maanantai 21. syyskuuta 2015

Teiniääliö

Meidän kämpän lattioilla lojuu raatoja. Ne jaksaa ehkä justjajust raottaa silmiään, kun ohi kuljen, mutta sekin on siinä ja rajoilla.

Oltiin eilen Oodin kanssa Mikkelissä kisaamassa. Myrtti ja Hippu menivät lauantai-iltana eka vieraita viihdytettyään hoitoon Sussulle ja palasivat eilen kotia meidän palattua kisareissulta. Penku sai haistella kisafiilistä useampaankin kertaan, treffailla uusia tuttavuuksia, lämppäillä ja jäähkäillä Oodin mukana ja kaiken tän päälle vielä kömpiä pusikossa mein mummin luona Alman perässä myöhemmin. Siinä resepti, millä tehdään raatoja.

Oodin kanssa kisat meni hyvin :) Tavoitteena oli tehdä kaikki kepit loppuun asti (onnistuttiin!!) ja keinu kahdesti kieltämättä ja sen näköisesti, että sen keinusuoritukseksi voi laskea (onnistuttiin!!). Videolta näki, että Oodin ilme keinulla oli kovin ällööntynyt, mutta tärkeintä, että se tuli tehtyä eikä tullut tehtyä siitä taas ongelmaa. Asia oli kuitenkin pihvi ja pihvihän se Oodille maistui normaalia prinsessatyyliä vauhdikkaammin, kun oli muutama silmäpari siinä aika liki asiaa todistamassa ;D

Mäkin opin uutta. Potkimalla itse riman alas, tulee hyl. Hyl tulee myös, jollei itse juokse tarpeeksi kovasti ja koira itse yrittää ennustaa tuomarin toivoman estejärjestyksen. Ei ollut tuuria! :D

Yoshilta kepoilu sujui jo oikein mainiosti. Penku tykkää katsoa takakontista häkissä maaten kontti auki ohikulkevien menoa. Myös lämpät ja jäähkät on toki mielenkiintoisia uusien tuttavuuksien moikkaamisesta puhumattakaan. Satun Iona oli myös kisapaikalla messissä ja penskat pääsi rallattamaan metsään. Olisi pitänyt vähän kauemmaksi päästä, mutta ei ennättänyt, kun yritettiin jotenkin räpiköidä pennuille treffejä johonkin väliin minien ja medien ollessa peräkkäin. 

Aluksi näytti, että pennut löysivät heti yhteisen sävelen. Samanlaisen juostaan hippaa maailman tappiin -tyylin kuin jokunen kuukausi sitten KooKoo99:n kisoissa (myöskin) Mikkelissä. Juu, homma toimi samalla lailla, että suoralla Yoshi saavutti Ionaa hyvin, mutta käännökset valuivat metritolkulla neitiä pidemmiksi ja sehän pisti ärsyttämään. Iona vei ja Yoshi vikisi.

Hipan loputtua Yoshi bongasi välittömästi ohikulkeneen hieman vanhemman naisen ja päätti vaihtaa teinitytön siihen. Ei auttanut namit, päälläseisonta, pallon heiluttelu eikä mikään, kun Yoshi päätti kertarytinällä vaihtaa perhettä. Kyllä jätkä välillä aina vilkaisi, että joojoo, älä mutsi siellä keuhkoa, kuulen kyllä, mutta ei vaan nyt joudapystykykene -ilmeellä ja jatkoi matkaansa ihastuksensa mukana. Huoh, sanon mä. Tästä ymmärryksen hetkellisestä alenemasta on ollut jo kerran aiemminkin kokemusta, mutta toivoin sen olevan ohimenevää. Jatkamme luoksetuloharjoituksia vähemmän haastavissa ympäristöissä ja Yoshi ei ole irti, missä on isompana riskinä tulla koiria (lue: ihania naisia) vastaan. 

Ihanan Naisen omistaja ääneen ihmetteli, ettei kuulemma juoksujenkaan pitäisi olla ihan lähellä. Vastasin siihen kaiken pahoitteluni lomassa, että ei taida olla sillä niin meidän teinijätkälle mitään merkitystä. Että heippa vaan mammanmussukka, jolle oma mamma on tärkein. Toivon, että palaat vielä joskus! Mullon ikävä sua jo nyt! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti