"Very nice, showy, feminine sable-white.I'd like a little more size overall, but type is good with feminine head.Lovely eye & expression. Good ears. I'd like a little more neck. Quite nice shape overall. Good shoulders & hindquarters. Coat of good texture & colour. Well presented. Movement sound, covering the ground reasonably well."
AVO ERI
Pitkään tuomari tiirasi Oodia kilpailuluokassa, mutta jatkokierrokselle ei kuitenkaan päästy. Oodia ei kovasti hotsittanut Essin kanssa esiintyä, vaan mammaa oli kovasti ikävä (meistä tulee koko ajan vaan enemmän ja enemmän erottamattomat), niin ei sitä sitten enää kilpailuluokka mun kanssa pelastanut. Hieno arvostelu blondista anyways <3
Myrtti oli taas perinteisesti EH, sitä Myrtiltä löytyy näyttelytuloksista aivan eniten. Tälle vuodelle emme muita meriittejä lähde hakemaankaan, kun Myrtin karvaa löytyy kaikkialta muualta paitsi Myrtistä. Ensi vuonna sitten steriloinnin jälkeen toivottavasti tukkatilanne tasoittuu niin kuin teki siskollaan ja voisimme alkaa enemmän tosissaan kiertää näyttelyitä ja haaveilla siitä ykkösruusukkeesta ;)
"3 years. Teeth correct. Good size. Pleasing head. I'd like better eye; more almond & expression a little sweeter. Ears showed well. Nice shape overall. Good reach of neck. Nice length of body. Coat of good texture & colour. Well presented. Movement sound. Covering the ground well; moving a little close behind. I'd like better character when handled."
AVO EH
Pallo ei enää pelastanut tuomariällötykseltä ja Myrtti ei vaan voinut sille mitään, ettei välitä vieraiden ihmisten lääppimisestä. Myrtti ei vaan ole mikään ihmissosiaalinen tapaus, vaikkakin rakastaa vähiä omiaan sitten senkin edestä. Ensi kesänä saa Joni tarttua Myrtin ohjaksiin myös tässä lajissa, jos neidistä vähän enemmän saataisiin sillä tavoin irti, kun on kaksi Myrtin lempijuttua edes näyttelyällötystä lieventämässä: Joni ja pallo :D
Oodi kyllä oli taas Myrtinkin puolesta kuin kotonaan. Sen näkee jo blondin ilmeestä, kun se pääsee autosta ulos, että tajuaa välittömästi, mihin on tultu. Kaikkia ihmisiä voisi pussata, koiria moikata ja ennen kaikkea jos vaan jollain sattuu kamera olemaan, niin Oodin löytää kyllä takuuvarmasti sen edestä kallistelemasta päätään :D Oli vähän hauskaa yhdellä isokameraisella tytöllä, kun Oodi ei millään meinannut hänen seurastaan saada tarpeekseen pussailun ja kameran edessä sievistelyn merkeissä :D
Moon ollut jotenkin häntäpelokas tähän asti ja vaikka Oodi ei häntää nosta (useimmiten) kuin selkälinjan jatkeeksi, oon mieluummin iskenyt sen vieraamman esittäjän käsiin. Nyt kahdessa viimeisimmässä näyttelyssä ovat pystyhäntäsheltit jyränneet (eli häntä ei selkeästi ole ainakaan kaikille enää se juttu shelteissä), en mäkään aio enää asiasta panikoida vaan tästä etiäpäin me mennään Oodin kanssa kehään ylpeinä ja yhdessä, viuhtokoon se häntä sitten yhdessä tekemisen ilosta ihan vapaasti. Parempi iloinen häntä kuin mammanikävä, se tuli tänään todettua ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti