tiistai 29. lokakuuta 2013

Oodin sydändiagnoosi vuosimallia 2013

Otettiin eilinen autossa istumisen kannalta ja suunnattiin klo. 6.00 aamulla auton nokka kohti Inkoota. Matka-aika taisi huidella jossain 5,5h paikkeilla, mutta siihen lisättynä muutama tauko venytti perille saapumisen puolille päivin.

Perillä meitä odotti Eran lisäksi neljä valloittavaa kakaraa: 1 mageen värinen merle (huom! MÄ just kirjoitin noin! :D) ja kolme trikkiä, joista yksi tyttö (kaikki muut siis poikia). Piikkihampaita sukassa, farkun lahkeessa, polvessa, sormissa, sormia suussa, huljasti mulisevia pennunpalleroita, huoh <3 Olivat kyllä niin suloisia <3

Mutta suloinen oli kyllä myös BC-lauma. Höselö-Ink muistutti kovasti mein Myrttiä, Milli oli niin viisas ja Moolilla oli selvästi kyky kietoa tulijat pikkusormensa ympärille. Tiukasti. Vanha BC-mieltymykseni iski valloille jälleen. Voi elämä, mitä tyyppejä! <3

Raakaruokaa pahvilaatikkoon pakattuna käänsimme useamman tunnin ihastelun jälkeen auton nokan kohti kotia ja välimääränpäätämme Lahtea. Seppo Lambergin tuomio Oodin sydämestä oli tämä:

"Sydämen ultraäänitutkimus sivuäänen takia. Oodi-koiran sydämessä ei todeta laajentumaa, vasemman eteisen koko on sallitun rajoilla. Sydänlihaksen seinämäpaksuus ja supistuvuus normaalit. Dopplertutkimuksessa PDA virtausta ei todeta. Keuhkovaltimossa ja aortassa mitataan normaali virtaus. Eteiskammioläppien vuotoja ei todeta. Kammioväliseinässä todetaan vähäinen vuoto, se ei ole kuormittanut sydäntä ja löydös on tämän hetkisen arvion perusteella merkityksetön sivulöydös. Aortan juureen kehittyy pyörteistä virtausta, joka on kuultavissa sivuäänenä. Tämä virtaus on fysiologinen eikä se liity sydänsairauteen. Lääkehoidolle ei ole tarvetta. Kontrollitutkimusta voi harkita kahden vuoden kuluttua, jos sivuääni on kuultavissa."

Saamme siis jatkaa elämäämme ihan kuin tähänkin asti, asiaa sen enempää miettimättä :) Kahden vuoden päästä todennäköisesti suuntaamme uudestaan Lahteen ja uusintatutkimukseen, ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta minnekään muualle en kyllä sydämen sivuääntä veisi enää tutkittavaksi, vaikka Jyväskylässäkin lääkäri vaikutti hyvin pätevältä, ei se ollut mitään verrattuna tähän, mitä eilen Lahdessa saimme kokea. Suosittelen siis ehdottomasti suuntaamaan Lahteen, jos vastaavanlaista tarvetta on! :)

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kesän kohokohdat

Sain haasteen Tuulikilta ja P-pojilta julkaista 7 kuvaa kesästäni. Jokaista kuvaa saa kuvata vain yhdellä sanalla, vaikeaa, mutta yritetään :)

Poikkeuksellisesti tämä bloggaus tulee sisältämään muutakin kuin koiria, sillä muuten tämä olisi tyyliä: "Oodi kisoissa siellä" ja "Oodi kisoissa täällä" :D Ja kokonaisuudessaan kulunut kesä oli ihanuudessaan jotain sellaista, etten voi vieläkään käsittää. Täydellinen kesä, enempää en olisi voinut kuluneelta kesältä edes toivoa <3

Ystäviä <3

kuva Satu Tuominen
AVO SM -huumaa :)

kuva Essi Saarela
Kimppa-aksareissuja :)
kuva Essi Saarela
Paimennusta.
kuva Tatu Ulmanen
Häätunnelmia <3
Monaco <3

Ruusukehuumaa! :)

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kulunut viikko numeroin

Yksi viikko takana.

Kaksi  nukkui mun päällä (Oodi ja Hippu), päivin ja öin.

Kolme oli vakkarilukema koirissa, jotka nukkuivat säkkituolissa. Eri kokoonpanoin. Suloisuudessa voiton veivät kolme soopelia ja Särö lisävahvistuksena lattialla maaten päät äitinsä kanssa yhdessä <3

Neljä sai osakseen ihailua käytöksestään Musti ja Mirri -reissulla torstaina. Repo tosin meinasi nuuskintaosuudella (mikä tehtiin kaupassa ajan kanssa ja antaumuksella) varastaa siankorvan, mutta sain rikoksen juuri ja juuri estettyä :D

Viisi oli aika lailla maksimi, mitä viitsi kerralla yksin taluttaa. Se kyllä sujui sen verran hyvin, että enemmänkin olisi voinut sujua, en vain uskaltanut kokeilla. Pelkuri, kun olen.

Kuusi oli se, mitä jäimme kaipaamaan. Tai voi olla, että huomenna aamulla vielä ennen lähtöä löydämme sen kovasti kaivatun vaihtelun vallille ja pääsemme oikeaan metsään. Kuusen luo :)

Seitsemän koiraa piti koko alkuviikon laskea sisälle tuleviksi. Laskemista helpotti, kun jakoi lauman värin (2 trikkiä, neljä soopelia) ja rodun (1 mäyräkoira) mukaan.

Kahdeksaan lauma täydentyi perjantaina.

Yhdeksän purkkia tuntui olevan tarpeen, kun koiria ruokki. Lasku ei ehkä mennyt oikein, mutta sen yhdeksän purkkia niitä oli ;D Kaksi söi nappulaa, yksi söi puolet ja puolet nappulaa ja raakaa, yksi kypsää pakastepötköstä ja loput raakaa. Tähän kun lisää kaikille määrät, ruokarajoitteet ja muut olennaiset oli kupin väreillä jo merkitystä, jotta kaikki tuli ruokittua oikein.

Välillä piti laskea kymmeneen, kun meno meinasi yltyä holtittomaksi. Näitä tilanteita oli mm. ruoka-aika (en tosiaan muistanut Carron olevan ruuan kanssa niin mahdoton ja tähän kun lisään nälkään kuolevan Zeldan, niin voilá, soppa on valmis), Särön intoutuminen takapihalle pääsystä (myös myöhään illalla, saaden mukaan äitinsä eikä Hippuakaan tarvinnut tässä asiassa yllyttää), Alman kiljuminen sen jäädessä kotia, kun lähdin shelttien kanssa lenkille (eikä Alma edes juuri koskaan jäänyt oikeasti yksin), Zeldan sisällekomennushaukku ulkona, Hipun turha haukkuminen ulkona (eikö tosin kaikki haukkuminen ole turhaa?) jne. Saattoi siis pari kertaa joutua laskemaan enemmänkin numeroita, muulloinkin, kun koiria laskiessa sisälle ;)

Viikkoon mahtui kuitenkin myös arviolta miljoona pusua, joita sateli kaikilta täällä olijoilta, vaikkakaan en voi sanoa tasapuolisesti, sillä Oodi on pussaamisessa ihan holtittomin. Oodin ruokahalu oli myös poikkeuksellisesti täällä ollessa rajaton ja blondi löytyi todistetusti nuolemassa myös toisten kuppeja (!). Paljon ihania muistoja tästä viikosta muistaen ne lukuisat heiluvat hännät, nauravat naamat, liehuvat tukat irtilenkillä vallilla, kauniisti ravaava lauma hihnalenkillä, mitä suloisimmat nukkuasennot ihanien nukkukavereiden kanssa söpöstellen, Särön kirputukset paidan hihassa ja kaikki muut ihanat, mitä en tässä muista mainita. Nyt kuitenkin vielä ilo irti viimeisestä illasta saunan kanssa ja rapsuja ja huomiota koko porukalle <3

torstai 17. lokakuuta 2013

Rentoo

Nyt ollaan kyllä vedetty niin rentoillen kuin olla ja voi! :) Alan epäillä, että muutun vähitellen osaksi Oodia ja Hippua, koska ne viettävät ison osan päivästä mun päällä nukkuen. Sen lisäksi, että neidit varmasti kasvavat yhteen (niin tiivistä on kimppanukunta), on mullakin vaarana jäädä samaan, etenkin kun myös yöt nukutaan yhdessä.

Zelda on viime päivinä keksinyt, kuinka portista pääsee läpi, jollei se ole aivan kunnolla kiinni. Niinpä isomman mustan on useasti voinut löytää nukkumasta mun sängystä pää tyynyllä, hyvä, ettei ole vetänyt peittoakin päälleen :D

Muut nukkuvat tyytyväisenä mun kanssa olkkarin puolella ja suuri suosikki on tuo säkkituolin tapainen alusta. Siihen mahdun mä monta koiraa sylissä tai vaan monta koiraa vierekkäin tai ihan miten vaan milloinkin kenestäkin tuntuu. Asentoja on monia. Nukkukavereita on monia. Yhteistä kaikille on onnellisen tyytyväinen ilme siitä, että saa rauhassa huilia <3

Eilinen aamu aloitettiin pitkällä lenkillä vallin kautta, josta itse hölkkäsin puolet eli vauhtia riitti vielä vähän normaalia enemmän. Särö, Oodi ja Zelda pääsivät vauhtilenkille, koska muiden kanssa en välttämättä lähtisi juoksemaan. Kävellen (tosin myös irti) pääsi sit seuraava porukka Hippu, Repo ja Carro lenkille. Eilen käytiin reippaat tunnit molempien porukoiden kanssa, tänään vielä mietin, josko meisin toisen porukan kanssa Mustille ja Mirrille täydentämään ruokavarastoja. Siinä tapauksessa taidan tosin ottaa koko soopelinelikon, niin jää sit mustat enää lenkittämättä. Matkaa on sen verran, että aikaa tuis siihen reissuun menemään, niin voi olla, että mustien lenkki ois sit lyhkäsempi. Mutta ehkä kaverit yhden päivän asian kanssa selviäis ;)

On se jotenkin huvittavaa, miten näitä sekoittelemalla saa parhaat lenkkitiimit. Esim. Zeldaa ja Hippua ei kannata laittaa samaan porukkaan, sillä Zelda ei ole ihan kotonaan tässä laumassa ja se puolestaan sit heti heijastuu herkkis-Hippuun, jollei Zelda ole oma itsensä (esim. haukkui lenkillä vaan huvikseen ja Hippu siihen tietty lähti sit mukaan). Carrolla ei taas ylipäänsä ole oikein tassu kulkenut, mutta rauhallisuutensa puolesta Cajjo K. Kojootti sopii hyvin Hipun kanssa samaan porukkaan. Enkä kyllä juoksis Hipunkaan kanssa, koska se heti nostaa siitä kierrokset. Repo sopi tämän parin lisäksi lenkkitiimiin hyvin ja mikä suloisinta, Hippu ja Repo hippasivat eilen <3 Repo onkin spessutyyppi, sillä Hippu ei tosiaan helpolla hippaile muiden kun omalaumalaisten kanssa (tähän nyt lasketaan kyllä sekä Sussun että Hennan laumat, kun niiden kanssa lenkkeillään niin paljon, et ovat kuin omia). Mun sydän suli tätä paria katsellessa <3

Lisää sydämen sulatusta oli luvassa illalla, kun Särmä the Kova Jätkä hammasmiekkaili ja paini äitinsä kanssa <3 Ei pystynyt sillä hetkellä muuta tekemään, kun katsomaan tätä suloisuutta ja mikä hauskinta, kaikki muutkin koirat vaan seisoi ja katsoi, mitä Carro ja Särö teki :D Oodi vielä nuoli nukkumaan mennessä sängyssä Hipun korvia ja Hippu oli silmät onnesta sirrillään. Tän porukan kanssa eläminen vaan saa sydämen sulamaan <3

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Seinäjokeilua

Lauantaista lähtien ollaan oleiltu täällä Oodin synnyinperheen luona ja ei voi muuta sanoa kuin että pieni blondi on onnesta soikeena <3 Lauantaina pusuja sai koko ihmisperhe, vaikka Miio ei niistä niin kovin ollutkaan innoissaan. Koiraperhe puolestaan sai rrrrakastavia katseita korvat aivan luimussa ja koko takapää hännän mukana heiluen. Onnellisuutta pitää myös purkaa pussaamalla mua joka toinen hetki, se on etenkin nyt muiden ihmisten poistuttua aivan pakollista.

Säät on ihanasti meitä suosineet ja joka päivä ollaan saatu lenkkeillä auringonpaisteessa :) Sunnuntaina aamulla käytiin Miiran ja lasten kanssa vallilla koko porukan kanssa. Illalla kävin kahdessa osassa vielä molempien porukoiden kanssa 45min lenkit. Kiva on saada lenkille kavereita, kun laittaa hf:t korville :) Sunnuntainakin lenkkeiltiin Jonin ja Myrtin kanssa, oli MELKEIN ku ne ois olleet jo täällä.

Maanantaina kävin aamulla ekan porukan kanssa vallilla juoksuttaan koiria tunnin ja iltapäiväksi saatiinkin Anu meidän seuraksi :) Anu käytti mua asioilla ja kun toinen porukka oli mukana autossa, saatiin hyvin niillekin tunnin lenkki, kun käveltiin Joupista (olikohan se sen paikan nimi? :D) kotia.

Eilen aamulla menin Trickteamiläisten kanssa vallille puolestaan ja lapset sai kirmailla 1.5h lenkin verran. Oodi yritti kovasti kirmata Särön kanssa, mutta hippa oli pääasiassa laatua Oodi hippaa, Särö vain juoksee muuten vaan Oodista välittämättä :D Carro puolestaan oli hyvinkin perässä laahaavaa sorttia, eikä motivaatiota tuntunut kovasti olevan lenkkeilyyn. Makupaloilla rouvaan sai vähän vauhtia, mutta päätin, et tän päivän vauhdikkaammalta lenkiltä äitikoira saa jäädä pois ja pääsee tänään hihnalenkkeilemään vuorostaan.

Illalla käytiin mustien ja Repon kanssa tunnin hihnalenkillä ja kun Säröllä tuntui olevan vielä aamun lenkin jälkeen virtaa, niin pääsi Särmä vielä hihnalenkillekin mukaan. Ekana Särö kulki koko lenkin verran, että vauhtia riitti loppuun asti.

Oikein mukava vapaaviikko meillon ollut tähän asti ja onneksi ei oo enää kauaa, kun saadaan koko perhe kasaan Jonin ja Myrtinkin tullessa. Myrtti ei juoksujensa takia päässyt heti mukaan, olisi muuten ollut liian extremeä, kun veljensä on täällä. Huomenna tulee kuitenkin onneksi jo 3vk juoksujen alusta ja tilanne alkaa rauhoittua, joten saadaan sit useampi päivä nauttia koko perheen seurasta :)

Koirat on aivan väsyjä ja vaikkei se lenkillä näykään, niin täällä sisätiloissa ei tehdä muuta kuin nukuta. Ihania nukkukuvia oon saanut kavereista, kun erilaisia nukkumanäytteitä milloin kenenkin kanssa oon saanut tallentaa. En vaan osaa lisätä niitä tähän Miiran koneelle, joten se on sit myöhemmin yritettävä :) Onpahan rauhallista täällä sisällä hengata ja viikon teema onkin ollut katsoa joka päivä telkusta joku huono elokuva. Onneksi seura korvaa elokuvan laadun ;)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Se EKA viikonloppu ..

Seköhän se kaiken muutti? :D

Jännitti niin älyttömästi kisata ylipitkästä aikaa toukokuun ekana viikonloppuna. Sain kuitenkin kasattua pääni ja tehtiin Oodin kanssa nollavoitto :)

Kesäkuussa Kajaanissa vähän jo nauratti, vaikka se oli vasta toinen kuun eka viikonloppu. Nollavoitto Kajaanista :) Keinu sujui kuitenkin vielä kieltämällä eli kokonaisuudessaan ei ollut syytä juhlia. Toivossa kuitenkin elettiin ..

Agirotu viikonloppu oli myös eka viikonloppu, osui heinäkuulle. Siellä jotain loksahti, sen melkein kuuli. Ei tullut nollavoittoa, mutta tultiin 37 koirakosta toiseksi, vaikka ohjaaja oli rampa. Tehtiin myös avo-sm radalla keinu onnistuneesti, mitä mun pää ei kyllä sit kestänytkään :) Mutta tehtiinpä keinu silti.

Elokuussa olikin sit jo sellanen olo, et täähän sujuu. Siihen jotenkin luotti. Palkintopallille sekin viikonloppu siis vei ja ykkössijalle, vaikkakin 10vp onnistuin radalla taas heilumaan. Keinu oli toka este ja Oodi teki sen täydellisesti. Mun hermorakenne ei taaskaan kestänyt ;) Muistan sen tunteen niin tarkkaan. Iho kananlihalla ja naama niin naurussa, että on vaikea käskyttää Oodia. Radan loputtua itkin enkä vaan saanut sitä loppumaan, pakahtuva onni tuntui väkisin puskevan silmäkulmista kyyneleinä.

Laukaassa käytiin juoksemassa se yksi rata syyskuun ekana viikonloppuna. Sateisessa säässä Oodi kaatui antaumuksella putkessa ja mä ennätin jo miettiä, että mitenköhän tässä oikein kävi, kun koiraa ei vaan putkesta meinannut näkyä. Muutamalla sadasosalla annettiin armoa voittajalle ja tultiin toisiksi saaden vihdoin sen kauan odotetun SERTin.

Koska tuo eka viikonloppu oli ekana kyseenalainen, sillä lauantai oli vielä elokuuta sunnuntain vaihtaessa kuun meni maailmankaikkeudella ehkä homma sekasin ja itsekin pohdin Kajaanin kisoihin lähdettäessä, että oliko edellinen viikonloppu virallisesti se eka, vai vasta se eka ois se eka kokonainen. Molempi parempi oli kai vastaus, sillä tämäkin viikonloppu toi palkintosijan 5 virhepisteellä (keinu). Ekan radan keinu meni täydellisesti. Toka keinu meni siihen asti hyvin, kunnes tuomari lähti lähestymään meitä Oodin ollessa keinulla ja Oodi väisti. Päätin, etten masennu, Oodi meni varmasti keinulle ja se oli tärkeintä.

Viikonloppuna startatessa lokakuun ekaa viikonloppua yritin toppuutella ajatuksiani. Vaikka koko vuosi kertoi siitä jostain syystä meille sopivasta ekasta viikonlopusta, ei se ikuisesti voisi jatkua. Etenkään kolmosissa. Etenkään näin aloittelevalle koirakolle. Viikonlopun saldo kaksi nollaa ja toinen niistä sijoituksella kolme sekä yksi vitonen. Kolme täydellistä keinua riippumatta siitä, miten keinulle tultiin tai siitä, missä tuomari oli. Yhdestäkään radasta ei ole pahaa sanottavaa (paitsi että ohjaajan kunto oli hävettävän huono, mutta en oo vieläkään saanut lupaa aloittaa juoksemista) ja kaikki radat olivat tosi sujuvia kokonaisuudessaan, mitä nyt sit pikkuvirheisiin (hyl :D) välillä sorruttiinkin.

Mukaan vuoteen mahtui ekojen viikonloppujen lisäksi omat kisat (ei sijoituksia), Iisalmi (2x 3. sija) ja kahdesti Mikkeli (toinen ilman sijoituksia, toinen nollalla sijoittuen toiseksi) eli on tässä ennätetty. Kisavarmuus alkaa näkymään mussa ja ehkä koirassakin tai ainakin mun kautta koirassa :) Yhdet kisat (omat) on tälle vuodelle vielä suunnitteilla (eikä ne muuten ole kuukauden ekana viikonloppuna ;D) ja sitten jäädään kisatauolle odottamaan ensi vuotta.

Jos päästään ensi vuonna edes puoleen näistä fiiliksistä, mitä tänä vuonna, ni oon kiitollinen. Tällä hetkellä musta tuntuu, että pakahdun tähän onnellisuuden tunteeseen. Tiimityö Kultarukkasen kanssa on jotain sellaista, että alan ymmärtää, miksi agility on monelle se The Harrastus. Ja mä tiedän, että tästä mennään vielä ylös ja alas ja ties minne suuntaan niiko tähän ihanaan harrastukseen kuuluu, mutta toivon sydämeni pohjasta, ettei enää jouduta siihen pohjattomaan epätoivon tunteeseen (keinu), kun tuntui, ettei mitään ole tehtävissä. Ja toivottavasti tää toimii myös jollekin ehkä lohdutuksena, että kyllä sieltä suosta voi nousta, kun vaan jaksaa taistella ylös. Mutta nyt me Oodin kanssa nautitaan tästä tilanteesta. Täysiä!