Yksi viikko takana.
Kaksi nukkui mun päällä (Oodi ja Hippu), päivin ja öin.
Kolme oli vakkarilukema koirissa, jotka nukkuivat säkkituolissa. Eri kokoonpanoin. Suloisuudessa voiton veivät kolme soopelia ja Särö lisävahvistuksena lattialla maaten päät äitinsä kanssa yhdessä <3
Neljä sai osakseen ihailua käytöksestään Musti ja Mirri -reissulla torstaina. Repo tosin meinasi nuuskintaosuudella (mikä tehtiin kaupassa ajan kanssa ja antaumuksella) varastaa siankorvan, mutta sain rikoksen juuri ja juuri estettyä :D
Viisi oli aika lailla maksimi, mitä viitsi kerralla yksin taluttaa. Se kyllä sujui sen verran hyvin, että enemmänkin olisi voinut sujua, en vain uskaltanut kokeilla. Pelkuri, kun olen.
Kuusi oli se, mitä jäimme kaipaamaan. Tai voi olla, että huomenna aamulla vielä ennen lähtöä löydämme sen kovasti kaivatun vaihtelun vallille ja pääsemme oikeaan metsään. Kuusen luo :)
Seitsemän koiraa piti koko alkuviikon laskea sisälle tuleviksi. Laskemista helpotti, kun jakoi lauman värin (2 trikkiä, neljä soopelia) ja rodun (1 mäyräkoira) mukaan.
Kahdeksaan lauma täydentyi perjantaina.
Yhdeksän purkkia tuntui olevan tarpeen, kun koiria ruokki. Lasku ei ehkä mennyt oikein, mutta sen yhdeksän purkkia niitä oli ;D Kaksi söi nappulaa, yksi söi puolet ja puolet nappulaa ja raakaa, yksi kypsää pakastepötköstä ja loput raakaa. Tähän kun lisää kaikille määrät, ruokarajoitteet ja muut olennaiset oli kupin väreillä jo merkitystä, jotta kaikki tuli ruokittua oikein.
Välillä piti laskea kymmeneen, kun meno meinasi yltyä holtittomaksi. Näitä tilanteita oli mm. ruoka-aika (en tosiaan muistanut Carron olevan ruuan kanssa niin mahdoton ja tähän kun lisään nälkään kuolevan Zeldan, niin voilá, soppa on valmis), Särön intoutuminen takapihalle pääsystä (myös myöhään illalla, saaden mukaan äitinsä eikä Hippuakaan tarvinnut tässä asiassa yllyttää), Alman kiljuminen sen jäädessä kotia, kun lähdin shelttien kanssa lenkille (eikä Alma edes juuri koskaan jäänyt oikeasti yksin), Zeldan sisällekomennushaukku ulkona, Hipun turha haukkuminen ulkona (eikö tosin kaikki haukkuminen ole turhaa?) jne. Saattoi siis pari kertaa joutua laskemaan enemmänkin numeroita, muulloinkin, kun koiria laskiessa sisälle ;)
Viikkoon mahtui kuitenkin myös arviolta miljoona pusua, joita sateli kaikilta täällä olijoilta, vaikkakaan en voi sanoa tasapuolisesti, sillä Oodi on pussaamisessa ihan holtittomin. Oodin ruokahalu oli myös poikkeuksellisesti täällä ollessa rajaton ja blondi löytyi todistetusti nuolemassa myös toisten kuppeja (!). Paljon ihania muistoja tästä viikosta muistaen ne lukuisat heiluvat hännät, nauravat naamat, liehuvat tukat irtilenkillä vallilla, kauniisti ravaava lauma hihnalenkillä, mitä suloisimmat nukkuasennot ihanien nukkukavereiden kanssa söpöstellen, Särön kirputukset paidan hihassa ja kaikki muut ihanat, mitä en tässä muista mainita. Nyt kuitenkin vielä ilo irti viimeisestä illasta saunan kanssa ja rapsuja ja huomiota koko porukalle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti