Kisattiin Jyväskylässä kuun ekana viikonloppuna. Molemmille soopeleille kaksi rataa molempina päivinä.
Oodin kanssa meillä oli tavoitteena tehdä parhaamme. Mulle liikkumista enemmän treenityylillä (en tiä, mikä lahnavaihe muhun aina kisoissa iskee) ja menemisen meininkiä. Eka rata oli muuten sujuva, mutta siellä oli vastapäätä olevan putken kautta putki-puomi-erottelu ja siitä olisi pitänyt mennä putkelle. Puomin alla oleva putki tuli niin pitkälle sivulle, että vaikka kuinka yritin en ennättänyt sen ohi. Puomi-käsky sanallisestikin olisi voinut olla lisäksi vahvempi ja tällä yhdistelmällä Oodi tuli molemmista ohi (!). Sääntöhän meillä on, että putkelle lähetetään vierestä ja puomille mentäessä mä vaan juoksen karkuun. Ei onnistunut kumpikaan ja Oodi ei nöyrästi tehnyt kumpaakaan (missä on mun aina putkeen ampuva koirani!? :D). Yritin palata takaisin puomia liki, mutta koska oltiin luonnollisesti myös putkeaa liki, Oodi vilahti sinne (ihan niiko oon opettanutkin). Hyllyhän siitä tuli. Loppurata oli oikein sujuvaa sen jälkeen, vaikka keinu vähän hidas olikin.
Kakkosradalta otettiin vitonen, kun Oodin jalka lipesi ja se tippui keinulta. Keinu oli ihan katsojia liki ja äippä ja Joni oli siinä vieressä tilannetta todistamassa. Mä vähän radalla ihmettelin, että vaikka keinu vielä usein on hidas, ni ei Oodilla ole ollut (enää) tyylinä siltä pois hyppelehtiä. Onneksi saatiin selitys asialle, ja muussa radassa ei ollut valittamisen vikaa.
Sunnuntaiaamu aloitettiin mulle vaikealla hyppärillä, jossa huomasin koko ajan ajautuvani typeristä ohjausvalinnoistani johtuen Oodin eteen ja blondi veti radalla liinat kiinni useampaankin otteeseen siitä syystä. Nolla se kuitenkin oli, vaikka sillä menolla ei kovasti pääsekään kehumaan ohjaajasta johtuen.
Viimeiselle radalle mä päätin, et nyt muuten mietin, jotta edellisen radan mokat ei uusiudu. Ja se rata oli itse asiassa meille muutenkin sopivampi. Ainoa, mikä jäi harmittamaan siinä, oli tilastokeppivirhe (Päivikki tosin kommentoi, että siinä oli moni muukin ollut bongaamatta eka kellertävän ruskeeta keppiä pohjaa vasten) ja vitonen siitä tuli. Muuten aivan mahtavaa menoa, jopa multa!! :) Kerrankin! Tätä toivottavasti lisää sit ens kuun alussa Jyväskylässä..
Myrtillä ja Jonilla ei tiimityö valitettavasti ollut ihan yhtä sujuvaa tai lähinnä Myrtillä takkusi. Vaikka Jyväskylän halli on normaalisti ollut Myrtille sopiva, oli nyt jostain syystä jänskätystä ilmassa ja jokusen tuloksen lisäksi hyllyjä tuli ilman sen suurempia meriittejä.
Nyt ollaan Oodin kanssa agilitytauolla. Treeneistä neljä viikkoa ja kisoista kuukausi. Perjantaina saavuimme Seinäjoelle. Täällä vietämme rentoutuen (lue: tenttiin lukien) Oodin ja Hipun kanssa viikon nauttien taas vähän erilaisista lenkkimaisemista ja ennen kaikkea ihan parhaasta karvakaveriseurasta, kun Oodin äiti Carro, veli Särö ja Repo-"eno" on taas hetken osa meidän laumaa <3
Tosin Oodille tää ei kyllä ehkä ole lomaa. Son niin rankkaa rakastaa koko ajan ja tauotta, mutta en epäile, etteikö tää olisi paras irtiotto arjesta, treeneistä ja kisoista, kun elämäntehtävänä on viikko kertoa sukulaisille häntää liekuttaen ja kieli koko ajan lipoen, kuinka ihania ne omat sukulaiset onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti