Laittaisin otsikoksi sydämen ..

.. mutta tiedän kokemuksesta, ettei blogspot anna .. Oli vaan niin hieno päivä eilen :) Vaikkei mua yhtään harmita ens viikolla palata töihin (eilen itse asiassa hallille mennessäni ei kaukana ollut, etten ohikulkiessani kysynyt asiakkaalta, että tarvitsetteko apua? :D), mutta tällaset lomapäivät on kyllä ihan parhaita, jolloin ei muuta tehdä kuin koirailla. Mikäs sen parempaa :)

Aamu alkoi 40 min ravilenkillä Hipun ja Myrtin kanssa, kun ajattelin Hippua ravilla vähän maanantaisista aksoista palautella. Likat kulki niin pätevästi flekseissä mulla yhdessä kädessä, Myrtti on kyllä niin sujuvasti osa mein laumaa, ettei tosikaan, kun kaikki tällaset arjen perusasiat toimii :) Myrtissä huomaa kyllä heti saman, minkä Oodissakin eli kun rakenne on hyvä, niin ei lenkkeillessäkään ole ongelmaa. Hipulla meinaa aina mennä alku joko peitsaamiseksi tai laukkaamiseksi, kyllä se siittä raviksi muuttuu, kun jaksan asiaan puuttua, mutta on se vaan nuitten siskojen kanssa helppoa, kun ei tarvitse kävelytyylistä neuvotella ensimmäistä varttia ;D

Iltapäivällä Zeldan ell-keikan jälkeen lähdettiin Myrtin kanssa ekaa kertaa hallille. Tiesin, etten minkään huonon koiran kanssa ollut treeneihin menossa, mutta kyllä silti Myrtti vaan pääsi yllättämään. Se tekemisen into ja menemisen riemu <3 Eikä siin haitanneet vieras halli, viereisellä kentällä treenaava terrieri eikä mikään, kun mä olin Myrtin maailman keskipiste, kun mun kanssa tekemiset tapahtui. Ihastuin! :)

Jottei tekeminen varmasti ois eiliseltä loppunut, niin Hippu ja Oodi viettivät mein treeniajan Sussulla Zeldan kanssa, jotta sain yhdistettyä näppärästi päivälenkin hallireissuun. Sieltä kun palattiin ennätettiin puoli tuntia olla kotona ja sit suunnattiin Lauran, Timon ja Riimin kanssa Neulamäkeen. Pienen pieni virhearvio sattui koko jengille, ei meinaa otettu otsalamppuja mukaan ja niinpä sit umpipimeessä metsässä suunnistettiin suurin osa 2,5h lenkistä :D Laura jo mun takana kävellessä kuului vannovan, ettei lähde mun kanssa enää koskaan lenkille vaan laittaa ainoastaan Riimin mun mukaan ens kerralla :D No okei, olihan se vähän haasteellista umpimetsässä polkuja löytämättä kulkea pimeässä, mutta onhan elämässä haasteita oltava ;D Koirat ei ainakaan tuntuneet valittavan ja ehk me ihmisetkin opittiin ens kertaa varten, et son ihan oikeasti jo syksy, mikä vois olla hyvä syy varustautua otsalampuin :D

Hetken rauhoituttuaan koirat oli jo ihan valmista kamaa nukkumaan ja niin Hippu suuntasikin perinteisesti sängyn alle nukkumaan. Erityisen väsyneenä ei Pikkumusta tiä parempaa paikkaa kuin nukkua sängyn alla mun alapuolella <3 Eilen sit hampaita pestessäni ajattelin kurkata, että minne kukin on sammunut, mut koiria ei vaan tuntunut löytyvän sängyistään eikä kopeistaan. Joni sit ehdotti huumorilla, et katso jos ne on sängyn alla ja siellähän ne! Kyllä mulla oli siin kohtaa jo ihan naurussa pitelemistä, kun Oodi ja Myrttikin oli Hipun esimerkkiä noudattaen menneet sängyn alle nukkumaan :D Jenkkisängyn alle kun ei mataluuden takia ihan niin vain mennä ja Oodihan on sinne monta kertaa jäänyt (henkisesti) jumiin, kun ei ole mahtunut sieltä pois (eli ei ole voinut painaa päätään alas). Myrtilläkin näytti olevan niska kovin sängynpohjaa pitkin, mutta siellä se piti olla, missä muutkin. Mein hullut <3