Zelda: käveli saunaan ihan muina miehinä (=naisina). Tai no piti tuo saunan ovi rouvalle avata, mutta niin päättäväisenä saunan ovelle saavuttiin, ettei siinä tullut kieltosanoja edes mieleen :D Ylimmälle lauteelle tie vei ja siellä sitten Zelda nautiskeli onnessaan kyljellään maaten.
Tilaisuus tekee varkaan oli myös illan teemana, sillä ei tullut taas ihan mieleen, että koira voi oikeasti varastaa ruokaa niin, et ollaan itse puolen metrin päässä ruuasta. No, kyllä voi! Niinpä Zelda varasti palan sulatejuustoa. Alma tosin hyötyi tästä varkaudesta eniten, sillä savujuusto ei Zeldalle kelvannut (!) ja niinpä Alma pisteli palan parempiin kuonoihin :D
Alma: Alma söi siis juustoa ja saunoi myös. Tuskin saunalla oli niin suurta merkitystä itsellään, mutta seuralla ainakin oli. Päivällä jälki meni aivan kuin ammattilaiselta, vaikka me Hennan kanssa saatettiin olla vahingossa eksytty yli ojan eikä jälki kyllä kovasti suoraakaan muistuttanut :D Päivälenkillä meno maistui myös pöpeliköstä huolimatta, verijälki innoitti myös omille reissuilleen yrittämään, mutta onneksi Jonin tiukka kurinpito auttoi asiassa ja kotia oli tuotavissa väsynyt mäykky :)
Fanny: Se maailman kiltein koira, Sussun sanoin. Sussu oli Jonille puhelimessa vitsaillutkin, että joko me Fanny karkuutettiin, mutta totuus oli, ettei se kaukana ollut. Porukka löysi metsästä linnun, joka pyrähti houkuttelevasti lentoon ja sinnehän se porukka sitten viettijärjestyksessä perään ampaisikin. Toisin sanoen siis esimerkiksi Hipun suhteen ei ollut huolta, mutta Fanny otti ja lähti. Neljä ihmistä meitä oli huutamassa ja ei siinä mennyt edes varmaan minuuttia ennen kuin Fafa takaisin luoksemme saapui, mutta pitkältä se aika tuntui. Tän perusteella voimme siis tulla siihen lopputulokseen, että Myrtti on virallisesti maailman kaikkeuden kiltein koira ;)
Myrtti: Se maailman kiltein koira. Paitsi jos kyse on vinkuleluista. Myrtti ei vaan kykene lopettamaan. Ei vaan kykene. Ja nyt, kun istun lattialla vinkulelu jalkojen alla, niin Myrtti kyttää mua. Jos taas annan tän vinkulelun takas, ei täällä kuule edes omia ajatuksiaan. Kaverilla on terrierin kaltainen riippuvuus vinkuleluihin. Ja mä tiän, mistä puhun, oon nähnyt Eddyn tositoimissa :D
Lenkillä neiti yllätti ja halusi leikkiä Andyn kanssa. Pylly pystyssä Myrtin pystyi bongata useastikin pennun edestä kyykkimästä, kun yhdessä leikkiminen vaan oli niin KIVAA! Hienoa ja aivan käsittämättömän nopeaa tää on ollut, miten Myrtti on meihin laumautunut. Ihan on meno kuin kaikilla muillakin ja mun vahtimiset on kokonaan jääneet. Kaverit ne on, keiden kanssa umpipusikossa aikaa kannattaa viettää ja mikäs se on ollessa, tänäänkin lenkkikavereita oli se kuusi kera Myrtin juoksentelemassa :)
Hippu: Se yllättäjä verijäljellä, jälleen. Viime syksyiseen on kovasti tullut varmuutta ja vauhtia, ilo on Pikkumustan työskentelyä katsella. Ilo on myös siinä, minkä Hennallekin sanoin perustavanlaatuiseksi syyksi Hipun kanssa verijäljen harrastamiselle, että kun Hipun jäljen jälkeen päästää irti, niin neiti kulkee ihan hipihipihiljaa. Ei riekuntaa, ei haukkua eikä hyppelöintiä, ainoastaan rauhallisesti ravaava koira. Rauhallisesti ravaavuus oli kyllä lenkillä taas kaukana, mutta aina ei voi onnistua ;D
Oodi: Verijälki ei mennyt ihan normaaliin tyyliin, saattoi olla, että joku oli jäljellämme loikkinut ja ainakin kannonkolot tuli tutkittua tarkkaan jäljen ohella. Perille kyllä päästiin, mutta ajatus tuntui harhailevan normaalia enemmän. Kuolleesta, jäljitetystä kanalinnusta (broileri) oli ainoastaan jäljelle jääneet kivipiirat, mikä ei kokenutta jäljestäjäämme huijannut. Jälki olisi Oodin mielestä siis jatkunut vielä eteenpäinkin (verihän oli naudan eikä broilerin), mutta pienen taivuttelun jälkeen palkka kuitenkin maistui ja pääsimme yli tästä hieman eripuraa aiheuttaneesta epäkohdasta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti