli hienoa!

Tänä aamuna sit, kun aurinko ei enää antanut mun nukkua seitsemän jälkeen, mä nousin koneelle ja aloin suunnitella. Essi liittyi jossain kohtaa naamakirjassa mun seuraan ja niinpä me pläänättiin yhdessä :) Oodille olisi luvassa kaksi näyttelyä (toinen heinäkuussa, toinen elokuussa), kun PiKalle lähdetään metsästämään sitä hoota, niin otetaan blondi samalla messiin. Ei siin ainakaan mikään häviä ja innolla ootan, josko saatas mahtitukka, joka kaiken lisäksi vielä pysyis ;D Myrttikin saa osallistua, jos tukkaa on, mutta veikkaan, että ei. Son jo sit taas liian lähellä seuraavaa juoksua, Myrtti kun varautuu tukanheittoon jo kuukausia ennen juoksuja, ettei vaan unohdu tukka päälle ;D

Helatorstaina me mennään mätsäriin. Joko Iisalmeen tai Jyväskylään. Kirjotin vielä Essille, et on se kumma, kun ei Kuopiossa ole tuolloin mätsäriä, se kun ois hyvä päivä, kun on vapaa, kun ei kukaan yhden vapaapäivän takia reissaa. Paitsi me vähäjärkiset yhden mätsärin perässä :D Mukaan lähtee ainakin Oodi ja Pika, jos mennään Iisalmeen, ni sit myös Hippu ja Myrtti, koska siä on parikilpailu. Pikkumustat vastaan soopelisiskot :D Myrtti pääsee mahdollisesti messiin, mut pitää katsoa käsien riittävyyttä, kun lainalapsi-Andy asustaa tuolloin meillä :) Myrtti nyt osaa näyttelyissä mennä harjoittelemattakin, että sinänsä ei paniikkia. Tosin Myrtinkin kanssa pitäs alkaa kunnostautua näyttelyiden osalta, jos meinattas tälle vuodelle sitä näyttely-ykkösruusuketta. Siinä vaan tietysti on sellanen pienen pieni ongelma, että agility menee kyllä edelle eikä vapaa viikonloppuja ole muille jakaa.

Jos oikein laskin, touko-heinäkuussa yhdeksän viikonloppua on agilitylle pyhitettyjä :) Mukaan mahtuu agirotu-viikonloppu ja sen lisäksi kaksi muutakin viikonloppua, jollon vähän ollaan alustavasti mietitty, et jos Jonin kanssa otettas soopelit ja hotellihuone, niin voitas kisata ihan kaksipäiväisesti :) Niin mahtisuunnitelmia, etten malttas odottaa, että tulee kesä. Joten kesä, c´mon!!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Myrtin viikko

Myrtti tuli täyttämään meille myrtinmentävää aukkoa syksyllä, kun tuntui, ettei koiria ole tarpeeksi tähän koiraharrastusten täyteiseen elämään, sillä lepopäiviäkin pitäisi joskus koirilla(kin) olla. Aktiivisena koirana Myrtti keksi edellisessä kodissaan itselleen omaakivaa, ja tämä sama näkyy myös meidän arjessa, jos olen esimerkiksi kipeänä enkä koirien kanssa voi samalla lailla mennä ja tehdä kuin normaalisti. Kuluneella viikolla tultiin sitten Myrtin kanssa aivan toiseen ääripäähän. Myrtillä on ollut 7-päiväinen työviikko ja Myrtillä ei ole ollut omaakivaa edes yhden vinkulelun vinkautuksen verran, sillä kaikki vapaa-aika menee nukkumiseen. Sussu jo ehdotti, että mun ois aika vaihtaa omat Duracellit Pirkka-pattereihin, jotta meidän koirat jaksais ;)

maanantai
- 1h juoksu-kävelylenkki (keskinopeus reilut 7,5km/h)
- iltapäivällä kontakti- ja keppitreenit

tiistai
- 1,5h metsälenkki viiden sheltin kanssa (+45min avainten etsintäreissu päälle :D)

keskiviikko
- ohjatut agilitytreenit 1,5h
- treeneihin juosten reilut 5km, kävellen takas 2km

torstai
- 1,5h metsälenkki viiden sheltin kanssa

perjantai
- kontakti- ja keppitreenit, 2km suuntaansa lämpät ja jäähyt

lauantai
- sheltit mukana töissä 6h Pika seuranaan
- Myrtti illan hoidossa Sussulla 16.30-23.00 lenkkeineen ja leikkeineen

sunnuntai
- juosten treeneihin 5km (keskinopeus reilut 9km/h), kävellen 2 km takaisin
- kontakti- ja keppitreenit

Ja kerrostaloasumisen sivutuotteena tuohon päälle tietysti ulkoillaan se 2-4 krt päivässä niitä about 20 min "lenkkejä" hihnassa.

Tänään treeneistä tultuaan Myrtti sai naudan rustoluun syötäväksi ja sen kanssa kului reilu puolituntinen. Sen jälkeen lupasin, että Myrtti saa loppuviikon vapaata (kello oli tuolloin ehkä kaksi iltapäivällä) ;D

Ensi viikolla tilanne onneksi normalisoituu, kun Oodi palaa takaisin agilitytreeneihin (ja saan lisäksi Zeldan treenattavakseni! <3 ) eli kaikki agilityenergia ei enää kohdistu Myrttiin vaan Oodillekin jakaantuu oma osansa. Ensi viikolla mulla ei kyllä muutenkaan ole liikaa vapaa-aikaa, sillä Musti ja Mirri Areenalla ensi viikonloppuna oleva kissanäyttely työllistää mut kuusipäiväisesti (myös sunnuntai mukaan lukien). Otetaan siis välillä taas iisimmin, ainakin pelkästään Myrtin osalta ;)

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Blondilogiikkaa

Eka kevät kolme vuotta sitten Oodin kanssa oli aikas haasteellinen. En vaan osannut aiemmin kuvitella, että esimerkiksi pissapaikan valintaan voisi olla niin paljon eri sääntöjä. Nyt kolmen vuoden aikana olen oppinut, että sääntöjä blondin elämässä kyllä riittää ja on meille ihmisille paljon helpompaa, kun nöyrästi ne hyväksymme kuin että yrittäisimme taistella vastaan. Siinä hommassa ei voi kuin hävitä :D

Essi se taisi tuossa yhtenä päivänä heittää ilmaan, että mun pitäisi alkaa kirjailijaksi ja kirjoittaa kirja. Oodin pissakirja. Onhan niitä ties mistä kirjoja kirjoitettu ja tää todennäköisesti olisi vielä ihan humoristinen teos. Ainakin siis niiden mielestä, jotka eivät joudu kevät tätä samaa elämään. Tai no, hyväksyttyämme säännöt tää on kevät on ollut ihan helppo nakki ;D

Tänään on se päivä, jolloin voidaan taas piirtää raksi seinään. Oodi pissasi ekaa kertaa kuivalle nurmikolle. Alamme siis toivon mukaan olla voitolla eikä pissan aikaansaamiseksi tarvitse välttämättä olla puhdasta lunta. Jolle kukaan muu ei tietenkään saa olla pissannut. Mikä ei saa olla jäätynyt, koska kerran sulaneesta ja yöllä jäätyneestä lumesta pissa saattaa roiskua jaloille. Mielellään risteyspaikka, koska prinsessakoirat eivät halua pissata useasti ja risteyksestä viesti leviää luonnollisesti laajemmalle kuin ihan vain ojanpenkalta. Muistinko mainita, että kuun asento tulee olla oikea ja taluttajan on parempi olla hengittämättä toimituksen aikana.

Jos on märkää (kesälläkin sataa joskus, tai jos jatketaan samaan malliin kuin viime kesänä, kesällä sataa aina) ei voi pissata ollenkaan. Muuten isommat hädät tehdään ojan puolelle, mutta sateessa tätä sääntöä ei tarvitse noudattaa, vaan märän ilmastonalan vallitessa pätee hätätila ja isommat hädät tehdään niin keskelle tietä kuin olla ja saattaa. Juu, asfaltille tottakai.

Koirien saadessa ruuat blondi odottaa joka kerta, että kaikki ovat syöneet ja ennen sitä ei vilkaisekaan ruokaansa. Kun muut kolme ovat kokoontuneet omilta kupeiltaan Oodin kupin (tai broilerinsiiven) ympärille, maistuu ruoka luonnollisesti paljon paremmalta. Vesi juodaan vesikupista kupin takalaitaa vasten. Logiikkaa ja selitystä tähän en vielä ole keksinyt.

Tukanlaitto on henki ja elämä. Trimmaaminen ei ole Oodin juttu, ei ole kiva, että tukkaa leikataan IRTI. Miiran mielestä tämä logiikka ei toimi, koska taas harjaamista Oodi rakastaa ja siinähän vasta tukkaa lähteekin. Blondi makaa mun sylissä silmät kiinni ja nauttii, kun harjaan. Tämäkään ei kuulemma ole normaalia. No, mikä Oodissa ois <3

Perjantaina käytiin lemmikkitarvikeliikkeessä Oodin kanssa ja Oodi tykästyi pupunruokaan. Yritti kovasti hieroa itseään siihen siinä valitettavasti onnistumatta. Puput jäivät siis tulematta :( Keksin mielestäni hyvin loogisen selityksen Oodin puuhille: pupun ruokaa syövät (blondi)loogisesti ajateltuna niin häkki- kuin villipuputkin, joten jos hieroo tukkaansa pupunruuan hajun, tulevat puput tuoksun saatuaan nälkäisinä paikalle ja Oodi voi alkaa pupujahtiin ja saada mahdollisesti pupupaistia. Ei toiminut, kun en päästänyt neitiä pyörimään paperisäkkiin. Mälsä, kun oon.

Ymmärtää, vaikkei mitään järkeä koko hommassa olekaan. Katsoa maailmaa tavalla, joka ei muuten olisi mahdollista. Nauraa ääneen oivaltaessaan Logiikan. Kaikki synonyymeja lauseelle Elää Oodin kanssa.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Ihana, ihana pääsiäinen

Kuluneet melkein kaksi viikkoa lomaa on tehneet niin hyvää ja kelit on olleet aivan mielettömän hienot lenkkeilyyn ja kaikkeen tekemiseen :) Nyt pääsiäisenä mun loppuloma kruunattiin vielä neljällä yhteisellä päivällä Jonin kanssa <3 En oikeasti muista edes, koska meillä olisi ollut pidempään kuin yksi yhteinen vapaapäivä. Vapaa viikonloput on tosi vähissä ja sit kun niitä harvoin on, niin melkein se Jyväskylä sit mahdollisuuden tullessa kutsuu. Nyt sit kerrankin ollaan oltu porukalla kotona, nautittu vapaasta, harrastettu ja tehty koirien kanssa ja vaan maattu kaikki läjässä sohvalla telkkua katsellen.

Vaikka fiilikset kuluneesta pitkästä viikonlopusta on suorastaan hymyilyttävät, mua on koko päivän kalvanut. Heräsin aamulla painajaiseen siitä, että Jesse elikin edelleen ja se oli aivan tosi huonossa kunnossa. Mun kaverit siinä unessa koko ajan hoki, ettei Jessen aika vielä ole ja musta tuntui, etten pysty edes katsomaan Jesseä, kun soli niin huonona. Ei se onneksi mikään oikea muisto ollut, mutta siitä unesta oli silti ihan kauhea herätä :( Kunnolla herätessäni mä sit sen tajusinkin. Vaikka itse joskus viime viikolla ajattelin, että 5. päivä tulee Jessen kuolemasta kolme vuotta, tiesi alitajunta paremmin tänä aamuna ja muistutti siitä, että se oli 2. pääsiäispäivä, jolloin me Jessestä jouduttiin luopumaan :´(

Vaikka kevättä rakastankin enemmän kuin mitään (kesä ja kaikki ihana vielä edessä ja saa odottaa), kuuluu tähän vaan valitettavasti myös surulliseksi tekeviä muistoja. Vaikka mä kuinka vaalin muistoja Jessestä, tuntuu ne vaan häviävän mun päästä. Hitaasti, mutta varmasti. Kyllä ne sitten taas välillä pulpahtaa tietoisuuteen ilman, että sitä edes niin ajattelee. Niin kuin tänäänkin mietittiin Jonin kanssa ollessamme soopeleiden kanssa juoksemassa, että olisi tosi hyvä opettaa tytöille oikea ja vasen (ja mene -tarkottaisi suoraan niin kuin se nyt viittaa lähtiessä etenemiseen), niin saisi varmuutta risteyksissä tytöille edelleen pysyä edellä ja olla vilkuilematta taakse, kun tietäisivät käskyillä, minne jatkamme. Oikein ääneen ihmettelin Jonille, että mitenköhän sitä oikein koiralle lähtisi opettamaan, kunnes tajusin, että meidän Jessehän osasi oikean ja vasemman :)

Tänään aamu tosiaan alkoi kevään ensimmäisellä juoksulenkillä ja sillä tiellä on tarkoitus jatkaa koko kesä tähän terveellisemmän elämän päälle, jotta elokuussa ollaan sit huippukunnossa molemmat ;) Mein juoksijatytöt saavat siis tava- ja irtilenkkien lisäksi useamman kerran viikossa myös lenkit juosten. Hippu on selkänsä puolesta pois hihnassa juostuista lenkeistä, mutta pääsee kyllä sitten mukaan, kun vihdoin päästään umpimetsään juoksemaan koirat irti. Hihnassa juostessa Hipun ei saa kuin jumiin, koska se ei osaa juosta rauhassa ravaten vaan tykittää täysillä ja se ei ole lihaksille se ideaalein vaihtoehto. Nyt vielä kun olemme jumissa hihnojen ja aurattujen teiden varassa, juoksevat soopelit kanssamme ja mä Jonille sanoinkin, että kesämmällä Oodin saatua tukkansa takas (ja miksei Myrtinkin, jos se innostus sellasen kunnollisen tekemään) ei näyttelyissä tarvia miettiä, kellä on pisin askel ja mageimmat liikkeet. Tuntuu, että henkeä saa haukkoa muutenkin kuin hapen puutteessa juostessaan katsellessaan siskojen maatavoittavaa, kevyttä ravia siinä vierellä. Harva noinkin pieni koira kuin Oodi vetää tuolla tyylillä ravia. Mutta siihenhän ne on jalostettu. Ravaamaan pitkiä matkoja kevyesti ja helposti. Aah! <3

Iltapäivällä nautittuamme anopin seurasta, herkullisesta ruuasta ja saunasta pääsi Myrtti vielä minitreeneihin hallille, koska tasokoe viikonloppu tekee tuloaan (19 päivää, mutta kuka sitä laskee :D). Ekaa kertaa tänään, Myrtti meni Jonin ohjatessa kaikki 12 keppiä ja mikä tyyli!! Lauantain treeneissä ei tehty kuin kuutta keppiä ja silloin kokeiltiin, osaako Myrtti hakea kepit itse oikein ja osasi!! Ja nyt osaa siis myös kaikki kepit :) Oikein kylmät väreet meni ja mun oli vaikea olla kiljumatta. Moon "vähän" liiottelevampi kehuissa kuin Joni (tottunut raukka, ettei Hippua voi kehua tai keittää yli) ja pari kertaa kiljahtelin onnessani parin menoa katsoessa niin, että Myrtti juoksi mun luo, että olinpa varmasti hieno, ku sä kiljuit! :D Mutta en voi kuin olla onnessani, sillä kepit ei oo Myrtille todellakaan olleet mikään helpoin este ja välillä tuntui, että tuleeko hallin seinät enää kestämään yhtään kertaa mun päätä niitä vasten, mutta niin siitä vaan selvittiin ja nyt oli se kerta, kun sai taputella itseään tyytyväisenä olkapäälle hyvin tehdystä työstä. Tottakai matkaa vielä on tehtävänä keppejen(kin) kanssa, mutta silti. 12 keppiä!!

Myös puomin tilanne alkaa vaikuttaa erittäin hyvältä eli ainoastaan keinu on todella kesken tällä hetkellä. Sen kanssa ei kuitenkaan ole missään kohtaa ole ollut mitään ongelmaa (se on palasista rakennettu) eli nyt vaan kootaan loput palaset yhteen ja voilá! Kohtapa me kirmataan kilpaa siskojen kanssa! :) Oikeasti, eikä enää vaan mun päässä!!

On se vaan ylipäänsä jotenkin hassu tunne tehdä Jonin ja soopeleiden kanssa, kun se on jotenkin niin samista ja toisaalta niin yksinkertaista verrattuna siihen, että Hippu on mukana. Ja Hippu vaikuttaa tällä hetkellä tosi onnelliselta :) Jäi tänäänkin anopille odottamaan Alman kanssa, kun mentiin Jonin kanssa juoksemaan ja päivälenkillä ravaili tyytyväisen rauhallisesti (edelleenkin mulle jotain ihan käsittämätöntä). Ehkä Pikkumustalle tekee tosi hyvää nyt tämä stressittömämpi elämä ja ennen kaikkea jumittomalla selällä :)

Irtilenkeille Himpekin pääsee kuitenkin mukaan. Huomenna mennään aamulenkiksi mun vimosen talvilomapäiväni kunniaksi Sussun porukan kanssa lenkille metsään eikä tuis kyllä mieleen jättää Hilua kotiin. Kunnon lämpät tehdään kuitenkin jäähyjä unohtamatta ja kotia tuomisina on väsynyt musta <3