Valitse pentusi oikein ..

.. koska jo alle luovutusikäisestä pennusta voit päätellä, mitä siitä tulee .. :D Ainakin näin jälkikäteen, kun selailet vanhoja kuvia ..

kuva Miira Häggblom

kuva Miira Häggblom

Myrtillä suussa pallo. Ei se sinne oikein edes mahtunut, mutta sinne se piti laittaa. Muistakin kuvista näki, että likka oli löytänyt omansa. Ei vilkuillutkaan muualle vaan tuijotti palloaan. Pallohullu, mikä pallohullu! :D Oodi yhdessä kuvassa ihmetteli vieressä kummastunut ilme naamallaan, että onko tuo nyt niin ihmeellistä. On se. Kysy vaikka Myrtiltä.

Oodilla suussa porkkana. Mistäs ne puput tykkäskään!? :D

Nokkaeläinten aamupäiväkauneusunet

Viikonlopun kirmailut ottivat väsymyksen päälle. Jopa näköjään myös Almalla, joka ei edes ollut mukana ;) Alma taitaa enemmän olla näihin päiväuneiluihin osallistuvaa tyyppiä. Etenkin, jos saa seuraa. Ja aurinkoisen sohvan.

Maisemien haistelua

kuva Jaana Rautio

kuva Jaana Rautio

Kun viikonloppu meni soopelilikkojen kanssa Kajaanissa, oli eilen sit viimesen lomapäivän kunniaksi Hipun vuoro saada omaa aikaa. Ei sillä, etteikö Pikkumusta ois kovasti nauttinut elämästään viikonloppuna Sussun luona, mutta jotenkin sitä itsestä tuntuu, että haluaa viettää kaksin aikaa Hipunkin kanssa välillä :)

Niinpä mä sit lainasin Sussulta pyörän (kun ei vielä omissa haaveissa oleva vastaava pyörä ole konkretisoitunut ;D) ja lähdettiin Hipun kanssa käymään Jaanan luona Saaristokaupungissa moikkaamassa Helga-pentua ja tietysti Iisaa ja Intoakin :) Hippu matkusti korissa kuin tottunutkin matkustaja, ei hötkyillyt mihinkään ja tyytyväisenä haisteli maisemia. Välillä hippumaiseen tapaan oli hyvä tillittää mua silmiin, mutta mikäs sen mulle miellyttävämpää matkantekoa kuin ihailla Pikkumustan nättiä naaamaa ihan lähietäisyydeltä <3

17 vuotta sitten

Moon aikas hyvä muistamaan päivämääriä. Ne vaan jotenkin jää mulle päähän. Vahingossa ja sattumalta, en mä niitä mitenkään erikseen päähäni tallettele.

Maanantai 3.6 oli 17 vuotta sitten tällainen samanlainen aurinkoinen. Uni ei vaan ottanut pysyäkseen lomalaisen silmässä, vaikka vasta toista lomapäivää vietiin. Ja olihan siihen syykin: Jesse <3

17 vuotta sitten tähän aikaan me istuttiin autossa matkalla Iisalmeen, äiti, Elisa ja mä. Ja sieltä matkaamme lähti elämäni mullistanut Jesse <3 Tällä samaisella tiellä olemme onnellisina edelleen, shetlanninlammaskoirien ilostuttaessa elämäämme. Juuri Jonin kanssa pohdittiin, että mun on kovin vaikea tehdä syrjähyppyä toiseen rotuun (ja rodunvaihto nyt ei tule kysymykseenkään), kun sitä jo alunperin tuli valittua se mulle oikea. Tai no, äitihän sen valitsi :)

Pienestä kii

About kaksi kuukautta sitten Joni alkoi treenata Myrtin kanssa. Aloittivat keposeen Seppo Savikon valmennuksella yhteisen agilityuransa :) Vähitellen pari on enemmän ja enemmän alkanut toimia yhteen, vaikka välillä kova ikävä mammaa iskeekin. Myrtti kun on kovasti yhden ihmisen koira ja koko meillä olon alkunsa vietti tiiviisti mun kanssa, niin ihmistä ei Myrtin mielestä ole niin kovin helppo vaihtaa. Tänään agilitykisoissa Mikkelissä oli kyllä mielessä ihan joku muu kuin mamman etsiminen yleisön joukosta, niin hienoa menoa oli! :) Nyt, kun Joni on taas kotona eikä reissun päällä, ni ennätetään kepitkin ottaa taas tehotreeniin, niin saadaan niihin vielä enemmän varmuutta, niin siinäpä se. Ei muuta kuin taas ensi sunnuntaita ja Iisalmea odottelemaan ..

Ensi viikonlopun jälkeen meillä onkin sit kaikille shelteille varattu fyssari ja pienen tauon jälkeen jatkamme sitten treenaamista ennen seuraavaa reissua eli kolmipäiväistä Agirotua Ylöjärvellä :)

Paras ystäväni Mato

Mato ei Hipun pyynnöistä huolimatta tullut (vai eikö lie päässyt) lelulaatikon korkean reunan yli, joten Hipun ei auttanut kuin mennä itsekin lelulaatikkoon Madon seuraksi. Sieltä mä Pikkumustan yllätyksekseni löysin, mutta mitäpä sitä ei pieni koira Ystävänsä eteen tekisi .. <3

Andyn hoitokeikan jälkeen lelut olivat jääneet jemmaan enkä ollut muistanut palauttaa edes Matoa ja Nallea takaisin Hipulle :( Kova ikävähän siinä oli jo ennättänyt tulla ja heti nähtyään Madon Hippu nappasi Ystävänsä mukaan ja meni huilille säkkituoliin. Aamulenkille lähtö ei meinannut sujua sitten ollenkaan, koska Hippu ei halunnut jättää Matoa. Hetken aikaa jouduin Hippua eteisessä maanittelemaan, jotta sain neidin ylös säkkituolista ja matkalla olohuoneesta eteiseen Hipun piti vielä moikata ja kirputtaa Nalle <3

Aamulenkin jälkeen koirat jäivät hetkeksi keskenään kotia ja kun tulin takasin oli Hippu molempien Ystäviensä kanssa säkkituolissa aamupäiväkauneusunilla. Aurinko veti mua puoleensa ja menin hetkeksi parvekkeelle istumaan ja lämmöstä nautiskelemaan. Muu kolmikko tuli salamana mukaan, kuka sitä nyt ei auringosta tykkäisi!? Hippua ei vaan näkynyt ..

Hetken päästä Hippu tuli ihan pöllämystyneen näköisenä parvekkeelle, ei ilmeisesti ollut tajunnut, että me muu porukka siellä oltiin. Kirputti mua ja oli niin onnellinen seurasta, mutta ei silti kauan malttanut meidän seurassa olla, kun palasi takaisin olohuoneeseen. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, niin Hippu tuli takaisin ja kukapas muukaan Pikkumustalla olikaan mukana kuin Mato! Niinpä me sit otettiin parvekkeella aurinkoa koko porukka, Alma, Oodi, Myrtti, Hippu ja Mato <3

Kolmosissa

kuva Essi Saarela

kuva Essi Saarela

Zelda lähti mulle viime sunnuntaina näyttämään, ettei se meno kolmosissa ole ollenkaan niin pelottavaa ja kauhistuttavaa, mitä aina kuvittelen. No, testikokeilu meni juuri niin kuin pitikin eli rataantutustumisessa jo tajusin, ettei se meille Oodin kanssa mikään mahdottomuus ois ollenkaan, ei yhdelläkään kolmella sunnuntaina kokeillusta radasta. Zeldan kanssa mainetta ja kunniaa ei tullut, mutta meillä oli kyllä molemmilla tosi kiva päivä :) Tuolla treenimäärällä (LUE: niin millä treenillä?) olin erittäin tyytyväinen meidän menoon virheistä huolimatta ja tulipahan opittua, ettei kaikki korjaile mun virheitä sitä tahtia mitä Oodi ;)

Eka rata Zeldan kanssa kolmosissa

Kepit oli aivan mahtavat ja alku ylipäänsä tuntui hyvin sujuvan. Sen jälkeen luotin liikaa oodimaiseen tyyliin hakea esteitä ja etenkin putkia ja pakka levisi. Plan B:t ei myöskään toimi samalla lailla kuin Oodilla eli jos homma menee puihin, ni sinne se sit kanssa menee :D Mutta menköön, kivaa oli!

Hyppäri Zeldan kanssa

Tää rata ois ollut suhteellisen sujuvaa kaarroksista ja yhdestä riman tiputuksesta huolimatta, mikäli olisin muistanut valssata ekan putken jälkeiselle esteelle. Se ei paljoa siinä auta seistä töröttää, että mites nyt ja Zelda ei taaskaan lämmennyt mun pelastusyritykselle ;D Kuudes startti samaisena viikonloppuna oli selvästi mulle jo liikaa ..

Iso kiitos Sussulle Zeldan lainasta! <3 Huippua oli liidellä Zeldan kanssa, menen mielelläni toistekin! :) Ja mikä parasta, mun ei enää tarvia pelätä niitä nollia Oodinkaan kanssa. Katsotaan, mitä tulevat kisat tuovatkaan tulleessaan ..