Tiimityö on kaunis sana

Löysin Oodin. Tai voi olla, Oodi löysi mut. Meidät toisaalta tuntien voisi myös kuvitella, että tavattiin puolivälissä :) Agirodussa se tapahtui ja yhtäkkiä me oltiinkin taas tiimi, löydettiin se, mikä viime vuonna kisojen osalta hukattiin. Jotenkin pelkäsin, että se jää sinne, Agirotuun. Niin loogista kuin se olisikin :D

Se oli meidän mukana myös Mikkelissä toissa viikonloppuna. Tiimityö. Tehtiin ekalta radalta nolla ja sijoituttiin toisiksi. Toisella radalla tiimityö oli messissä, mutta se ei vaan auttanut meitä selviämään keinusta. Eikä tällä kertaa puomistakaan, joka seurasi hetken jälkeen. Ei ollut blondilla aikaa kerätä itseään.

Loppurata oli tosi hieno ja siitä me kirmattiinkin välittömästi harkkakeinulle tekemään muutamat keinut. Ei ongelmaa. Niinpä jatkamme samalla mallilla vaan toistaen ja toistaen ja toivoen, että tämä joskus vielä tuottaisi tulosta.

kuva Essi Saarela

Hymytyttö <3

kuva Essi Saarela

Pusuja tuomariharjoittelijaa odotellessa.

kuva Essi Saarela

kuva Essi Saarela

kuva Essi Saarela

Kuninkuusravien takia ei tällä viikolla ollut omia treenejä, joten lähdettiin Varkauteen yömölleihin. Ilmoitin Oodin yhdelle mölliradalle ihan vaan rallattelun ilosta ja kahdelle kisaavien radalle, jotta päästäisiin taas keinua treenaamaan. No, eihän mulle ollut tullut mieleenkään, että agiradalla voisi olla vain A ja niinpä soli rynnättävä tuomarilta rukoilemaan, että saataisiinko keinu jostain nappasta radalle. Onneksi kisajärjestäjät olivat tosi joustavia ja niinpä me saatiin keinu viimeiseksi esteeksi muun radan päätyttyä eli voitiin osallistua kisaan "virallisesti", mutta silti päästiin harjoittelemaan keinua :)

Mölliradalta humppailtiin nolla, muutama sekunti voittajaa nopeammin (me kun ei kisanneina voitu luonnollisestikaan osallistua palkinnoille), vaikka kaarteet kyllä siinä putkirallissa venyi ja venyi. Ehkä oikeissa kisoissa asiaan olisi jo pitänyt panostaa, mutta nyt oli tärkeetä vaan vauhti ja fiilis, mitä me niillä kurveilla tällä kertaa :D

Agiradalle ajattelin lähteä lentävällä lähdöllä, mutta siitä tulikin sitten niin lentävä, ettei päästy alkua pidemmälle, kun Oodi päätti vauhdikkaasti ottaa ohjat omiin käsiin ja suorittaa omatoimisesti esteen 3, vaikka este 2 olisi luonnollisesti seurannut ykköstä, kun ohjaaja ei ennättänyt matkaan ollenkaan. No, mitä me tuollaisista pikkuseikoista välittämään, matka jatkui ohi A:n alle asetetun putkiansan ja mallikkaasti A:n kautta (mein tottumuksen mukaan) tosi korkealle muurille, joka ei Oodille onneksi enää ollut mikään juttu (silloin keväällä kisoissa sitä vähän katseli epäilevämmällä silmällä). Kepeiltä nykäisin Oodin välistä pois (mikä ihme sätkynukkefiilis muhun välillä iskeekään), mutta muuten tehtiin ihan mallikasta rataa, kunnes otettiin sitten viimeisenä kielto keinulta :( No, uusi yritys, ei kieltoa ja päälle kehut ja broiskun sydämet.

Tokalla radalla en edes haaveillut mistään lentävistä, vaan laitoin Oodin paikoilleen odottamaan ja lähdettiin hallitusti matkaan. Vauhtia oli, hallinta pysyi ja irtoamiset olivat taas sitä luokkaa, että sain lähettää Oodia kauas tekemään asioita ja itse etenin radalla eteenpäin. On se vaan hienoa, kun on itse löytänyt tän luottamuksen Oodiin (missä se sitten luuhasikaan, kun ei oikein aihetta ole ollut poissaoloon), niin luotan ihan täysin siihen, että se hakee esteet ja suorittaa ne oikein ja mä vaan kartturoin. Hyvän fiiliksen rata kun se oli kaikin puolin, oli Oodi myös sitä mieltä, ettei keinu olekaan niin paha este ja teki sen yhtään edes harkitsematta!! :) Joskus tulee sellainen olo, että tää pään seinään hakkaaminen on sittenkin kannattavaa, vaikka epäileviä fiiliksiäkin löytyy eikä niin kovin harvoinkaan.

Tehtiin siis kaikkien aikojen ensimmäinen tuplanollamme (vaikkakin nyt oli epikset, mutta jos se tästä alkaisi .. ;D) ja Oodin tulos oli 0/2. (minit, medit ja maksit kilpaili samoista sijoista) ja aika -13.99s. Näillä fiiliksin on hyvä jatkaa viikonloppuna kisoihin, minnepäs taas muualle kuin Mikkeliin :D