tiistai 29. lokakuuta 2013

Oodin sydändiagnoosi vuosimallia 2013

Otettiin eilinen autossa istumisen kannalta ja suunnattiin klo. 6.00 aamulla auton nokka kohti Inkoota. Matka-aika taisi huidella jossain 5,5h paikkeilla, mutta siihen lisättynä muutama tauko venytti perille saapumisen puolille päivin.

Perillä meitä odotti Eran lisäksi neljä valloittavaa kakaraa: 1 mageen värinen merle (huom! MÄ just kirjoitin noin! :D) ja kolme trikkiä, joista yksi tyttö (kaikki muut siis poikia). Piikkihampaita sukassa, farkun lahkeessa, polvessa, sormissa, sormia suussa, huljasti mulisevia pennunpalleroita, huoh <3 Olivat kyllä niin suloisia <3

Mutta suloinen oli kyllä myös BC-lauma. Höselö-Ink muistutti kovasti mein Myrttiä, Milli oli niin viisas ja Moolilla oli selvästi kyky kietoa tulijat pikkusormensa ympärille. Tiukasti. Vanha BC-mieltymykseni iski valloille jälleen. Voi elämä, mitä tyyppejä! <3

Raakaruokaa pahvilaatikkoon pakattuna käänsimme useamman tunnin ihastelun jälkeen auton nokan kohti kotia ja välimääränpäätämme Lahtea. Seppo Lambergin tuomio Oodin sydämestä oli tämä:

"Sydämen ultraäänitutkimus sivuäänen takia. Oodi-koiran sydämessä ei todeta laajentumaa, vasemman eteisen koko on sallitun rajoilla. Sydänlihaksen seinämäpaksuus ja supistuvuus normaalit. Dopplertutkimuksessa PDA virtausta ei todeta. Keuhkovaltimossa ja aortassa mitataan normaali virtaus. Eteiskammioläppien vuotoja ei todeta. Kammioväliseinässä todetaan vähäinen vuoto, se ei ole kuormittanut sydäntä ja löydös on tämän hetkisen arvion perusteella merkityksetön sivulöydös. Aortan juureen kehittyy pyörteistä virtausta, joka on kuultavissa sivuäänenä. Tämä virtaus on fysiologinen eikä se liity sydänsairauteen. Lääkehoidolle ei ole tarvetta. Kontrollitutkimusta voi harkita kahden vuoden kuluttua, jos sivuääni on kuultavissa."

Saamme siis jatkaa elämäämme ihan kuin tähänkin asti, asiaa sen enempää miettimättä :) Kahden vuoden päästä todennäköisesti suuntaamme uudestaan Lahteen ja uusintatutkimukseen, ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta minnekään muualle en kyllä sydämen sivuääntä veisi enää tutkittavaksi, vaikka Jyväskylässäkin lääkäri vaikutti hyvin pätevältä, ei se ollut mitään verrattuna tähän, mitä eilen Lahdessa saimme kokea. Suosittelen siis ehdottomasti suuntaamaan Lahteen, jos vastaavanlaista tarvetta on! :)

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kesän kohokohdat

Sain haasteen Tuulikilta ja P-pojilta julkaista 7 kuvaa kesästäni. Jokaista kuvaa saa kuvata vain yhdellä sanalla, vaikeaa, mutta yritetään :)

Poikkeuksellisesti tämä bloggaus tulee sisältämään muutakin kuin koiria, sillä muuten tämä olisi tyyliä: "Oodi kisoissa siellä" ja "Oodi kisoissa täällä" :D Ja kokonaisuudessaan kulunut kesä oli ihanuudessaan jotain sellaista, etten voi vieläkään käsittää. Täydellinen kesä, enempää en olisi voinut kuluneelta kesältä edes toivoa <3

Ystäviä <3

kuva Satu Tuominen
AVO SM -huumaa :)

kuva Essi Saarela
Kimppa-aksareissuja :)
kuva Essi Saarela
Paimennusta.
kuva Tatu Ulmanen
Häätunnelmia <3
Monaco <3

Ruusukehuumaa! :)

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kulunut viikko numeroin

Yksi viikko takana.

Kaksi  nukkui mun päällä (Oodi ja Hippu), päivin ja öin.

Kolme oli vakkarilukema koirissa, jotka nukkuivat säkkituolissa. Eri kokoonpanoin. Suloisuudessa voiton veivät kolme soopelia ja Särö lisävahvistuksena lattialla maaten päät äitinsä kanssa yhdessä <3

Neljä sai osakseen ihailua käytöksestään Musti ja Mirri -reissulla torstaina. Repo tosin meinasi nuuskintaosuudella (mikä tehtiin kaupassa ajan kanssa ja antaumuksella) varastaa siankorvan, mutta sain rikoksen juuri ja juuri estettyä :D

Viisi oli aika lailla maksimi, mitä viitsi kerralla yksin taluttaa. Se kyllä sujui sen verran hyvin, että enemmänkin olisi voinut sujua, en vain uskaltanut kokeilla. Pelkuri, kun olen.

Kuusi oli se, mitä jäimme kaipaamaan. Tai voi olla, että huomenna aamulla vielä ennen lähtöä löydämme sen kovasti kaivatun vaihtelun vallille ja pääsemme oikeaan metsään. Kuusen luo :)

Seitsemän koiraa piti koko alkuviikon laskea sisälle tuleviksi. Laskemista helpotti, kun jakoi lauman värin (2 trikkiä, neljä soopelia) ja rodun (1 mäyräkoira) mukaan.

Kahdeksaan lauma täydentyi perjantaina.

Yhdeksän purkkia tuntui olevan tarpeen, kun koiria ruokki. Lasku ei ehkä mennyt oikein, mutta sen yhdeksän purkkia niitä oli ;D Kaksi söi nappulaa, yksi söi puolet ja puolet nappulaa ja raakaa, yksi kypsää pakastepötköstä ja loput raakaa. Tähän kun lisää kaikille määrät, ruokarajoitteet ja muut olennaiset oli kupin väreillä jo merkitystä, jotta kaikki tuli ruokittua oikein.

Välillä piti laskea kymmeneen, kun meno meinasi yltyä holtittomaksi. Näitä tilanteita oli mm. ruoka-aika (en tosiaan muistanut Carron olevan ruuan kanssa niin mahdoton ja tähän kun lisään nälkään kuolevan Zeldan, niin voilá, soppa on valmis), Särön intoutuminen takapihalle pääsystä (myös myöhään illalla, saaden mukaan äitinsä eikä Hippuakaan tarvinnut tässä asiassa yllyttää), Alman kiljuminen sen jäädessä kotia, kun lähdin shelttien kanssa lenkille (eikä Alma edes juuri koskaan jäänyt oikeasti yksin), Zeldan sisällekomennushaukku ulkona, Hipun turha haukkuminen ulkona (eikö tosin kaikki haukkuminen ole turhaa?) jne. Saattoi siis pari kertaa joutua laskemaan enemmänkin numeroita, muulloinkin, kun koiria laskiessa sisälle ;)

Viikkoon mahtui kuitenkin myös arviolta miljoona pusua, joita sateli kaikilta täällä olijoilta, vaikkakaan en voi sanoa tasapuolisesti, sillä Oodi on pussaamisessa ihan holtittomin. Oodin ruokahalu oli myös poikkeuksellisesti täällä ollessa rajaton ja blondi löytyi todistetusti nuolemassa myös toisten kuppeja (!). Paljon ihania muistoja tästä viikosta muistaen ne lukuisat heiluvat hännät, nauravat naamat, liehuvat tukat irtilenkillä vallilla, kauniisti ravaava lauma hihnalenkillä, mitä suloisimmat nukkuasennot ihanien nukkukavereiden kanssa söpöstellen, Särön kirputukset paidan hihassa ja kaikki muut ihanat, mitä en tässä muista mainita. Nyt kuitenkin vielä ilo irti viimeisestä illasta saunan kanssa ja rapsuja ja huomiota koko porukalle <3

torstai 17. lokakuuta 2013

Rentoo

Nyt ollaan kyllä vedetty niin rentoillen kuin olla ja voi! :) Alan epäillä, että muutun vähitellen osaksi Oodia ja Hippua, koska ne viettävät ison osan päivästä mun päällä nukkuen. Sen lisäksi, että neidit varmasti kasvavat yhteen (niin tiivistä on kimppanukunta), on mullakin vaarana jäädä samaan, etenkin kun myös yöt nukutaan yhdessä.

Zelda on viime päivinä keksinyt, kuinka portista pääsee läpi, jollei se ole aivan kunnolla kiinni. Niinpä isomman mustan on useasti voinut löytää nukkumasta mun sängystä pää tyynyllä, hyvä, ettei ole vetänyt peittoakin päälleen :D

Muut nukkuvat tyytyväisenä mun kanssa olkkarin puolella ja suuri suosikki on tuo säkkituolin tapainen alusta. Siihen mahdun mä monta koiraa sylissä tai vaan monta koiraa vierekkäin tai ihan miten vaan milloinkin kenestäkin tuntuu. Asentoja on monia. Nukkukavereita on monia. Yhteistä kaikille on onnellisen tyytyväinen ilme siitä, että saa rauhassa huilia <3

Eilinen aamu aloitettiin pitkällä lenkillä vallin kautta, josta itse hölkkäsin puolet eli vauhtia riitti vielä vähän normaalia enemmän. Särö, Oodi ja Zelda pääsivät vauhtilenkille, koska muiden kanssa en välttämättä lähtisi juoksemaan. Kävellen (tosin myös irti) pääsi sit seuraava porukka Hippu, Repo ja Carro lenkille. Eilen käytiin reippaat tunnit molempien porukoiden kanssa, tänään vielä mietin, josko meisin toisen porukan kanssa Mustille ja Mirrille täydentämään ruokavarastoja. Siinä tapauksessa taidan tosin ottaa koko soopelinelikon, niin jää sit mustat enää lenkittämättä. Matkaa on sen verran, että aikaa tuis siihen reissuun menemään, niin voi olla, että mustien lenkki ois sit lyhkäsempi. Mutta ehkä kaverit yhden päivän asian kanssa selviäis ;)

On se jotenkin huvittavaa, miten näitä sekoittelemalla saa parhaat lenkkitiimit. Esim. Zeldaa ja Hippua ei kannata laittaa samaan porukkaan, sillä Zelda ei ole ihan kotonaan tässä laumassa ja se puolestaan sit heti heijastuu herkkis-Hippuun, jollei Zelda ole oma itsensä (esim. haukkui lenkillä vaan huvikseen ja Hippu siihen tietty lähti sit mukaan). Carrolla ei taas ylipäänsä ole oikein tassu kulkenut, mutta rauhallisuutensa puolesta Cajjo K. Kojootti sopii hyvin Hipun kanssa samaan porukkaan. Enkä kyllä juoksis Hipunkaan kanssa, koska se heti nostaa siitä kierrokset. Repo sopi tämän parin lisäksi lenkkitiimiin hyvin ja mikä suloisinta, Hippu ja Repo hippasivat eilen <3 Repo onkin spessutyyppi, sillä Hippu ei tosiaan helpolla hippaile muiden kun omalaumalaisten kanssa (tähän nyt lasketaan kyllä sekä Sussun että Hennan laumat, kun niiden kanssa lenkkeillään niin paljon, et ovat kuin omia). Mun sydän suli tätä paria katsellessa <3

Lisää sydämen sulatusta oli luvassa illalla, kun Särmä the Kova Jätkä hammasmiekkaili ja paini äitinsä kanssa <3 Ei pystynyt sillä hetkellä muuta tekemään, kun katsomaan tätä suloisuutta ja mikä hauskinta, kaikki muutkin koirat vaan seisoi ja katsoi, mitä Carro ja Särö teki :D Oodi vielä nuoli nukkumaan mennessä sängyssä Hipun korvia ja Hippu oli silmät onnesta sirrillään. Tän porukan kanssa eläminen vaan saa sydämen sulamaan <3

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Seinäjokeilua

Lauantaista lähtien ollaan oleiltu täällä Oodin synnyinperheen luona ja ei voi muuta sanoa kuin että pieni blondi on onnesta soikeena <3 Lauantaina pusuja sai koko ihmisperhe, vaikka Miio ei niistä niin kovin ollutkaan innoissaan. Koiraperhe puolestaan sai rrrrakastavia katseita korvat aivan luimussa ja koko takapää hännän mukana heiluen. Onnellisuutta pitää myös purkaa pussaamalla mua joka toinen hetki, se on etenkin nyt muiden ihmisten poistuttua aivan pakollista.

Säät on ihanasti meitä suosineet ja joka päivä ollaan saatu lenkkeillä auringonpaisteessa :) Sunnuntaina aamulla käytiin Miiran ja lasten kanssa vallilla koko porukan kanssa. Illalla kävin kahdessa osassa vielä molempien porukoiden kanssa 45min lenkit. Kiva on saada lenkille kavereita, kun laittaa hf:t korville :) Sunnuntainakin lenkkeiltiin Jonin ja Myrtin kanssa, oli MELKEIN ku ne ois olleet jo täällä.

Maanantaina kävin aamulla ekan porukan kanssa vallilla juoksuttaan koiria tunnin ja iltapäiväksi saatiinkin Anu meidän seuraksi :) Anu käytti mua asioilla ja kun toinen porukka oli mukana autossa, saatiin hyvin niillekin tunnin lenkki, kun käveltiin Joupista (olikohan se sen paikan nimi? :D) kotia.

Eilen aamulla menin Trickteamiläisten kanssa vallille puolestaan ja lapset sai kirmailla 1.5h lenkin verran. Oodi yritti kovasti kirmata Särön kanssa, mutta hippa oli pääasiassa laatua Oodi hippaa, Särö vain juoksee muuten vaan Oodista välittämättä :D Carro puolestaan oli hyvinkin perässä laahaavaa sorttia, eikä motivaatiota tuntunut kovasti olevan lenkkeilyyn. Makupaloilla rouvaan sai vähän vauhtia, mutta päätin, et tän päivän vauhdikkaammalta lenkiltä äitikoira saa jäädä pois ja pääsee tänään hihnalenkkeilemään vuorostaan.

Illalla käytiin mustien ja Repon kanssa tunnin hihnalenkillä ja kun Säröllä tuntui olevan vielä aamun lenkin jälkeen virtaa, niin pääsi Särmä vielä hihnalenkillekin mukaan. Ekana Särö kulki koko lenkin verran, että vauhtia riitti loppuun asti.

Oikein mukava vapaaviikko meillon ollut tähän asti ja onneksi ei oo enää kauaa, kun saadaan koko perhe kasaan Jonin ja Myrtinkin tullessa. Myrtti ei juoksujensa takia päässyt heti mukaan, olisi muuten ollut liian extremeä, kun veljensä on täällä. Huomenna tulee kuitenkin onneksi jo 3vk juoksujen alusta ja tilanne alkaa rauhoittua, joten saadaan sit useampi päivä nauttia koko perheen seurasta :)

Koirat on aivan väsyjä ja vaikkei se lenkillä näykään, niin täällä sisätiloissa ei tehdä muuta kuin nukuta. Ihania nukkukuvia oon saanut kavereista, kun erilaisia nukkumanäytteitä milloin kenenkin kanssa oon saanut tallentaa. En vaan osaa lisätä niitä tähän Miiran koneelle, joten se on sit myöhemmin yritettävä :) Onpahan rauhallista täällä sisällä hengata ja viikon teema onkin ollut katsoa joka päivä telkusta joku huono elokuva. Onneksi seura korvaa elokuvan laadun ;)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Se EKA viikonloppu ..

Seköhän se kaiken muutti? :D

Jännitti niin älyttömästi kisata ylipitkästä aikaa toukokuun ekana viikonloppuna. Sain kuitenkin kasattua pääni ja tehtiin Oodin kanssa nollavoitto :)

Kesäkuussa Kajaanissa vähän jo nauratti, vaikka se oli vasta toinen kuun eka viikonloppu. Nollavoitto Kajaanista :) Keinu sujui kuitenkin vielä kieltämällä eli kokonaisuudessaan ei ollut syytä juhlia. Toivossa kuitenkin elettiin ..

Agirotu viikonloppu oli myös eka viikonloppu, osui heinäkuulle. Siellä jotain loksahti, sen melkein kuuli. Ei tullut nollavoittoa, mutta tultiin 37 koirakosta toiseksi, vaikka ohjaaja oli rampa. Tehtiin myös avo-sm radalla keinu onnistuneesti, mitä mun pää ei kyllä sit kestänytkään :) Mutta tehtiinpä keinu silti.

Elokuussa olikin sit jo sellanen olo, et täähän sujuu. Siihen jotenkin luotti. Palkintopallille sekin viikonloppu siis vei ja ykkössijalle, vaikkakin 10vp onnistuin radalla taas heilumaan. Keinu oli toka este ja Oodi teki sen täydellisesti. Mun hermorakenne ei taaskaan kestänyt ;) Muistan sen tunteen niin tarkkaan. Iho kananlihalla ja naama niin naurussa, että on vaikea käskyttää Oodia. Radan loputtua itkin enkä vaan saanut sitä loppumaan, pakahtuva onni tuntui väkisin puskevan silmäkulmista kyyneleinä.

Laukaassa käytiin juoksemassa se yksi rata syyskuun ekana viikonloppuna. Sateisessa säässä Oodi kaatui antaumuksella putkessa ja mä ennätin jo miettiä, että mitenköhän tässä oikein kävi, kun koiraa ei vaan putkesta meinannut näkyä. Muutamalla sadasosalla annettiin armoa voittajalle ja tultiin toisiksi saaden vihdoin sen kauan odotetun SERTin.

Koska tuo eka viikonloppu oli ekana kyseenalainen, sillä lauantai oli vielä elokuuta sunnuntain vaihtaessa kuun meni maailmankaikkeudella ehkä homma sekasin ja itsekin pohdin Kajaanin kisoihin lähdettäessä, että oliko edellinen viikonloppu virallisesti se eka, vai vasta se eka ois se eka kokonainen. Molempi parempi oli kai vastaus, sillä tämäkin viikonloppu toi palkintosijan 5 virhepisteellä (keinu). Ekan radan keinu meni täydellisesti. Toka keinu meni siihen asti hyvin, kunnes tuomari lähti lähestymään meitä Oodin ollessa keinulla ja Oodi väisti. Päätin, etten masennu, Oodi meni varmasti keinulle ja se oli tärkeintä.

Viikonloppuna startatessa lokakuun ekaa viikonloppua yritin toppuutella ajatuksiani. Vaikka koko vuosi kertoi siitä jostain syystä meille sopivasta ekasta viikonlopusta, ei se ikuisesti voisi jatkua. Etenkään kolmosissa. Etenkään näin aloittelevalle koirakolle. Viikonlopun saldo kaksi nollaa ja toinen niistä sijoituksella kolme sekä yksi vitonen. Kolme täydellistä keinua riippumatta siitä, miten keinulle tultiin tai siitä, missä tuomari oli. Yhdestäkään radasta ei ole pahaa sanottavaa (paitsi että ohjaajan kunto oli hävettävän huono, mutta en oo vieläkään saanut lupaa aloittaa juoksemista) ja kaikki radat olivat tosi sujuvia kokonaisuudessaan, mitä nyt sit pikkuvirheisiin (hyl :D) välillä sorruttiinkin.

Mukaan vuoteen mahtui ekojen viikonloppujen lisäksi omat kisat (ei sijoituksia), Iisalmi (2x 3. sija) ja kahdesti Mikkeli (toinen ilman sijoituksia, toinen nollalla sijoittuen toiseksi) eli on tässä ennätetty. Kisavarmuus alkaa näkymään mussa ja ehkä koirassakin tai ainakin mun kautta koirassa :) Yhdet kisat (omat) on tälle vuodelle vielä suunnitteilla (eikä ne muuten ole kuukauden ekana viikonloppuna ;D) ja sitten jäädään kisatauolle odottamaan ensi vuotta.

Jos päästään ensi vuonna edes puoleen näistä fiiliksistä, mitä tänä vuonna, ni oon kiitollinen. Tällä hetkellä musta tuntuu, että pakahdun tähän onnellisuuden tunteeseen. Tiimityö Kultarukkasen kanssa on jotain sellaista, että alan ymmärtää, miksi agility on monelle se The Harrastus. Ja mä tiedän, että tästä mennään vielä ylös ja alas ja ties minne suuntaan niiko tähän ihanaan harrastukseen kuuluu, mutta toivon sydämeni pohjasta, ettei enää jouduta siihen pohjattomaan epätoivon tunteeseen (keinu), kun tuntui, ettei mitään ole tehtävissä. Ja toivottavasti tää toimii myös jollekin ehkä lohdutuksena, että kyllä sieltä suosta voi nousta, kun vaan jaksaa taistella ylös. Mutta nyt me Oodin kanssa nautitaan tästä tilanteesta. Täysiä!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Oodi ja ruusuke


Ruusukerallit jäi tällä kertaa vähän vajaaksi, kun päivää ruusukkeen saannin aikaan alkoi olla jo paljon takana. Mun piti jopa tällä kertaa osallistua leikkiin, vaikka viimeksi en saanut suunnilleen ees vilkaista ruusukkeeseen päin, kun Oodi sen kanssa rallasi. Mutta onpahan nyt sentäs jotain todistusaineistoa neidosta ruusukkeensa kanssa :)


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kolmoset korkattu!


Tänään korkattiin Oodin kanssa kolmoset ja voi olla, että tukehdun vielä tähän hymyyni. Se ei ollutkaan vaikeeta ja keinukin tehtiin ekalla radalla puhtaasti (vaikka muuten onnistuin sillä radalla heilumaan kolmen virheen verran)! :)


Toiselta radalta tehtiin vitonen keinulta, kun tuomarisedän lähestyminen oli Oodille vielä liikaa, mutta voi elämä, mikä työ tässä on tehty kuluneen 15kk aikana ja vaikuttaa siltä, että ollaan hyvin vahvasti voiton puolella! :) Muuten toinen rata oli virheetön ja sijoituttiin siis vitosella kolmansiksi eli ruusukebileet oli taas pihvin kanssa tarjolla!

Erityistilaus erityisen pätevälle <3

Ruusukkeen kanssa on helppo hymyillä!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Jos teet ekalta radalta nollan, saat ruusukkeen, BigMacin pihvin ja pääset nopeammin pois sateesta ..

.. ja Oodihan teki työtä käskettyä :D

Päästiin lähtemään ekan radan jälkeen ajamaan takas kotia ja silloin ei onneksi vielä edes kauhean kovasti satanut. Oodi sai ruusukkeensa (ja sen kanssa ruusukerallit myöhemmin Sussun pihalla), BigMacista sen toisen pihvin ja pääsi ystävänsä Fannyn kanssa matkustamaan kuivaan häkkiin. Sofia juoksi myös Fannyn kanssa yhden radan, jolta myös NOLLA eli meidän reissu ei ollut ollenkaan hassumpi, vaikka naureskeltiinkin, että sen merkityksellisen MINUUTIN takia ajettiin sitten Laukaaseen asti :D

On siinä mukana se ruusukekin :D



Niillä oli kivaa. Tai no, Oodilla ainakin :D

Oodin OMA.


Näin se ruusuke lähti ..

Vähän kuin hiipien ..
Myös poseeraaminen Aarteen kanssa onnistuu :)



sunnuntai 11. elokuuta 2013

Pehko ja sporttitukka misseilemässä

"Very nice, showy, feminine sable-white.I'd like a little more size overall, but type is good with feminine head.Lovely eye & expression. Good ears. I'd like a little more neck. Quite nice shape overall. Good shoulders & hindquarters. Coat of good texture & colour. Well presented. Movement sound, covering the ground reasonably well."
AVO ERI

Pitkään tuomari tiirasi Oodia kilpailuluokassa, mutta jatkokierrokselle ei kuitenkaan päästy. Oodia ei kovasti hotsittanut Essin kanssa esiintyä, vaan mammaa oli kovasti ikävä (meistä tulee koko ajan vaan enemmän ja enemmän erottamattomat), niin ei sitä sitten enää kilpailuluokka mun kanssa pelastanut. Hieno arvostelu blondista anyways <3

Myrtti oli taas perinteisesti EH, sitä Myrtiltä löytyy näyttelytuloksista aivan eniten. Tälle vuodelle emme muita meriittejä lähde hakemaankaan, kun Myrtin karvaa löytyy kaikkialta muualta paitsi Myrtistä. Ensi vuonna sitten steriloinnin jälkeen toivottavasti tukkatilanne tasoittuu niin kuin teki siskollaan ja voisimme alkaa enemmän tosissaan kiertää näyttelyitä ja haaveilla siitä ykkösruusukkeesta ;)

"3 years. Teeth correct. Good size. Pleasing head. I'd like better eye; more almond & expression a little sweeter. Ears showed well. Nice shape overall. Good reach of neck. Nice length of body. Coat of good texture & colour. Well presented. Movement sound. Covering the ground well; moving a little close behind. I'd like better character when handled."
AVO EH

Pallo ei enää pelastanut tuomariällötykseltä ja Myrtti ei vaan voinut sille mitään, ettei välitä vieraiden ihmisten lääppimisestä. Myrtti ei vaan ole mikään ihmissosiaalinen tapaus, vaikkakin rakastaa vähiä omiaan sitten senkin edestä. Ensi kesänä saa Joni tarttua Myrtin ohjaksiin myös tässä lajissa, jos neidistä vähän enemmän saataisiin sillä tavoin irti, kun on kaksi Myrtin lempijuttua edes näyttelyällötystä lieventämässä: Joni ja pallo :D

Oodi kyllä oli taas Myrtinkin puolesta kuin kotonaan. Sen näkee jo blondin ilmeestä, kun se pääsee autosta ulos, että tajuaa välittömästi, mihin on tultu. Kaikkia ihmisiä voisi pussata, koiria moikata ja ennen kaikkea jos vaan jollain sattuu kamera olemaan, niin Oodin löytää kyllä takuuvarmasti sen edestä kallistelemasta päätään :D Oli vähän hauskaa yhdellä isokameraisella tytöllä, kun Oodi ei millään meinannut hänen seurastaan saada tarpeekseen pussailun ja kameran edessä sievistelyn merkeissä :D

Moon ollut jotenkin häntäpelokas tähän asti ja vaikka Oodi ei häntää nosta (useimmiten) kuin selkälinjan jatkeeksi, oon mieluummin iskenyt sen vieraamman esittäjän käsiin. Nyt kahdessa viimeisimmässä näyttelyssä ovat pystyhäntäsheltit jyränneet (eli häntä ei selkeästi ole ainakaan kaikille enää se juttu shelteissä), en mäkään aio enää asiasta panikoida vaan tästä etiäpäin me mennään Oodin kanssa kehään ylpeinä ja yhdessä, viuhtokoon se häntä sitten yhdessä tekemisen ilosta ihan vapaasti. Parempi iloinen häntä kuin mammanikävä, se tuli tänään todettua ;)

perjantai 9. elokuuta 2013

Poks kuvin

Täydellisen värinen kultainen tukka <3

Kovin vähätukkaiselta vaikuttava kultablondini ..

.. joka edellisestä kuvasta lisäsi tukkaa hyvinkin pallomaisesti :D
Kuvat bongasi netistä Ella ja ystävällisesti informoi mua :) Kiitos! Tokan radan kuvat ilmeisesti vasta tuloillaan, lisäilen, jos blondi on linssiludeksi päässyt ;) Kuvat ottanut Anniina Korjus.

Kisoista tarkemmin paremmalla ajalla. Nyt työt ja ennen kaikkea ensi viikolla olevat häämme tuntuvat vievät ajan päivittelyiltä. Pakko ehkä kuitenkin mainita, että Oodi teki keinun. Ykkösellä ja kieltämättä. Muuten virheiltiin kympin verran, mutta täyden kympin tyttönä Oodi kuitenkin voitti ko. kisan hienoin palkinnoin! :)

perjantai 2. elokuuta 2013

Voihan Pee! :D

Mikä ihme siinä kirjaimessa on, että se niin kiehtoo ..!? Moni tahtoo koiransa nimeen ärrän, kokee kai, että se on tehokas nimessä jotenkin tehokas. Moon enemmän uskonut siihen, että nimi on enne ja niin se kyllä mein tytöissä hyvin vahvasti on ollutkin.

Hippu. No, mitäpä siihen lisäämään <3 Eikä se edes ollut tiedossa, että neidistä noin pieni jää siinä kohtaa, kun nimi tuli mieleen. Hippu vaan näytti niin Hipulta.

Oodi. Koira kuin ylistysruno. Kaikkea, mitä harrastuskoirasta voin kuvitella ja vielä enemmän. Oodi Oodille.

Myrttiä me ei keksitty, siihen mulla ei ole sen enempää selitystä kuin että se on Potter siinä missä viralliset nimensäkin. Felix-veli samaa sarjaa, Oodi oli ainoa poikkeus pentueesta. Mutta ei unia voi vastustaa, kyllä ne vaan tietää ;)

Rakkailla lapsilla monia nimiä ja mein lapset P-teemalla. Hipussa nyt peetä riittää ihan jo luonnostaan, mutta Hippu tottelee kotioloissa useammin nimeä Piipu kuin Hippu. Sen voi lyhentää helposti myös Pii´ksi, mitä samaa nimeä tottelee myös kaksoisolentonsa PiKa.

Oodi. Siihen on vaikeampaa saada peetä, mutta Miira sen onnistui tekemään: OoPee eli Oodi-pentu. Aina ja edelleen, kolme ikävuotta ei siinä ole esteenä eikä hidasteena, että blondia pennuksi kutsutaan. Oodi taitaa olla pentu siihen asti kunnes seuraava pentu meille joskus saapuu.

Myrtti on nykyään Puuppa. Myrtti totteli usein aiemmin nimeä Mypa ja mä tykkään kutsua neitiä myös Myrnaksi. Myr toimii myös ärränsä kanssa, mutta en oo varma tiedänkö mitään hellyttävämpää kuin Joni kutsumassa Myrttiä Puupaksi <3 Myrna solmussa onnesta, kun Joni ees vilkaisee sinnepäin ja rapsutuksethan tekee koiran onnesta autuaaksi. Vielä kun Puupaksi kutsutaan, ei koira voi maailmalta enempää toivoa. Huolimatta siitä, että Puuppa taisi tulla alunperin puupäästä väännöksenä. Puupää, mikä puupää, Myrtti on maailman rakkain Puuppa <3

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Tiimityö on kaunis sana

Löysin Oodin. Tai voi olla, Oodi löysi mut. Meidät toisaalta tuntien voisi myös kuvitella, että tavattiin puolivälissä :) Agirodussa se tapahtui ja yhtäkkiä me oltiinkin taas tiimi, löydettiin se, mikä viime vuonna kisojen osalta hukattiin. Jotenkin pelkäsin, että se jää sinne, Agirotuun. Niin loogista kuin se olisikin :D

Se oli meidän mukana myös Mikkelissä toissa viikonloppuna. Tiimityö. Tehtiin ekalta radalta nolla ja sijoituttiin toisiksi. Toisella radalla tiimityö oli messissä, mutta se ei vaan auttanut meitä selviämään keinusta. Eikä tällä kertaa puomistakaan, joka seurasi hetken jälkeen. Ei ollut blondilla aikaa kerätä itseään.

Loppurata oli tosi hieno ja siitä me kirmattiinkin välittömästi harkkakeinulle tekemään muutamat keinut. Ei ongelmaa. Niinpä jatkamme samalla mallilla vaan toistaen ja toistaen ja toivoen, että tämä joskus vielä tuottaisi tulosta.

kuva Essi Saarela

Hymytyttö <3

kuva Essi Saarela

Pusuja tuomariharjoittelijaa odotellessa.

kuva Essi Saarela


kuva Essi Saarela

kuva Essi Saarela
Kuninkuusravien takia ei tällä viikolla ollut omia treenejä, joten lähdettiin Varkauteen yömölleihin. Ilmoitin Oodin yhdelle mölliradalle ihan vaan rallattelun ilosta ja kahdelle kisaavien radalle, jotta päästäisiin taas keinua treenaamaan. No, eihän mulle ollut tullut mieleenkään, että agiradalla voisi olla vain A ja niinpä soli rynnättävä tuomarilta rukoilemaan, että saataisiinko keinu jostain nappasta radalle. Onneksi kisajärjestäjät olivat tosi joustavia ja niinpä me saatiin keinu viimeiseksi esteeksi muun radan päätyttyä eli voitiin osallistua kisaan "virallisesti", mutta silti päästiin harjoittelemaan keinua :)

Mölliradalta humppailtiin nolla, muutama sekunti voittajaa nopeammin (me kun ei kisanneina voitu luonnollisestikaan osallistua palkinnoille), vaikka kaarteet kyllä siinä putkirallissa venyi ja venyi. Ehkä oikeissa kisoissa asiaan olisi jo pitänyt panostaa, mutta nyt oli tärkeetä vaan vauhti ja fiilis, mitä me niillä kurveilla tällä kertaa :D

Agiradalle ajattelin lähteä lentävällä lähdöllä, mutta siitä tulikin sitten niin lentävä, ettei päästy alkua pidemmälle, kun Oodi päätti vauhdikkaasti ottaa ohjat omiin käsiin ja suorittaa omatoimisesti esteen 3, vaikka este 2 olisi luonnollisesti seurannut ykköstä, kun ohjaaja ei ennättänyt matkaan ollenkaan. No, mitä me tuollaisista pikkuseikoista välittämään, matka jatkui ohi A:n alle asetetun putkiansan ja mallikkaasti A:n kautta (mein tottumuksen mukaan) tosi korkealle muurille, joka ei Oodille onneksi enää ollut mikään juttu (silloin keväällä kisoissa sitä vähän katseli epäilevämmällä silmällä). Kepeiltä nykäisin Oodin välistä pois (mikä ihme sätkynukkefiilis muhun välillä iskeekään), mutta muuten tehtiin ihan mallikasta rataa, kunnes otettiin sitten viimeisenä kielto keinulta :( No, uusi yritys, ei kieltoa ja päälle kehut ja broiskun sydämet.

Tokalla radalla en edes haaveillut mistään lentävistä, vaan laitoin Oodin paikoilleen odottamaan ja lähdettiin hallitusti matkaan. Vauhtia oli, hallinta pysyi ja irtoamiset olivat taas sitä luokkaa, että sain lähettää Oodia kauas tekemään asioita ja itse etenin radalla eteenpäin. On se vaan hienoa, kun on itse löytänyt tän luottamuksen Oodiin (missä se sitten luuhasikaan, kun ei oikein aihetta ole ollut poissaoloon), niin luotan ihan täysin siihen, että se hakee esteet ja suorittaa ne oikein ja mä vaan kartturoin. Hyvän fiiliksen rata kun se oli kaikin puolin, oli Oodi myös sitä mieltä, ettei keinu olekaan niin paha este ja teki sen yhtään edes harkitsematta!! :) Joskus tulee sellainen olo, että tää pään seinään hakkaaminen on sittenkin kannattavaa, vaikka epäileviä fiiliksiäkin löytyy eikä niin kovin harvoinkaan.

Tehtiin siis kaikkien aikojen ensimmäinen tuplanollamme (vaikkakin nyt oli epikset, mutta jos se tästä alkaisi .. ;D) ja Oodin tulos oli 0/2. (minit, medit ja maksit kilpaili samoista sijoista) ja aika -13.99s. Näillä fiiliksin on hyvä jatkaa viikonloppuna kisoihin, minnepäs taas muualle kuin Mikkeliin :D

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kun tukka on hyvin ..

.. kaikki on hyvin. Eli jos tukka on huonosti, onko kaikki huonosti .. ?

Anne Kylmäoja
 Oodilla ei ollut. Vaikka tukan ulkonäköä ei kyllä kaatosateen vuoksi voinut kehua, oli Oodilla silti kaikki hyvin. Pääsi esimerkiksi patsastelemaan pöydälle, korjasi oikein asentoa tuomarin poistuttua, että varmasti kaikki näkee kunnon asennon :D

kuva Anne Kylmäoja
Myrtti ei taas oo tukkatyyppejä. Jo illalla näyttelyn jälkeen sillä oli jo jotain lähmää keskellä päätä :D Ei se nyt oo niin justiinsa, tukka tulee mukana ja on miten on. On tässä maailmassa tärkeempääkin tekemistä. Niinpä Myrtillä kyllä oli kaikki huonosti, mutta ei tukan takia :D Satoi vettä ja leikittiin näyttelyitä. Pallo ei ollut mukana. Siksi ei ollut myöskään kivaa.

Kaikesta tästä kurjuudesta huolimatta Myrtillä meni mätsärissä(kin) ihan hyvin. Tulos oli punainen nauha ja punaisten nauhan saaneiden kolmas sija. Ja eka ruusuke! :) Oodikin sai punaisen nauhan, mutta jäi jatkopaikkaa vaille. Ehkäpä tuo liiottelua olisikin ollut mätsärin ollessa kyseessä, jos siskokset olisivat molemmat olleet neljän sijoittuneen joukossa. Kuitenkin kun rotuja on ihan laidasta laitaan .. ;D

Viime viikolla siis näytelmöitiin eka mätsärissä tiistaina ja sitten virallisissa kehissä lauantaina. Tällä viikolla ois ohjelmassa möllit keskiviikkona ja viralliset sunnuntaina. Agilitya siis. Eli palataan takas normiin. Vaikkei me näitä mätsäreitä viä kokonaan hylätä. On siellä vielä ainakin yksi näyttely tälle vuodelle. Tuloksista riippuen sit ehkä enemmänkin. Jos tarviaa ykkösruusuketta alkaa metsästämään :)

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Pieksämäen ryhmänäyttely

Tätä mieltä tytöistämme oli Tarja Löfman tänään:


"Feminiinen, pienehkö narttu. Hyvä purenta. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat ja tummat silmät. Lyhyt kaula, voisi olla enemmän etukulmauksia. Voisi liikkua tehokkaammalla askeleella. Hyvä karvanlaatu ja väritys." AVO EH


Kaulansa karvoihin kadottanut karvapallomme :D


"3-vuotias, oikeankokoinen ja -tyyppinen. Hyvä pään kiila. Oikeat mittasuhteet ja hyvät korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen eturinta. Liikkuu hyvin sivulta, ahtaasti takaa. Hyvä ylälinja ja häntä. Oikea karvanlaatu."
AVO ERI4

Kuusi koiraa avoimissa nartuissa sai ERIn, joten siihen ja sijoitukseen saa olla tyytyväinen. Myrtin arvostelun allekirjoitan täysin, Oodin arvostelussa muutama kohta otti silmään, mutta jokaisella on oma mielipiteensä ;) Kiva päivä kaikkineen (kiitos Hennalle handlauksesta ja seurasta! <3), hyvin fiiliksin jokusen viikon päästä jatkamme tätä harrastustamme Joensuussa :)


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Finaalia kuvin

kuva Satu Tuominen

kuva Satu Tuominen

kuva Satu Tuominen

kuva Satu Tuominen

kuva Satu Tuominen

kuva Satu Tuominen

kuva Satu Tuominen

tiistai 9. heinäkuuta 2013

5-0-hyl-5-10-5

Tuo koodikieli kuvasi meidän agilityntäytteistä viikonloppuamme Ylöjärvellä Agirodussa. Vettä tuli niskaan kuin saavista, aurinko paistoi niin kuumasti, että mustat kengät jalassa varpaat tuntuivat palavan ja siltä väliltä löytyi säätä jos jonkinlaista. Jos edellinen viikonloppu mahtavine polttareineen oli ikimuistoinen, niin sitä oli tämäkin! :)

Kolme viikkoa ennen Agirotua toimin lähinnä oman elämäni sivustaseuraajana. Koirat kyllä harrasti niin agilitya kuin verijälkeäkin ja lenkkeilivät normaalisti, mutta tämä kaikki tapahtui ilman mun läsnäoloa, sillä mä kärsin määrittelemästä jalkakivusta, jolle ei vaan tuntunut löytyvän selitystä. Viime keskiviikkona fysioterapeutti sitten ensimmäisenä alkoi avata vyyhtiä toteamalla, että mulla on Si-nivelen lukko ja lantio vino sekä lukko rintarangassa ja näiden johdosta jalat oli eripituiset ja niiden liikeradat aivan epäsuhtaiset. Sairaskertomukseni siis suoraan kuin Piiran papereista koirille ja nytpä tiedän senkin traktorin alle jääneen tunteen, mikä seuraavana päivänä iskee kovasti. Tätä sitten korjattiin keskiviikkona, kaksi päivää ennen Agirotua ja mut saatiin suoraan. Ohjeistus oli, että jos perjantain malttaisin ottaa rauhallisesti, niin lauantaina olisi jo ok juosta.

Perjantaina oli Sofian tarkoitus juosta kaksi rataa Oodilla, mutta ekat radat meni aikataulujen myöhästymisten takia ihan päällekkäin ja niinpä Henna astui ekalle radalle puikkoihin. Ottaen huomioon, ettei Henna ole _kertaakaan_ mennyt Oodin kanssa aksaa, meni rata tosi hienosti!! :) Nollaa tästä oli nyt turha odottaa ja ihan heti Oodi ei ideaa tuntunut tajuavan, mutta kun vauhtiin pääsi, niin meno oli tosi hienoa! Tokan radan juoksi sitten Sofia ja hieman tahmaavan alun jälkeen loppu oli aivan tosi hieno, tuskin olisi kovasti eronnut mun ja Oodin menosta edes! :)

Vika rata näytti ihan meiltä. Tavalenkkarit jalassa (ja sivustaseuraajan vaatteet samoin) huomasin löytäväni itseni radalta tutustumasta, vaikka Sofian piti siellä olla. Tämä päätös tuli vasta siinä kohtaa, kun muut osanottajat jo seisoivat tuomarin puhuttelussa :D Ja niin sitä mentiin, ehkä hieman vähällä lämmittelyllä (minä siis, koirasta kyllä pidettiin huoli), mutta sitäkin suuremmalla innolla, sillä en oo koskaan ollut niin kateellinen agilitykisoista kuin perjantaina.

5vp, -6,20s, sij. 6./22, tuomari Vesa Sivonen

Me toimittiin yhteen aivan kuin treeneissä! :) Aivan huima fiilis! Vitonen tuli siis puomin alastulolta, missä mä yllytin Oodia etenemään, kun jalka ei oikein antanut periksi juosta normisti. No, ei välttis fiksu veto, muttei harmita sitten tippaakaan! Oodi oli niin hieno <3

Seuraava aamu aloitettiin sitten nollalla. Oonkin Jonille nauranut, että mun kannattas kisata aina vaan joka kuun eka viikonloppu, sillä me ollaan ko. viikonloppuina touko-, kesä- ja heinäkuussa tehty nollat :D Tänä viikonloppuna oli kyllä riskit useampaankin nollaan eli toivotaan, että päästään nyt irti meidän perinneviikonlopuista (elokuun alussa ei nimittäin ehkä kisata ekana viikonloppuna) ja nyt oltais tässä ihanassa flow'ssa, mikä mut on vallannut Oodin kanssa <3 Ei sillä, ei meillä edelleenkään kolmosiin ole kiire, mutta jos yhteistyö on tällaista, niin ei kolmosetkaan enää haittais ;)


0vp, -14,73s (etenemä 4,68m/s), sij. 2./37, LUVA, tuomari Minna Räsänen

Tutustuessani rataan huikkasin Sussulle ja Sofialle radan reunalla, että näillä putkiansoilla saa oikeasti olla jumalat meidän puolella, jotta tästä kunnialla selvittäis :D No, se oli vaan heitto ja totuus taisi olla edelleen se meidän toimiva yhteistyö ja niinpä sitä mentiin taas niin kuin treeneissä - nollana! :) 15 parasta luokastaan sai pääsylipun iltapäivän avo-sm finaaliradalle. Ei mennyt siis lauantai ihan suunnitellusti, meidän kun piti alunperin ottaa rennosti ennen kuin seuraavat radat alkaisivat viiden jälkeen ;)

Ei voi sanoa, että olisin ottanut rennosti. Vaikka ei mua paljoa jännittänyt ennen kuin oma vuoro alkoi olla lähellä, ni sit kyllä jännitti senkin edestä. On se vaan eri asia kisata, kun katsojia on ihan tungokseksi asti radan reunalla (hyvä, että siellä normikisoissa on edes muutama). Alusta ja ekasta esteestä huomaa, että Oodi ottaa itseensä mun jännittämisestä, mutta kun vauhtiin päästiin, niin meitä ei pidätellyt mikään :) Eikä hyllytetty sellaiseen kohtaan, mihin kaikki muut, vaan mun pää ei kestänyt sitä, ettei Oodi tuossakaan (mun) jännityksessä kieltänyt keinua ja ajatukset levis. Hyvin näkee videoltakin, miten keinulla oon ihan nollat taulussa. Huitaisu seuraavalle hypylle eikä kunnon korjausta ja hyllyhän se siinä. Vaikkei jossitella koskaan pitäisi, niin vitosella oltais mahdollisesti oltu kymmenen parhaan joukossa, kun vain yksi teki nollan mineissä. Mutta olemme yhtä kokemusta onnellisesti rikkaampia :)

Avo-sm finaalirata, tulos hyl, tuomari Tomas Glabazna

Illan vikalle radalle lähtiessä olo oli aikas varma, tiesin, että me Oodin kanssa tehdään samaa rataa. Rataantutustumisessa jäi kuitenkin useampi kohta, mistä en ollut varma viä tutustumisesta poistuttuani, että miten ne teen. Oodi oli jähmeä lähdössä eikä meinannut jaksaa enää tsempata, mutta kolmantena esteenä oleva putki tempaisi blondin kuitenkin taas mukaansa :) Puomin olisin voinut ohjata tarkemmin, muuten ei suuremmin huomautettavaa.

5vp, -4,69s, sij. 5./31, tuomari Kari Jalonen

Sunnuntaiaamu valkeni aikaisin lyhyiden unien jälkeen onnellisuuskrapulassa. Tiättekö sen tunteen, kun edellisenä päivänä on vaan ollut niin onnellinen ja aamulla unenpöpperössä sitä ei oikein edes tunnu tajuavan, mutta silti ne muistikuvat on tiukasti päässä kiinni? :) Tuntui, etten edes halunnut lähteä uuteen päivään, jalkaan sattui eilistä enemmän ja väsy alkoi väkisinkin jo painaa. Ajattelin, että eihän mun ole pakko, mutta voihan sen sit arvata, miten siinä kävi ;)

Aamun eka rata oli FAO Open Class eli se rata oli julkaistu piirroksena jo viikko aiemmin ja paikan päällä siihen oli aikaa vain minuutti tutustua. Mun kipeällä jalalla en edes ennättänyt radan loppuun, kun tutustumisaika oli jo mennyt. Osallistujanumerot heittelivät miten sattuu, eikä tilannetta helpottanut se, että muille radoille menossa olevat pääsivät jonossa ohi. Niinpä huomasin, että mulla oli kuumuudesta läähättävä, väsynyt blondi hihnan päässä eikä omakaan olo ollut kummoinen. Esteelle neljä päästiin nollana kunnes Oodi otti ihme lähdöt suoraan eteen esteen ohi ja siinä sitten sohittiin vitosen verran (ja aikaa tottakai meni) ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Kepeillä Oodi teki itselleen poikkeuksellisesti virheen, mutta osasyyllisenä olin varmasti mä, joka vaan rynnin eteenpäin Oodin ollessa putkessa, jotta olisi ollut edes jotain saumaa jalan kanssa selvitä rata loppuun. Erityisen onnellinen olin kuitenkin siittä, ettemme taaskaan langenneet putkiansoihin vaan virheet olivat jostain aivan muualta ohjaajan toimesta :)

10vp, -11,09, sij.23/61, tuomari Merja Kuntsi

Päivän viimeinen rata oli hyvinkin kimurantti joukkuerata, joka ei rataantutustumisessa tuntunut sitten millään olevan edes tehtävissä. Hyvin kuitenkin taisteltiin Oodin kanssa vitosella maaliin ja joukkueemme sijoittui 36:ksi Zeldan tehdessä nollan Sussun kanssa Sofian ja Jonin tehdessä jokusen virheen enemmän. Keinulta tuli perinteisesti kielto eli keinuongelmamme eivät ole vielä kokonaan unholassa, mutta olisin tietysti voinut myös paremmin sinne Oodin ohjatakin. Tästä videota, kunhan sitä Sussulta saan :)

Ylipäänsä viikonlopusta jäi siis yltiöhyvä fiilis. Vaikka väsymys on kova, en silti voinut eilenkään illalla olla tuntematta agilitynhimoa ja kaivannut jo kisaamaan (niinno kuusi starttiahan sitä vasta olikin takana kolmeen päivään :D). Lajina tää on kyllä maailman koukuttavin <3 Vuoden verran me ollaan Oodin kanssa taisteltu mun kisajännityksen kanssa ja keinuongelman kanssa ja nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että me oltaisiin tiimi. Koputan kovasti puuta, että sama suunta jatkuisi myös ensi viikonloppuna Mikkelissä ;) Keinuhakuinen Oodi ei vieläkään ole (samoin kuin muille esteille) eikä blondia missään nimessä voi jättää sitä itsenäisesti suorittamaan, mutta tärkeintä musta on se, että useammin ja useammin se sujuu myös kisoissa radan osana. Tästä ei ole kuin suunta ylöspäin :)

Helppoa tämä tiimityön etsintä ei ole ollut toissa kevään jälkeen (kun se silloin kolarin jälkeen kadotettiin), mutta nyt alkaa tuntua samalta kuin silloin ykkösissä kisatessa. Oodi keskittyy tasan mun kanssa tekemiseen, ei katsele ympärilleen eikä pamauttele itsenäisesti putkiin tai keksi muutakaan kivaa. Monet itkut sitä on itketty, kun vaikka treeneissä ollaan nollailtu vaikka miten monesti, me ei vaan saatu siirrettyä sitä kisoihin jännityksen ollessa niin iso osa mua. Kevään lukuisat kisat varmasti edes auttoi tätä asiaa ja nyt oltiin molemmat erinomaisesti läsnä ja yhdessä. Vaikka se joinakin hetkinä tuntui aivan toivottomalta jatkaa, antoi tämä viikonloppu aivan erilaisen varmuuden siitä, ettei mikään ole meille mahdotonta :)

Kyllä se vaan tuli viikonloppuna todettua, että onni on estevarma ja irtoava koira <3 Kun Oodin voi lähettää/jättää itsenäisesti tekemään estettä, pääsin mä jalkavammaisena edelle ja selvisin radoista suhteellisen kunnialla. Toisaalta tuon jalan aiheuttama tahmaisuus toi myös uutta mun ohjaamiseen, koska koiraan oli vain luotettava, ei ollut vaihtoehtoja. Niinpä jalan kipuilun takia mä löysin uudenlaisen tavan ohjata Oodia myös kisoissa pakon sanelemana ja sepä ei ollut ollenkaan huono tapa (aiemmin oon vaan nössöillyt enkä ole luottanut blondiin). Oodi otti selvästi luottamuksenosoituksen kunnia-asiakseen ja teki kaikkensa ollakseen sen arvoinen. Ja Oodihan oli <3 Moon viäkin aivan onnesta rullalla viikonlopusta. Palaamme asiaan Oodin kanssa taas viikonloppuna! :)

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Palloa pellolla

Juhannusneitokin oli mukana <3
Ihan konkreettisesti myös toiminnassa :D
Meni ihan juoksemiseksi tosin välillä ..

Myrtillä sen sijaan oli pallo.

Oodia se otti välillä aivoon! Suhteellisen nyrpeä ilme blondilla :D
Tiet menivät välillä eri suuntiin.
Mutta Myrnalla oli silti pallo.
Tai välillä se oli hukku. Todisteena pallon etsinnästä oli aivan hulluna heiluva häntä.
Oodi otti pallon katoamisen rennommin.
Mutta pakkohan sitä oli auttaa siskoa hädässä <3
Taas pallo löytyi!
Ja meno oli harmonista takatassuja myöten.
Saattoi olla, että Oodilla paloi taas kiinni ..


Sitten etsittiin taas yhdessä.
Ylpeä blondi kerrankin sai pallon!
Mutta loppasuulta se tippui ..
.. pallo ei vaan ollut suussa pysyvää sorttia :D
Taas blondilla pallo :D Ja oiva kuva siskosten tukanvärien vertailuun!

Onnelliset <3