Kiirus viikko

Viikko on kyllä hujahtanut vauhdilla. Maanantaina ja keskiviikkona treenattiin, tiistai-ilta meni töiden jälkeen uusien silmälasien metsästyksessä ja tänään on sit töiden jälkeen soviteltu uusia laseja päähän ja lenkkeilty hyvässä seurassa <3

Tiistaina ja tänään koirat oli mulla töissä. Päivät sujuu koirilla tyytyväisesti "rivitalossa" nukkuen :D Takahuoneessa on kolme häkkiä vierekkäin ja niissä sit nukutaan milloin milläkin kokoonpanolla. Ainoa, mikä saa ääntä (Hipun haukkumaan) on kassaa laskiessa kolikoiden kilinä. Sen Pikkumusta on oppinut tarkoittavan sitä, että pääsevät irti rallaamaan hetkeksi myymälän puolelle mun sulkiessa kauppaa ja nuuskuttelemaan, ketä meillä on päivän aikana käynyt asiakkaina. Tänäänkin vaan meni vähän oletus ennakkoon, sillä Himpe innostui jo Essin kassaa laskiessa, vaiks mä olin itse iltavuorossa ja siksi lähdössä vasta muutaman tunnin päästä. Mut ei sitä voi kyllä muuta kuin olla tyytyväinen, että voi tytöt ottaa matkaan ja kaikki toimii noin hyvin (osaavat ottaa siä rennosti, saan kesken päivän ulkoilutettua koko porukan jne.), kun tänäänkin Joni ollut menossa aamukasista ja vielä puolilta öinkään ei tulla miestä näkemään.

Tänään oli kyllä koirilla töissä olon lisäksi suht aktiivinen päivä, kun aurinko vei meidät heti aamusta metsälenkille tunniksi ja nyt viä illalla heitettiin sit koko porukan kera Sussun, Zeldan ja Fannyn seurassa tunnin ravilenkki. Siihen kun lisää viä Sussun luona seurustelut, niin veikkaan, et tää porukka alkaa olla ihan tyytyväinen ajatukseen, et ollaan hetki kotonakin :) Itsestä ainakin se tuntuu hyvältä, ainoa vaan, et mielessä painaa jo ajatus siittä, että huomenna ois tarkoitus lähteä suoraan töistä Jyväskylään ja pakkaamisen eteen en oo tehnyt mitään. En kyllä tee enää tänään, laitan aamulla kellon soimaan aiemmin ja olen tehokas sit. Ainakin toivossa voi elää ;D

Metsälenkistä aamulla ei kyllä tullut ihan niin rauhoittavaa kuin olisin toivonut, Oodi nimittäin pääsi pupun jäljille, lähti kiellosta ja huudoista huolimatta tykittämään kohti horisonttia ja kohta sieltä sitten ajohaukku kuuluikin eli pupu oli löytynyt. Koska mulla ei sattunut olemaan haulikkoa matkassa, tuli tästä lenkistä paistiton, mutta ei se kaukana ollut etten blondista tehnyt kyljystä .. Yksi lempiharrastuksistani ei todellakaan ole huutaa kurkku suorana koiran perään ilman minkäänlaista vaikutusta. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, loppujen lopuksi sain blondin takaisin (ei ollut saanut pupua kiinni) ja toisen karkuyrityksen jälkeen uhkasin kolmannen kerran irtipäästäessä, että jollei nyt pysy neiti hollilla, niin en enää koskaan laske sitä irti hihnasta. Uhkailu näköjään toimii aina, sillä loppulenkin blondi oli kuulolla, ei ihan oma itsensä, mutta sen verran kuitenkin, ettei karkureissuja enää tullut. Voi olla, että tuota aluetta vältetään hetki, ainakin niillä lenkeillä, joilla Oodi on mukana .. ;D

Pieni istumatauko porukalla <3

Siskot pusikkotutkinnalla.

Yksi kultainen, karvaton kaveri ja sen sisko <3

Eilen treeneissä jatkettiin vielä välistävetojen ihmeellisessä maailmassa. Oodille (ja Sussulle) idea oli selvästi selkeä, sillä kaksikko veti niin makean radan, et oksat pois. Niin pätevä pari, ettei voinut kuin sydän pakahtuen katsella niitten menoa. Oodi veti täpöllä ja just sinne minne pitikin, korjasi vielä itse yhden vinosti olevan muurinkin eli loisti kauas, että takaisin on se kevään Oodi, se mun oma, ihana ja paras, jonka kanssa aksassa on helppo onnistua <3

Myrtin kanssa ei nyt viä ihan samaan päästy, mutta saatiin taas yksi hyppy lisää välistävetoihin, kun Myrtillä tuntui lamppu syttyvän idean merkiksi pään päällä, et miten tää juttu menikään (eli toisin sanoen mitä mä siin ohjatessa tarkoitinkaan). Taas koitin epätoivoisesti vaihtaa Myrtin palkkaa, mutta uusi vinkulelu sai yhden töytäisyn kuonosta ja sinne se jäi kentälle. The Pallon tullessa kuvioihin vauhtia tuli entisestään eikä sitä voinut enää edes harkita, että jollain muulla palkkaamista harkittaisiin. Tällä son siis mentävä :D

Hippu ei jotenkin ollut ihan oma itsensä. Keskittymistä ei löytynyt edellisten viikkojen malliin (tai maanantainkaan) ja meno oli vähän sinnepäin. Rataa helpottaessa onnistumisiakin kuitenkin löytyi, joten ensi kerralle taas sit vaan toivottavasti oikealla mielellä mukaan :)

Nyt viikonloppu sit taukoillaankin aksasta, kun luvassa huomisesta tiistaihin lomailua Jyväskylässä :) Haaveissa olisi ainakin Marian poikia treffailla lenkin ja Jesper-pennun hellittelyn merkeissä, joten koiraseuraakaan ei tule lenkeiltä puuttumaan :)